Blues tuli selkeästi puolustamaan ja sumputtamaan, ja yhden pisteen arvoisesti siinä onnistuikin. Tähän saadaan varautua jatkossakin, niin kauan ainakin kun Lukko on kärkikahinoissa mukana että vastustajat käyttävät samaa taktiikkaa. Vaan mikäs siinä, sen kun käyttävät.
Avauserä oli kokonaisuudessaan Lukolta huonoin näkemäni tällä kaudella. Jotenkin tuntui siltä että luistin ei liikkunut lainkaan, en tiedä sitten painoiko Kuopion reissu vielä niin paljon jaloissa mutta varsinkin lätäkön takainen kaksikko Morrison-McLean oli kuutamolla pitkään mutta ottelun loppua kohti hekin vertyivät hieman.
Simo Salminen lauloi aikoinaan laulussaan "Raikulipoika" että "onneks oli tuttu tuomari juu, ja huhhahhei ja junttantei ja junttalipoo" mutta tähän ei kyllä kannata tämän iltaisen esityksen perusteella ainakaan Lukkolaisten yhtyä. Nimittäin paskathan tuolta raumalais-eurajokelaiskaksikolta meni housuihin jo alle kahden minuutin.
Ensimmäinen, minun mielestäni, kyseenalainen tilanne oli se kun Bluesin pelaaja kaatui aika kovalla voimalla juuri ennen laitaa ja löi itsensä aika kovasti lankkiin. Mielestäni Lukon pelaaja (Tuomainen?) hiukan avitti mailallaan, ja onhan noista mm. Tuomainenkin lentänyt ennen pihalle. No, nyt ei tullut jäähyä, onneksi Lukolle.
Sen sijaan sitten meni jo Lindroosilta pahasti kuuppa sekaisin kun hän vihelsi Kovaselle kakkosen samassa ajassa jossa Ringbom pisti Morrisonin istumaan. Ma vaan kysyn että miksei täysin vastaavasta tilanteesta ajassa 6.30 annettu Bluesille sitä toista kakkosta, vaan pelkästään yksi?
No, kahden miehen ylivoimalla Blues meni johtoon. Ilmeisesti se kiekko jostain Vehasen suojista pomppi sisään, sikäli kun se viivalla tuulettanut mies oli maalintekijä. Hemmetisti oli ruuhkaa ainakin maalilla.
Lukko jotenkin tuntui lamaantuvan entisestään tästä Bluesin maalista, vaikka myöhemmin Ringbom hyvittikin sitä tuplajäähyä antamalla Bluesille helpon kakkosen. Varmaan suurin osa katsojista luuli tuomarin käden noustessa ylös, että Lukon mies lähtee jäähylle mutta onneksi ei sentään. Lostedt sen sijaan meni.
Tauolle mentiin siis vieraiden 0-1 johdossa ja kyllähän tuo erä Bluesin hallintaa oli. Tiukkaa puolustamista heiltä, ja aina kun Blues hyökkäsi, Vehasen maalille tuli vaarallinen tilanne mutta Vehanen oli taas tänään oma hyvä itsensä.
Toisessa erässä Lukko sitten jo pääsi jonkin verran paremmin peliin mukaan, tietysti siihen vaikutti se että Blues oli nyt rikkovana osapuolena. Silti, vieläkään ei nähty samanlaista iloista hyökkäyspeliä kuin kauden aiemmissa kotipeleissä.
Erän huvittavin tilanne oli se, kun Charlie Cook näki siniviivalla kaksi Lukkolaista vapaana, eli Morrisonin ja McLeanin ja yritti tavoitella heitä syötöllään. Kumpikaan hyökkääjistä ei ollut paitsiossa, mutta he luistelivat toisiaan vastaan sinisellä ja katselivat tyynen rauhallisina kun kiekko meni siitä välistä pitkäksi, ilman että kumpikaan olisi mailaansa edes ojentanut pelivälinettä kohti.
Kerran erän aikana käytiin videotuomarinkin pakeilla, kun Lukko oli lähellä tasoittaa ylivoimalla. En nyt muista niitä kikkailijoita maalin edessä, mutta ilmeisesti se kiekko ei sitten viivan yli mennyt. Ainakin Reijo kätensä levitti.
Loppuun Lukko sai kuitenkin tasoituksen kun kovan sählingin päätteeksi Janne Keränen siirsi maaliviivalta kiekon Tarkin taakse. Ja vielä tämän jälkeen pääsi Miikka Tuomainen yksin läpi mutta sillä kertaa ei verkko Tarkin takana heilunut.
Aika pian kolmannen erän alkuun Morrison sai jäähyn. Bluesin pelaaja kämmäsi kuitenkin keskialueella kiekon kanssa, Keränen kiitti ja luisteli karkuun ja sehän oli kuin hidastetusta filmistä kun Keränen narutti Tarkilta munasuojat kurkkuun ja siirsi kiekon maaliin. Oli hieno veivi, ei voi muuta sanoa.
Nelisen minuuttia tämän jälkeen Blues tasoitti, kun Jarkko A. Immonen punnersi oikein varsinaisen tahtomaalin. Aika vapaana hän siinä Vehasen maalilla sai huseerata ja saihan Vehanen siihen jotain suojiaan väliin, mutta kiekko nousi korkeuksiin ja putosi maaliin.
