Mielenkiintoisia ajatuksia suuntaan jos toiseenkin. Itselläni kyllä on myös vahva ajatus Lukon toiminnasta. Voi se olla vääräkin, mutta mielipide kuitenkin.
Omasta mielestäni ensinnäkin Lukon johdossa on liikaa ns. suojatyöpaikkoja sekä suojatyönimikkeitä. Nimet listalla eivät vaihdu, vaikka kuinka mentäisiin koko ajan päin petäjää. Muutos kohti parempaa ja menestyvämpää Lukkoa lähtee ensinnäkin liikkeelle seurajohdon uusimisesta. Mokat, Laihot ja kumppanit kyllä jo ollaan nähty. Mikäli rahaa sijoitetaan pelaajasopimuksiin liigan 5-6 eniten, niin kaudesta toiseen ollaan tässä menty enemmän tai vähemmän mollivoittoisesti. Lukon organisaatiossa seurajohdollakin siis pitäisi olla edes jokin vastuu jollekin siitä, että miten raumalaiseen kiekkoiluun rahaa tuhlataan ja käytetään. Onneksi Lukko ei ole varsinaisesti pörssiyhtiö. Esim. Laihon tullessa ruotuun nykyiseen virkaansa, niin täällä Jatkoajassakin kirjoitettiin runsassanaisesti Laihon aiemmista näytöistä alalla. Onhan Laiho puhelias ja sympaattinen kaveri ja ennen kaikkea mukava juttukaveri. Lukkoonkin tarvittaisiin sitä oikeaa ammattimaisuutta seuran johtamiseen.
Epäonnistumisista ja tyytymättömyydestä syntyvät erilaiset kokeilut. Palkattiin Rautakorven jälkeen Tolvana päävalmentajaksi ja Santala kertoi tuona keväänä, että Lukolle on voitto itsessään jo voida osallistua SM-liigaan ja se on Kanadamaljan arvoinen suoritus. Tolvasen nimityksen aikoihin puhuttiin tavoitteista, että Lukon tarkoituksena on olla kuuden joukossa käytännössä joka vuosi.
Lukossa näitä kokeiluja ja ideanimiä riittää. Lehkosen aika oli jo itsessään mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Puhuttiin omat pojat projektista. Palkattiin kesken kauden Rautakorpi ja haettiin mitaleita ihan tosissaan. Palkattiin Tolvanen pudottamaan Lukon maanalle. Kiireessä palkattiin Koivu ja kirjoitettiin suureen ääneen timanttiakatemiasta. Toivolan piti tuoda menestystä, mutta kuinka ollakaan, toisin kävi. Sitten Lehkosen ei Lukossa olla tosissaan keskityttykään nuoriin Koivua lukuun ottamatta. Uraman tulo toivottavasti tuo muutoksen tähän. Menestys ei voi olla ainakaan paljon surkeampaa kuin nähty, ajatellen satsauksia ja virhearvioita. Nollatoleranssi aikakautena Lukon puolustukseen esim. hankittiin raskasta, hidasta ja fyysistä kalustoa. Huomattiin näinä parina viime kautena, että Lukon puolustuksen lähes ainoat kädet ja tukiranka oli ikinuori Eepi, vaikka hänenkin liikkeensä jo ovat hidastuneet vuosien varrella.
Lukossa satsattiin hyökkäykseen, kun säästettiin maalivahdeissa ja puolustuksessa, Lukkoon ei saatu kunnon nimekästä hyökkäystä, ajateltiin satsattavan puolustukseen ja maalivahteihin. Valmennuspuolelle on hankittu kokeiluja ja taitoa vuoronperään. Ollaan menty valmentajien ehdoilla. Välillä puhutaan juniorityöstä ja välillä ollaan unohdettu juniorityö kokonaan vuosiksi.
Maailmalla puhutaan muodista ja niiden ilmiöistä. Tuntuu, että Lukon johdollakin on omat syys-, kevät-, ja talvimallistonsa. Yhden vuoden aikana mennään kuperkeikkaa miten sattuu. Tehdään nopeita hätäratkaisuja, joissa vedetään korttia onnistumisesta. Epäonnistumisia peitellään erilaisin korulausein ja valein. Toinen sanoo toista ja toinen toista. Tuntuu siltä, että katsojan ja penkkiurheilijan silmin ei voi uskoa mihinkään painettuun tekstiin, kun kuukauden päästä kuitenkin asiat ovat jo ihan erilailla toteutettu.
Jospa Lukkokin on ymmärtänyt valmennuksen merkityksen viimein. Ikävää, että ne tolvanat säästää taatusti sijoituksensa hankittaessa pelaajia kaukaloon.
