JYP-Blues - koittais jo aika uus.
Siis aivan selviöhän se on että jos ynnätään yhteen häntäpään vastustajan tappioputki, kohtalaisen hyvin pelannut JYP ja vastustajaksi vielä "Ristonparaskaveri Matikaisen" valmentama Blues, niin huonosti käy. Milloin viimeksi JYP ei ole katkaissut vastustajan tappioputkea? Toivottavasti Ilvestä ei kohdata ihan pian... no eikö se tule tänne viikon päästä!
Itse pelistä paikanpäältä seuranneena: kyllä, Blues tuli kovaa alussa - tai oikeastaan koko pelin ajan. Karvasi yllättävän(?) korkealta ja JYP oli vaikeuksissa oman avauspelin kanssa vaikka Blueskaan ei maalipaikoille 2 ekassa erässä päässyt. Niin se Pete aina vie Ripaa tuon taktiikkansa kanssa.
Mutta sitten kun JYP lopulta pääsi hyökkäysalueelle niin katsojana joutui yökkäysalueelle tuon Bluesin "taistelupelin" suhteen. Hyvin on brändätty härski kiekollisen ja kiekottoman estopeli Espoon suunnalla. Ja kun tuomarina on "antaa poikien pelata niin kauan kun kukaan ei kaadu" -Levonen niin kahden taistelevan joukkueen peli oli aikamoista puuroa. Nollatoleranssi my ass. Kunnes tulivat vastaan pelin ratkaisuhetket...
Vänttisen kommentit kuvastivat hyvin tuota ratkaisevaa Mäkiahon kalastamaa jäähyä. "Oliko helppo, oliko?" No totta tosiaan oli! Levonenkaan ei sitä käynyt kiistämään. Katkeraa kalkkia kun samainen Mäkiaho sitten vielä tekee voittomaalin. Kolme tähteä ansaitusti, ikävä kyllä.
Jäätävää tuo Bluesin ylivoimateho. A-P Siekkinen oli omissa kommenteissaan positiivisella tuulella. "Ekassa kotitappiossa Blues teki neljä maalia ylivoimalla, nyt selvittiin kolmella. Ehkä ensi kerralla päästään kahteen."
Nähdäkseni Bluesilla oli mm. sellainen kuvio, että yksi kädellinen pelaaja (esim. Öhman) pyöritti pelia maalin takana. Siis suoraan maalin takana. Silloin JYPin neliö ei oikein tiennyt miten päin olisi. Sitten yhtäkkiä viivassa on Bluesilla vain yksi mies ja maalin edessä kolme. Kädellinen syöttää maalin takaa viivaan, josta ohjuri/veto maalille ja kolme äijää hakkaamassa sitä sisään.
Oli pelissä hyviäkin asioita. Bluesin kolmehenkinen kannattajajoukko piti hyvää meteliä, vaikka paikallinen (?) lapsilauma provosoitui ansiokkaasta kannatuksesta. Oli siis hyvä tunnelma vaikka kaksi erää tulikin seisottua "väärässä päässä".
JYPistä voisi mainita mm. nimet Vänttinen, Virtanen ja Vatanen sekä Tuokkola. Vänttisen "syöttö" JYPin johtomaaliin oli jonkin sortin taidetta. Mies kyyristyy/kaatuu maalin edessä, sitten suojaa päätään kilpikonna-asennossa, sitten kurkistaa joko on käsi pystyssä (no ei), sitten suojaa taas päätään ja sitten kiekko pomppii jo maaliin. Muutenkin Vänttinen pelasi hyvin, taisteli, voitti aloituksia ja nosti jopa komeasti maalin kattoon kiekon.
Virtasella oli paikkoja, mutta jotenkin sellainen viimeinen terävyys puuttui. Se tilanne mistä Rönnberg sai jäähyn pelattuaan upeasti Virtasen läpiajon turhaksi, ei todellakaan ollut jäähyn arvoinen. Mutta Levonen näkee asiat toisin. Virtasen tavoin Kariya kärsi estopelistä suunnattomasti. Ei saanut mitään valmista aikaiseksi ja hävisi varmaan jokaisen aloituksen. Ihan syystäkin Vänttinen tuli siihen Vemmun ja Pilen keskelle pelin lopussa.
Vataselta jopa muutama kämmi (huono jää...), mutta olikohan jatkoajalla vai 3. erässä kun harhautti kärkikarvaajan todella upeasti. Ja Vatanen osaa puolustaa, kiekollisen taidon lisäksi.
Tuokkolalta hyvä peli. Otti hyviä peruskoppeja ja muutaman upean torjunnan, etenkin sen Öhmanin soolon peittäminen oli komea suoritus.
Ikävää oli Viitasen ja Pihlmanin loukkaantumiset. Molemmat tärkeitä (no shit) pelaajia.
Bluesista jäi mieleen McAho, Spilaria tuli myös seurattua. Hyvä liike ja ripeät kädet. Puolustajat ilkeitä kolosseja ja kun maalivahdin selässä lukee Tarkki, se tietää sitä että JYPillä ei ole helppoa.
Mutta nyt saa tosiaan luvan riittää Bluesin pisteautomaattina toimiminen vaikka Matikainen olisi kuinka hyvä jätkä. Toivotaan ettei pleijareissa kohdattaisi.
