Nyt kun tosta eilisestä matsin jälkeisestä, todella armottomasta vitutuksesta on selvinnyt, on pakko kyllä myöntää HIFKin yllättäneen erittäin positiivisesti. Sehän oli ennakkoon tiedossa, että helsinkiläiset ovat ennakkosuosikkeja, mutta jotenkin sitä uskoi, että Blues löytäisi lääkkeet ton törkeän tiiviin viisikon avaamiseen. Eipä ole löytänyt ja lauantain peli ratkaisee koko sarjan. Jos Blues ei pysty silloin löytämään pelistä jotain, joka muuttaa merkittävästi kenttätapahtumia, vie HIFK (täysin ansaitusti) sarjan 4-0. No, ainakin pääsisi paikan päälle katselemaan kannun nostoa, vaikka sen väärä jengi nostaisikin. Ja kyllä, taputtaisin siinä missä fanitkin.
Vaan ei tää sota vielä ole ohi. Nyt se apinan raivo pitää kaivaa jostain esiin ja tehdä tulosta. Helpointa olisi tietysti pistää liigan takuuvarmasti paskimpiin kuuluva ylivoima kuntoon, mutta sitä ei varmaan parissa päivässä tehdä. Joten ei muuta kuin kädet ristiin ja uskoa, toivoa, rakkautta ja kaikkea mahdollista taivaankappaletta oikeaan asentoon, että Blues nappaisi jonkun räkämaalihillovoiton lauantaina. Silloin sarja heräisi uudelleen henkiin.