No joo, kolme pistettä maistuu tietysti aina, tulee se sitten millaisella pelillä tahansa. Hyvän joukkueen merkki, että kun ykköspyssyt eivät olleet parhaimmillaan, niin kakkospyssyt nousivat esiin ja ottivat maalinteon hoitaakseen. Tai no joo, Palmu lienee laskettavissa ykköspyssyksi, tai ainakin maalinsa oli ykköspyssyluokkaa. Näin hiljaisena aamuna kun tarkkaan kuuntelee, niin vieläkin kuulee verkon viheltävän Turkuhallissa Palmun ylähyllylle laittaman kiekon seurauksena.
Kisastudiossamme ennen peliä lokaa (ehkä ansaitustikin) niskaansa saanut Väyrynen painoi pojot 1+1, kuten ketjukaverinsa Karvonenkin. Hienoja maaleja molemmat, vaikka varsinkin tuossa Karvosen "silmät kiinni ja sinne päin" -onetimerissa tuurikin saattoi jotain osaa näytellä. Vaan loppujen lopuksi ihan sama tuleeko se maali tiedolla, taidolla vai tuurilla, kunhan tulee. Ja tosiaan upea maali oli lopputuloksena. Rumemmatkin kaapit kelpaavat, mutta kyllähän noita kauniita vastaavia on mukavampi katsella.
TPS oli jotenkin tahmealla jalalla liikkeellä, tai sitten Kerho sai Tepsin pelin omalla tekemisellään näyttämään vähän vaisulta. Niin tai näin ei se mikään maailman isoin vääryys olisi ollut, jos HPK tästä pisteen tai pari olisi mukaansa napannutkin. Tällä kertaa kuitenkin näin ja hunaja maistuu toki aivan yhtä makealta, ellei jopa vähän makeammaltakin, kuin jonkun 6-0 voiton jälkeen. Pelin ylivoimaisesti hienoin asia ainakin näin mustavalkolasien läpi tarkasteltuna oli kuitenkin se, että nämä olettaakseni TPS-maailman ulkopuolella melko tuntemattomat eliaskarvoset ja teemuväyryset pystyivät ottamaan tulosvastuuta.