Siis aivan selviöhän se on että jos ynnätään yhteen häntäpään vastustajan tappioputki, kohtalaisen hyvin pelannut JYP ja vastustajaksi vielä "Ristonparaskaveri Matikaisen" valmentama Blues, niin huonosti käy. Milloin viimeksi JYP ei ole katkaissut vastustajan tappioputkea? Toivottavasti Ilvestä ei kohdata ihan pian... no eikö se tule tänne viikon päästä!
Itse pelistä paikanpäältä seuranneena: kyllä, Blues tuli kovaa alussa - tai oikeastaan koko pelin ajan. Karvasi yllättävän(?) korkealta ja JYP oli vaikeuksissa oman avauspelin kanssa vaikka Blueskaan ei maalipaikoille 2 ekassa erässä päässyt. Niin se Pete aina vie Ripaa tuon taktiikkansa kanssa.
Mutta sitten kun JYP lopulta pääsi hyökkäysalueelle niin katsojana joutui yökkäysalueelle tuon Bluesin "taistelupelin" suhteen. Hyvin on brändätty härski kiekollisen ja kiekottoman estopeli Espoon suunnalla. Ja kun tuomarina on "antaa poikien pelata niin kauan kun kukaan ei kaadu" -Levonen niin kahden taistelevan joukkueen peli oli aikamoista puuroa. Nollatoleranssi my ass. Kunnes tulivat vastaan pelin ratkaisuhetket...
Vänttisen kommentit kuvastivat hyvin tuota ratkaisevaa Mäkiahon kalastamaa jäähyä. "Oliko helppo, oliko?" No totta tosiaan oli! Levonenkaan ei sitä käynyt kiistämään. Katkeraa kalkkia kun samainen Mäkiaho sitten vielä tekee voittomaalin. Kolme tähteä ansaitusti, ikävä kyllä.
Jäätävää tuo Bluesin ylivoimateho. A-P Siekkinen oli omissa kommenteissaan positiivisella tuulella. "Ekassa kotitappiossa Blues teki neljä maalia ylivoimalla, nyt selvittiin kolmella. Ehkä ensi kerralla päästään kahteen."
Nähdäkseni Bluesilla oli mm. sellainen kuvio, että yksi kädellinen pelaaja (esim. Öhman) pyöritti pelia maalin takana. Siis suoraan maalin takana. Silloin JYPin neliö ei oikein tiennyt miten päin olisi. Sitten yhtäkkiä viivassa on Bluesilla vain yksi mies ja maalin edessä kolme. Kädellinen syöttää maalin takaa viivaan, josta ohjuri/veto maalille ja kolme äijää hakkaamassa sitä sisään.
Oli pelissä hyviäkin asioita. Bluesin kolmehenkinen kannattajajoukko piti hyvää meteliä, vaikka paikallinen (?) lapsilauma provosoitui ansiokkaasta kannatuksesta. Oli siis hyvä tunnelma vaikka kaksi erää tulikin seisottua "väärässä päässä".
JYPistä voisi mainita mm. nimet Vänttinen, Virtanen ja Vatanen sekä Tuokkola. Vänttisen "syöttö" JYPin johtomaaliin oli jonkin sortin taidetta. Mies kyyristyy/kaatuu maalin edessä, sitten suojaa päätään kilpikonna-asennossa, sitten kurkistaa joko on käsi pystyssä (no ei), sitten suojaa taas päätään ja sitten kiekko pomppii jo maaliin. Muutenkin Vänttinen pelasi hyvin, taisteli, voitti aloituksia ja nosti jopa komeasti maalin kattoon kiekon.
Virtasella oli paikkoja, mutta jotenkin sellainen viimeinen terävyys puuttui. Se tilanne mistä Rönnberg sai jäähyn pelattuaan upeasti Virtasen läpiajon turhaksi, ei todellakaan ollut jäähyn arvoinen. Mutta Levonen näkee asiat toisin. Virtasen tavoin Kariya kärsi estopelistä suunnattomasti. Ei saanut mitään valmista aikaiseksi ja hävisi varmaan jokaisen aloituksen. Ihan syystäkin Vänttinen tuli siihen Vemmun ja Pilen keskelle pelin lopussa.
Vataselta jopa muutama kämmi (huono jää...), mutta olikohan jatkoajalla vai 3. erässä kun harhautti kärkikarvaajan todella upeasti. Ja Vatanen osaa puolustaa, kiekollisen taidon lisäksi.
Tuokkolalta hyvä peli. Otti hyviä peruskoppeja ja muutaman upean torjunnan, etenkin sen Öhmanin soolon peittäminen oli komea suoritus.
Ikävää oli Viitasen ja Pihlmanin loukkaantumiset. Molemmat tärkeitä (no shit) pelaajia.
Bluesista jäi mieleen McAho, Spilaria tuli myös seurattua. Hyvä liike ja ripeät kädet. Puolustajat ilkeitä kolosseja ja kun maalivahdin selässä lukee Tarkki, se tietää sitä että JYPillä ei ole helppoa.
Mutta nyt saa tosiaan luvan riittää Bluesin pisteautomaattina toimiminen vaikka Matikainen olisi kuinka hyvä jätkä. Toivotaan ettei pleijareissa kohdattaisi.