Onneksi oli vielä aikaa vaikka kuinka paljon tehdä se voittomaali varsinaisella peliajalla, ja kyllähän siinä Lukolla oli kaksi todellista huippupaikkaakin. Janne Keränen pääsi Iiro Tarkin eteentorjumaan kiekkoon ja nosti rystyltä, mutta ylärautaan. Ja ottelun viimeisellä minuutilla Lukon pelatessa ylivoimaa Justin Morrison pääsi puolityhjään maaliin yrittämään, mutta veti sivurautoihin. Ehkä Morrisonin olisi kannattanut ottaa kiekko haltuun sen sijaan että hän nyt jatkoi heti suoraan syötöstä. No, joskus nuo menevät ja joskus eivät, ei siitä sen enempää.
Toki Bluesillakin oli 2-2-tilanteessa huippupaikka. Mahtoiko se olla vieläpä sen alivoiman aikana kun Bluesin pelaaja pääsi yksin läpi, mutta Vehasen torjunta oli maaginen.
Kolmannessa erässä puhutti paitsi tuo Rajamäen läpiajo, myös hänen taklauksensa jonka kohteena oli Charlie Cook. Minäkin katsoin kiekkoa joten olin videotaulun varassa, eikä siitä taululta minun mielestäni oikein hyvin se tilanne edes näy. Toki mulla on silmissä jo jonkun verran paljon kaihia, että ei sen puoleen. Ihmettelen vaan kun ei kukaan neljästäkään tuomarista siinä rikettä nähnyt, en tiedä sitten oliko syynä se että tuttuun tapaan pilli oli muutenkin aika jäässä kolmannessa erässä.
Mutta Cookillahan oli hetkeä aiemmin kiekko, mutta taklaushetkellä hänellä ei sitä enää ollut hallussa. Vai näinkö oikein, oliko hänellä kiekkoa aiemmin? Silti, kyllähän näitä taklauksia on vastaavissa paikoissa joskus saanut vetää loppuun asti vaikka pelaaja on jo kiekosta luopunutkin. Tässä nyt onkin kai kyseessä se että Rajamäen kyynärpää osui Cookia sipuliin ja näytti siltä että Cook ei ihan täysillä ollut tässä ajassa mukana. Nousi kuitenkin Keräsen avittamana ylös ja penkille luistellessaan jäi heittelemään vielä kommentteja Bluesin penkille, joten ei kai tuossa nyt kovin pahasti tainnut käydä. En kyllä sitten sitä havainnut että oliko Cook jatkoajan voittomaalia jäällä tuulettamassa, vaihtoakaan hän ei tuon niitin jälkeen enää pelannut.
Raporttia kuulemma lähtee eteenpäin, taas kerran. Voi olla että taklaus oli sääntöjen vastainenkin, kuten sanottu en edes taululta sitä kunnolla nähnyt, mutta meneehän tämä aika huvittavaksi jos jokaisen matsin jälkeen ollaan Pietilään päin yhteydessä.
Ilokseni olen muuten huomannut, että enää ei Äijänsuon mediakuution käyttäjät ole turhan vieraskoreita, vaan näitä tilanteita (niitä kun Lukko kärsii)kelataan taululla huolella ja hartaasti. Kun sinnikkäästi koko kausi näin toimitaan, niin eiköhän joku paskahousu sieltä taulultakin ota informaatiota ja sen perusteella heitä vastustajia suihkuun. Turun mallin mukaan siis mennään, hyvä niin.
Mutta takaisin peliin. Jatkoaika siis oli toistamiseen edessä. Blues sai ensimmäisen maalintekopaikan mutta veto maalin takaa tulleeseen syöttöön meni ohi Vehasen maalista. Lukko puolestaan käytti nyt paikkansa tehokkaasti. Kahdella yhtä vastaan tultiin, Nurmi nousi röyhkeästi maalille eikä edes miettinyt syöttöä vaan jostain sieltä Tarkin hanskan ja patjan välistä löytyi pieni rako josta kiekko meni sissään ja Lukko lisäsi näin kaksi pistettä tililleen.
Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä kiekkoilta, jos tuo aneeminen ensimmäinen erä otetaan pois laskuista. Ja niinkuin alkuun kirjoitin, niin Blues oli lähellä onnistua taktiikassaan, todella hyvää ja uhrautuvaa puolustamista heiltä koko joukkueena. En ole torjuntoja mistään katsonut enkä niitä hallissakaan kuunnellut, kolmannen erän lukemia lukuunottamatta, mutta varsinkin toisessa erässä vaikutti siltä että Tarkille saakka ei montaakaan kiekkoa mennyt vaikka Lukko silloin jo peliä veikin. Aina oli joku kenttäpelaaja edessä.
Iiro Tarkki ja Erkki Rajamäki olivat näkyvimmät Bluesin pelaajat tänään.
Lukosta sen sijaan erottuivat edukseen normipelin pelanneen Vehasen lisäksi illan ykköstähti Janne Keränen sekä voittomaalin tekijä Teemu Nurmi. Hyvin pelasivat lisäksi Tuomainen ja Juhani Jasu, ja varsinkin alivoimalla kaksikko oli mainio.
Morrison ja McLean saivatkin jo sapiskaa joten ei heitä sen enempää viitsi moittia.
Eipä tässä tämän enempää nyt mieleen tule. Voitolla on tietysti hieno lähteä viettämään vapaata viikonloppua, seuraavan kerran Lukko pelaa tiistaina kun Urpo TV:stäkin näkyy matsi SaiPa-Lukko. Ennustan taas vaikeuksia pitkähkön tauon jälkeen, mutta se on sen ajan murhe.
Tattis Lukko, viikon päästä nähdään taas Äijänsuolla.