Tuo Jyväskylä ei ole kovin kaukana, joten taidan kohta jo siirtyä JYPIN leiriin,
sillä siellä tuo PELIKIRJA ja hankinnat ovat kummasti AINA onnistuneet, ja onhan siellä sentään kokoonpanossa Sopanen ja Laurila!!!!!!
Harri Laurila on edellinen Jypissä kiekkoillut Laurila 1990-luvun alussa. Tervetuloa leiriimme, vaikka aikuisena ei ole kovin tyylikästä leiriä vaihtaakaan... Voidaan yhdessä matkustella Hippokselle vaikka moottoripyörällä, sillä silloin meitä Lahdessa asuvia Jyp-faneja olisi kaksi.
Mutta asiaan. Jyp todellakin hankkii pelaajansa samoista ale-koreista kuin muutkin sarjan "pikkuseurat" (Pelicans, HPK, Ilves, Kalpa, Ässät ja väliaikasesti TPS. Saipa hakee omansa enimmäkseen kirppikseltä). Miksi Jyp sitten menestyy, ja HPK:kin on menestynyt enemmän ja vähemmän kaudesta toiseen? Koska pelaajat ovat hyvin sitoutuneita pelitapaan, seuran toimintakulttuuriin, ihan kaikkeen. Vain kaksi asiaa voi selittää tämän. Toinen on ihmisjohtajuus. Ei pelkästään päävalmentajan toiminta, vaan myös päävalmentajan esimiehet. Toinen on oikeanlaiset johtavat pelaajat. HPK:ssa menestystä on tullut hyvin kirjavalla joukolla erilaisia pelaajia ja useamman valmentajan aikana. Joku Kerhon kannattaja voisi sivistyneesti arvailla ketkä ovat olleet vuosien aikana pelaajia, jotka ovat ohjanneet muita sitoutumaan valmentajan haluamille raiteille.
Dufva on suuren yleisön haukkuma ja inhoama mies, mutta miksi pelaajat jotka ovat olleet tämän näsäviisastelijan alaisuudessa aiemminkin, haluaisivat Jypiin jos ei nimenomaan erinomaisen esimiehen perässä? Vieläpä kaksivuotisilla sopimuksilla. (Perrin on ainoa ei jyväskyläläinen pelaaja joka ei ole ennen nykyistä Jyp-aikaansa pelannut RD:n alaisuudessa) Hän antaa mm median kautta pelaajille naminami-palautetta ja anteeksiantoja, joita ei voi heteromieskoodin mukaisesti kopissa uskottavasti antaa.
Palaan radiomastojen juurelle. Pelicansilla on rakenteellisesti hankala tilanne valmentajamarkkinoilla. Valmentajan täytyisi olla harvinaisen kiero mies, kun pitäisi pystyä vääntäytymään toimistolla Nupen alaisuuteen ja hallilla olla hänen esimiehensä. Luulen, että Nurmisen luonne ei tee siitä lainkaan helppoa. Pelaajat ovat suurimmalta osalta laumaeläimiä, jotka kyttäilevät asetelmia ja joukossa on aina joku joka tilaisuuden tullen on valmis hyökkäämään laumanjohtajan kurkkuun kiinni. Jos valmentajan olemuksesta huokuu vähäinenkin epäluottamus omaan asemaansa, on pakka nopeasti sekaisin. Parhaiten Pelicansin skitsofreniseen tilanteeseen voisi sopeutua valmentaja joka on ollut Nurmisen pelaaja-aikainen esimies. Aravirtahan oli tällainen.
Jollakin aikavälillä haluaisin nähdä Pelsujen puikoissa Jukka Jalosen, joka tällä hetkellä on Nurmisen esimies maajoukkueessa. Jalosella on vahvat näytöt joukkueen sitouttamisesta vaativaankin pelitapaan SM-liigassa Pelicansin kanssa samassa budjettiluokassa ja muussakin asemassa olevasta organisaatiosta. Jalonen on myös antanut ymmärtää että hän on asettunut Riihimäelle "pysyvästi". Kysymys kuuluu, onko Nurmisella ja nukkejohtaja Kaarnalla rohkeutta ja näkemystä latoa huippupelaajan palkkaa valmentajalle, ja vieläkö Jalonen haluaisi tehdä comebackin seuravalmennukseen? Miltä kuulostaisi palkkausmalli piste/peli x 100k€ vuodessa + pleijaribonukset? Vain menestyminen on kestävä tapa kasvattaa liikevaihtoa jne...
Urheilullinen menestys on nyt ja tulee aina olemaan aaltoliikkeessä. Hyvinä aikoina täytyy hankkia mahdollisimman paljon seuraan sitoutuneita henkilö- ja yrityskannattajia sekä parantaa yhteiskuntasuhteita. Näin on toimittu Jyväskylässä ja JYP tulee selviytymään seuraavasta aallonpohjastaan aika mukavasti. Kun JYP:in "dynastia" aikanaan murenee (niin tulee käymään ihan varmasti lähivuosina) soisin juhlavuosien siirtyvän vuorostaan tänne pessimistien kaupunkiin. ("ei siitä kuitenkaan mitään tule") Menestysreseptiä ei voi kopioda sellaisenaan, mutta kyllä mallia voi ja pitääkin ottaa.
Tämä vuodatus oli muuten Sanainen arkku-nimimertkin ensimmäinen kannen raotus Jatkoajan palstalle.