Ihan tulee Tihonovin ensimmäinen täysi kausi eli 1999-2000 mieleen, silloin näitä vastaavia nousuja nähtiin viimeksi pariin-kolmeen otteeseen eli jo oli aikakin.
1-3-numeroista huolimatta avauserä oli hyvää peliä ja hiukan kyllä pisti mietityttämään että jännittikö Tom Lawson televisiokameroita vai miksi haparoi? Mielestäni Tepsin 1. ja 3. maali olivat ihan otettavissa ja kovasti ihmettelin toisen erän alussa että miksei Toivola laittanut Myllyniemeä maaliin?
Toisen erän Lukko veti nähdäkseni henkeä. Paikkoja kyllä oli mutta Hurmeen taakse kiekkoa ei saatu millään, ja kun TPS vielä siinä erän alkuminuuteilla teki neljännen maalinsa niin aika saletti olin siitä että peli on taputeltu. Joku siinä viittasi aiempiin puheisiini maalivahdin vaihdosta, ja sanoinkin "ettei nyt enää kannata vaihtaa kun ei tää tästä enää käänny"... Mielelläni olen näissä asioissa väärässä.
Jo avauserässä, mutta varsinkin toisessa erässä pisti silmään Tuukka Mäkelän epävarmat otteet. Kun Tuukka kiekon sai, hän ei katsonut yhtään ympärilleen vaan heti oli kauhea paniikki päällä ja kiekosta piti luopua mahdollisimman äkkiä, 100 prosentin tarkkuudella aina Tepsin pelaajan lapaan.
Toisen erän loppupuolella Tom Lawson puolestaan näytti sillä vihaisella hanskatorjunnallaan että häntä itseäänkin nuo neljä päästettyä maalia vituttavat täysillä, ja että enää ei mene taakse mitään.
Kolmannessa erässä Lukko lisäsi luistelua. On turha selitellä, mutta jos Lukko olisi samanlaista vauhtia pitänyt koko pelin ajan niin ei Tepsi olisi jatkoajalle saakka elänyt mukana. Oman lisänsä tietysti antoivat nuo kolmannen erän alkupuolen Tepsin jäähyt, joista Lukko sai lisää uskoa ja siihen saakka helvetin huonosti toiminut ylivoima onnistuikin kun Straka ohjasi kavennuksen 2-4. Mikko Viitasen laukauksen Straka ohjasi, ja juuri ennen kuin kiekko Viitasen mailasta lähti kohti maalia niin huusin pää punaisena katsomossa että "lauo nyt säkin saatanan tollo joskus" ja heti poika otti vinkistä vaarin.
Tämän jälkeen jäällä olikin seuraavat 12 minuuttia vain yksi joukkue. Ylivoimalla Lukko tuli jo maalin päähän, ja viitisen minuuttia ennen loppua Jiri Hunkesin maalilla tasoihin.
Olihan siinä viimeiset 20 sekunnin aikana Tepsillä kaksi maalintekopaikkaa, mutta itsensä loistavasti koonnut Lawson piti tällöin Lukon pelissä mukana.
Jatkoajalla jatkui sama hööki kuin kolmannessakin erässä ja voittomaali oli vain ajan kysymys. Jopa yllättävänkin kauan sitä jouduttiin odottelemaan, tosin oli siinä jo ennenkin pari paikka Hurmeen maalilla mutta Hade Haataja se lopulta oli joka pelin ratkaisi.
Nyt on kämmenet kipeinä kun piti niin valtavat aplodit Lukolle antaa pelin jälkeen. Mukavasti oli joukkuekin kiittämässä katsojia, ensin koko porukka ja sitten se oma pieni sisäpiiri teki taas kuolemaa, vahvistuksia olivat saaneet porukkaansa tällä kertaa hekin.
Niin. Vaikka noita kahta pelaajaa, lähinnä Mäkelää ja Lawsonia tuossa edellä arvostelinkin niin koko joukkueen voittohan tämä oli. Jopa tappioon jatkoajalla olisin ollut tyytyväinen, niin hienon nousun Lukko teki.
Parhaita olivat Lukosta tällä kertaa Juha-Pekka Haataja, Josef Straka, Petri Lammassaari, Miika Tuomainen ja Jiri Hunkes. Vaikka Tuomaisen maaliputki katkesikin, niin hyvän pelin hän silti pelasi kaikin tavoin, taklasi ahkerasti ja taisi saada tasoitusmaaliin syöttöpisteenkin. Simon Backman se taisi olla joka pahiten Tuomaisen jyrän alle jäi, pitää vaan toivoa ettei noissa jyräyksissä kenellekään käy pahasti.
Eipä siinä mitään. Nyt on hyvä viettää loppuviikko paussia kun alla on makiat voitot kotipeleistä ja vieläpä hyvällä esityksellä kummatkin. Tiistaina sitten Ilveksen kimppuun vieraskaukalossa, eiköhän silloin oteta turkki Dudalta ja kumppaneilta.
Kiitos Lukko.