Jaahas, että sellainen peli tällä kertaa ja tälläiset jälkitunnelmat ottelun jälkeen:
Ihan täysin Bluesin peli se ei ollut - vaikka päinvastaisenkin käsityksen joistakin kirjoituksista voisi saada. Tasakentällisin peli oli melkoisen passiivista puolin sekä toisin ja koska Ilveksen viisikkopuolustus toimi alun hölmöilyä lukuunottamatta hyvin, ei tasakentällisin Blueskaan mitenkään ihmeemmin jyrännyt. Sinällään olen tyytyväinen Ilveksen ilmeeseen, ei se ollut sellaista selkä pystyssä surffailua kun pelkäsin, vaan ne äijät tekivät siellä todellakin töitä palkkansa eteen ja taistelivat joka ainoasta kiekosta.
Kaksi pelillistä seikkaa, joissa espoolaiset olivat selkeästi Ilvestä parempia olivat hyökkäyksiin lähdöt ja ennenkaikkea se, että kiekko pelataan maalille. Ero oli suorastaan surkuhupaisan selvä: Kun sinisillä oli kiekko Ipan alueella, pyrittiin se pelaamaan joko poikittaisella syötöllä tai pakin rannarilla maalin edustalle. Ja pari kertaa se aika vaarallisesti siellä pomppikin. Ilves kun sai kiekon Bluesin alueelle - niin, kuinkas sitten kävikään? Pelaaja alkoi katsomaan paikkaa sille "Tällä pääsee Urheiluruutuun" -syötölle, ajautui nurkkaan ja tilanne kuivui siihen.
Taklauspeliin oli kummallakin joukkueella ainakin ensimmäisessä erässä ja ainakin tämän kaksikon peliksi kiitettävän paljon pyrkyä. Jatkossa tuokin osa pelistä laantui. Kaiken kaikkiaanhan avauserä oli joka tapauksessa pelin paras, toinen ja kolmas olivat varsin nihkeää peliä.
Tupsukorvat pelasivat ihan kohtuullista erikoistilannepelaamista, varsinkin alivoima oli suorastaan loistavaa. Bluesilla tarjoutui paikkoja yv-maalin tekoon, mutta aktiivinen ja taisteleva nelikko tai ajoin jopa kolmikko ei tehnyt Espoon ylivoimaa helpoksi. Ylivoimassakin tuntui olevan paikoin jopa ideaa - maalien teko vain on vaikeaa, jos ainoa viivasta laukomisen osaava puolustaja on hehtaarikanuunalla tykittävä Kudroc.
Maalivahdeista Rask oli tosiaankin mainiossa vedossa, mutta eipä tuo huono todellakaan ollut Ahonenkaan (jos kohta ei Brückerkään). Arska venyi yhteen oikein kunnon huipputorjuntaan ja kerran, pelin lopussa hänen puolestaan torjui tolppa. Kaiken kaikkiaan varman näköistä peliä kummallakin vahdilla ja peli ei olisi mennyt jatkoille, jos jommalle kummalle olisi sattunut huono päivä.
Yleisarviona Ilveksen pelaajista voisi sanoa, että kipsi näkyy katsomoon asti. Herätys siellä, ei sitä maalintekoa tarvitse pelätä! Yksilöistä nostaisin esiin Mikko Peltolan sekä Sami Sandellin ynnä varauksin Marko Anttilan ja Kristian Kudrocin. Peltola kuskailee ja suojaa kiekkoa hyvin, samalla sijoittuen mainiosti. Oikealla miehellä on meillä kultakypärä. Sandell erottui selkeästi muita Ipa-hyökkääjiä suoraviivaisemman pelityylinsä ansiosta, selkeätä yritystä ajaa röyhkeästi eteenpäin, vaikka joskus tekikin kipeää. Jos Sami saa
vastuuta, on melkoisen varmaa, että palkintojakin alkaa napsahdella maalien muodossa. Anttila on liigan suurin mysteeri: Periaatteesssa Marko on oppinut enenevässä määrin käyttämään kokoaan hyödyksi ja kädetkin käyvät. Mutta, mutta. Lempääläinen on oikeastaan tietyllä tapaa Ilveksen koko kuva tällä hetkellä: Tuska on niin suurta, että oma -eritoten hyökkäyspään- peli menee jatkuvasti jotenkin väkinäiseksi. Kristian Kudroc pelasi omilla vahvuuksillaan, siis kirjaimellisesti vahvuuksillaan. Jäähyjäkin hänelle tuli, mutta niitä näyttää tulevan melko helposti vain sen takia, että on liian iso mies. Mutta nyt esimerkiksi Mandervillekin tietää jatkossa, että Ilveksen alueelle ei ole kiva tulla. Ja juuri se on Ison Kristianin rooli.
Täytyy tunnustaa: Kauden alussa nauratti, kun kuulin Bluesin saalistaneen nuoremman Kariyan Norjasta. Vaan eipä naurata enää. On se helvetti sentään vaan aika huikea pelaaja. Miten joku voi luistella noin paljon ja noin saatanan lujaa yhdessäkään vaihdossa, puhumattakaan että sitä tekee käytännössä koko pelin?
Yleensä pyrin puhumaan hyvää tuomareista, sillä heidän tehtävänsä ei toki ole helppo, mutta tällä kertaa... No, sanotaanko vaikka näin, että täysin linjattomasti viheltänyt Partanen kamppailee Toni Niemen ja Kimmo Pikkaraisen kanssa ottelun Pihalla Kuin Lumiukko -palkinnosta.
Summa summarum; Jos paketti pitää jatkossakin näin hyvin, jos Rask pelaa
yhtä varmoja pelejä ja jos tuohon hyökkäykseen saadaan kauhallinen
suoraviivaisuutta mukaan, voidaan jatkossa vieraspeleihin lähteä joka ainoa kerta voitto mielessä.
Kerouac
P.S Kari Elorantaan, Espoon valoihin, Ilveksen sarjasijoitukseen tai mihinkään muuhunkaan ketjuun kuulumattomaan en halua ottaa kantaa täällä vellovasta keskustelusta huolimatta.
EDIT: Ei tämä varmaankaan ihan oikea ketju ole asiaa purnata, mutta miksi ihmeessä liigassa pitää pelata jotain säälittäviä rankkukisoja? Moiset jääkiekkoilun irvikuvat eivät todellakaan ole mikään "katsojien jännitystä lisäävä elementti", vaan todella pahasti muoville haiseva tasapelin jatke.