Vaikka pari karmeaa henkilökohtaista virhettä tulikin ja muutama ihme häsellys, niin Pelicans oli silti viiskkopelissä vastaantulija.
Onhan täällä sentään viisastakin tekstiä.
Kumma juttu, kun joillain faneilla on kova tarve jauhaa selkääntaklaamisista silloin, kun oma jengi on ottanut dunkkuun lukemin 7-3. Onhan se tietty hienoa yrittää kääntää huomio epäolennaiseen. Jossain oli kirjoitettu älyvapaasti, että peli olisi jotenkin ratkennut tuohon IFK:n 4-1 -maaliin, joka syntyi Blomqvistin jäähyn aikana. Olihan se neljäs maali toki voittomaali, mutta käsittääkseni Pelicans kavensi 2-4:ään ajassa 24.36 ja oli siten periaatteessa taas pelissä mukana. Paitsi että IFK sattui vaan olemaan tällä kertaa selkeästi parempi, eikä voitto ollut uhattuna juuri missään vaiheessa.
Mitä näihin selkääntaklauksiin tulee, niin oli niissä tilanteissa muutakin eroa kuin se, että IFK-pelaaja jäi hetkeksi jäähän vetämään henkeä, kun Pelsu-peluri jatkoi matsia saman tien. Jokainen näki, että Blomqvistin taklaus oli selkeästi vaarallisempi kuin Ahtolan vastaava. Molemmat tulivat selkään, kas siinä ne yhtäläisyydet. Ahtola ei vetänyt läheskään niin kovalla vauhdilla kuin Blomqvist ja Ahtolan kohde (Forsström?) oli kiinni laidassa, kun taas Järventie oli n. metrin irti laidasta. Järki käteen nyt urpot, ihan erilaiset tilanteet kyseessä, siksi erilaiset tuomiot myöskin. Ja Järventie ei nähdäkseni pelannut enää ekassa erässä, eli veti penkillä happea sen reilut viisi minuuttia, vaikka normaalisti pelaa ylivoimaakin.
Varsin vakuuttava kotipeli IFK:lta, vaikka hieman tahmeaa olikin mm. MG:llä ja Ramun ketjulla. Onneksi Wirtaset olivat vireessä, leveyttä löytyy hyökkäysketjuista. Eikä pakistossakaan varsinaista heikkoa lenkkiä ollut, parit hasardit nähtiin Södeltä ja Vallinilta ainakin, mutta ei mitään järjettömän kauheaa sössintää. Kolmea maalia ei tarttis päästää, mutta kun tehdään itse seitsemän, niin ehkä sen silloin kestää. Ahtolalle ja Haatajalle olisin toivonut onnistumista, varsinkin Jerry tuntuu olevan hiukan kohmeessa maalinteon suhteen tällä hetkellä. Tai sitten kyse oli vain yksittäisestä pelistä, joka ei mennyt Jerryltä ihan putkeen.
Ykkösestä erottuivat positiivisesti Peltonen ja Petrell, Lennun energisyydestä on pakko digata, varsinkin alivoimalla aivan huikea jamppa. Pari mojovaa niittiäkin nähtiin #32:lta. Peltoselta hieno maali ja komeat veivaukset tokassa erässä, harmi kun ei siitä osunut. Ilo katsoa veteraanin pelaamista joka tapauksessa. Muista hyökkääjistä ilahdutti nähdä Nyholmin ja Wärnin pirteät otteet, Mallulle jopa kolme tehopinnaakin. Mutta kahden viimeksi mainitun kohdalla siis nimenomaan kiekollinen peli oli parantunut viime kaudesta, hienoa.
Ja mikä tärkeintä, bisseä tuli imaistua isosti.