Ottelun ennako-asetelmat olivat erittäin mielenkiintoiset ja peli itsessään oli mielestäni viihdyttävää katsottavaa. Ottelusta teki mielenkiintoisen Jokerien erittäin aktiivinen ja aggressiivinen peli-ilme. Koko ottelun kuva HIFK:n muutamaa ylivoimaa lukuunottamatta oli Jokerit vei ja HIFK vikisi. Jokereiden valmistautuminen otteluun oli ollut aivan eri luokkaa kuin vastustajalla. En muista, koska olisin viimeksi nähnyt peli-ilmeeltään niin pirteää Jokeria kuin eilen. Jokerit oli edellä lähes joka osa-alueella, HIFK pystyi antamaan vastusta ainoastaan erikoistilannepelaamisessa, joista HIFK:n kaikki kolme maalia syntyivätkin.
Yksilöt nousivat Jokereista selkeästi esille positiivisessa mielessä. Eero Kilpeläinen aloitti maalilla vakuuttavasti, vaikka Mikko Jokelan kuti upposikin ehkä hieman helposti verkon perukoille. Joukkoon mahtui toki myös useampia tärkeitä torjuntoja, jotka avustivat Jokerit voittoon. Kilpeläisen onnistunut avausottelu on ensiarvoisen tärkeä koko joukkueelle, mutta ennen kaikkea miehelle itselleen.
Jokerien puolustuspeli oli myöskin hyvätasoista. Ossi Väänänen johti puolustuspeliä isännän elkein ja miehen kausi ei olisi voinut enää paremmin alkaa kun tehosaldoksikin kertyi vankan luutimisen lisäksi 1+1. Nuori ruotsalaisvahvistus John Klingberg esiintyi myös edukseen ja osoitti jo kiekollista potentiaaliaan muutamin nousuin ja järkevällä syöttöpelillään. Jokeripuolustus otti HIFK-puolustuksesta selvän niskalenkin. HIFK:n pakit sortuivat muutamaan hirveään virheeseen, joista esimerkeiksi voidaan nostaa Markus Kankaanperän hasardiavaus, joka johti Jani Ridan maaliin sekä Toni Söderholmin vastaava kömmähdys, mikä johti maaliin johtaneeseen aloitukseen. Ensimmäinen ottelu harvoin paljoa kertoo, mutta on paljon mahdollista, että kaksikolla Söderholm-Kankaanperä tulee jatkossakin olemaan vaikeuksia aktiivista karvauspeliä pelaavien hyökkääjien kanssa. HIFK:n avauspeli oli luokattoman hidasta, mutta se oli pitkälti myös Jokerien aktiivisen karvauspelin ansiota. HIFK-puolustuksen ainoa valopilkku oli mielestäni Kristian Tuohilampi, joka väläytti muutaman kerran hyvällä hyökkäyspäänratkaisulla, mutta puolustuspäässä hänkin oli ajoittain selvissä vaikeuksissa.
Hyökkääjistä Jokereilta nousi esille Ilari Filppulan johtama loistava ykkösketju. Filppula antoi nerokkailla ja tehokkailla ratkaisuilla esimakua siitä mitä tulevan pitää. Ben Eaves oli oma taitava ja nerokas itsensä, mutta paras mahdollinen vire on vasta edessä mikäli mies vain pysyy terveenä. Ketjun positiivisin yllättäjä oli itselleni kuitenkin Nichlas Hardt, joka esitti erittäin kypsiä otteita ja osoitti omaavansa erinomaisen maalivainun. Muita hyökkäyspään onnistujia olivat ainakin Riku Hahl, joka onnistui pelaamaan jo tässä vaiheessa hyvin omilla vahvuuksillaan sekä Jani Rita, joka sai heti ensimmäisessä pelissä hanat auki ja pääsi useampaankin hyvään laukaisupaikkaan. Ridalle ensimmäinen onnistuminen on kaikkien vastoinkäymisten jälkeen todella tärkeää. Terveenä ollessaan ja onnistuessaan mies on koko liigan parhaita hyökkääjiä. Ketjun kolmas lenkki Jarkko Ruutu haki vielä ymmärrettävästi itseään, mutta pelasi mielestäni ihan mukiinmenevän avauspelin muutamaa jäähyä, etenkin jälkimmäistä niistä, lukuunottamatta. Viime kauden tehoketju Lahti-Kerälä-Pulkkinen haki vielä selvästi tuntumaa, vaikka muutaman hyvän tekopaikan pystyivätkin luomaan. Nelosketju Tyrväinen-Heino-Mäki esiintyi mielestäni myöskin edukseen. He tekivät juuri sitä työtä mikä heille kuuluu, miestä seinälle ja jatkuva paine vastustajan pakeille. Vastaavassa tehtävässä HIFK:n Siim Liivikin johtama nelonen ei onnistunut. HIFK:n hyökkäyksen suurin onnistuja oli Mikael Granlund, mikä ei kenellekkään tule yllätyksenä. Hän oli mielestäni ainoa omalla tasollaan pelannut HIFK-hyökkääjä. Ilman Granlundia lukemat olisivat olleet rumemmat.
Yhteenveto joukkueiden avausottelusta:
- henkinen ja pelillinen valmistautuminen:
Jokerit lähti otteluun paljon aktiivisemmin kuin Jokerit. Jostain kertoo se, että Jokerit rankaisi kahdesti HIFK:ta sen maalin jälkeisestä vaihdosta. Hasardiavaukset kokeneilta pelaajilta kertovat myös omaa kieltänsä.
- roolit ja ketjukoostumukset
Jokereiden ketjukoostumukset toimivat vastustajaa paremmin. Jokerijoukkue on suorastaan loistavasti roolitettu! HIFK:n ketjukoostumukset hakevat vielä itseään. Peltonen-Granlund toimii, mutta kuka on ketjun kolmas lenkki? Eilisen perusteella ei ainakaan Ahtola, Kuhta ehkä.
- maalivahtipeli ja valmennus
Kilpeläinen vei maalivahtien taiston, Westerlund vastaavasti valmentajien.