Pärden kanssa samoilla linjoilla ottelun tapahtumista. IFK pelasi laiskanpulskeasti, eli juuri sen verran, että saatiin pinnat himaan. Heikkotasoinen peli kaiken kaikkiaan, mutta ei meikäläisellä ainakaan tullut jännäkakkaa kalsariin, vaikka Pelicans välillä saikin pientä painetta IFK-päätyyn, näennäistähän tuo oli. Paitsi tietty kolmen viimeisen minuutin aikana, jolloin näytti pahasti siltä, että vierailija tasoittaa pelin, mutta onneksi ei kuitenkaan.
Tuomarointi oli peruskauraa, eli surkeaa. Olin siinä käsityksessä, että kiekottoman pelaajan estämiset ym. roikkumiset pitäisi viheltää tarkasti, mutta ei eilen ainakaan. Wirtasen huitomisjäähy mainittiinkin jo käsittämättömänä tuomiona, sama homma Söden poikittainen maila. Söde siis maalin edessä, Pelicans-hyökkääjän takana ja jäähy napsahti poikittaisesta mailasta, kun Pelsu-boy kaatui. Sitä vaan jäin ihmettelemään, että miten kaveri voi kaatua taaksepäin perseelleen, jos tulee poikittaista selkään. No, dumarit näkivät jälleen kerran jotain sellaista, mitä ei näkynyt katsomoon edes videohidastuksesta.
Helgehän oli perinteinen kukonpoika taas kerran. Ei paljon järki päätä pakota, kun lähtee noihin nassunhieromisiin, kyllä niistä jäähy napsahtaa tuolla maineella. Ei voi mitään, mutta Sami on merkitty mies tuomareiden silmissä. Koko pelin ajan Helge jaksoi hakata mailalla jaloille IFK-pelaajia ja suu kävi jatkuvasti. Melkoinen snagariuhoilu päällä koko ajan. Kyllähän se tietty turhauttaa, kun ainoat vahvuudet liittyvät hanskaamiseen, eikä nykypäivän liigassa löydy tanssikaveria. Ja vaikka IFK:n ylivoimpeli tökki, oli loistavaa, että juuri Helgen jäähyn aikana vihdoin onnisti Kuhdan tehdessä voitto- ja juhlamaalin.
Vaikkei eilinen peli mitään riemunkiljahduksia aiheutakaan, on se toisaalta rauhoittavaa, että noinkin vaisulla pelillä IFK lopulta hoiti suht vaivattomat kolme pistettä. Vielä olis vaikea vieraspeli Lappeenrannassa ennen taukoa, toivottavasti sieltä irtoaa 2-3 pinnaa ja sitten breikin jälkeen taas uudella innolla runkkarin kolmossijaa metsästämään.