Eritäin heikkotasoinen ottelusta tuli, monen odotusten mukaisesti. Hyökkäyksiin lähdöt olivat kummallakin lähes poikkeuksetta naurettavia ja hyökkäyspeli muutenkin järjetöntä pään seinään takomista.
Jyp ansaitsi mielestäni pisteet pelaamalla järkevän vieraspelin, jossa ei ihmeitä tarjota mutta oma pää pidetään puhtaana. Rehellisyyden nimissä tätä edesauttoi kyllä SaiPan munaton hyökkäyspeli ja Wallinheimon hyvä ottelu. Laukauksethan menivät selvästi SaiPalle ja mielestäni hienokseltaan isännät ottelua hallitsivat.
Jos pelaajista pitäisi nostaa esille muutamia, nostaisin ehdottomasti Kavanaghin. En nimittäin ole nähnyt noin pehmeänoloista pohjois-amerikkalaista koskaan. Miehellä olisi ollut paikkoja ajaa Jypin pakkeja komeasti laidalle, mutta Pat tyytyi aina kurvaamaan miehekkäästi pois tilanteesta, jossa esimerkiksi Kolehmainen olisi taklannut vuorenvarmasti. Lisäksi mies ei tuntenut hyökkäyksiinlähdössä kiekon saatuaan tiennyt lainkaan mitä pitäisi tehdä ja ajoikin kiekollisena usein Jypin sumppuun suoraan keskeltä, jolloin koko hyökkäys pysähtyi. Vaikka omien mollaaminen ei kovin mukavaa olekaan, on pakko nostaa esiin myös Grönholm. Jatkuvissa vaikeuksissa omassa päässä, valitettavan paljon syntyi kiekonmenetyksiä ja kiekolliset suoritukset eivät todellakaan hurmanneet. Kaiken lisäksi oli näkemäni perusteella jokaisen Jyp-maalin aikana jäällä. Maalivahtiakaan ei tämän ottelun perusteella voi kehua, valitettavasti nyt näyttääkin siltä ettei SaiPalla ole lainkaan ykkösvahtia. Tasaisuus Mikon otteista nimittäin valitettavasti puuttuu.
Positiivisia ilmestyksiä olivat nuori Lippojoki ja Ojanen, jotka jaksoivat raataa esimerkillisesti.