vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
On aika avata liigakausi 2019-2020 ja avauspelipäivän ainoa ottelu on viime kevään finalistien kohtaaminen. Ennen ottelun alkua nostetaan Kerhon historian toinen mestaruusviiri Rinkelinmäen jäähallin kattoon, minkä vuoksi avaan tämän ketjun pienellä sentimentaalisella puheella.
Sitten mennään illan otteluun. Kumpikin on uudistunut viime kaudesta. Poissa on Larmi ja Vehviläinen. Poissa on mm. Turunen, Paajanen, Leino ja Tuulola. Poissa on Ohtamaa, Hakanpää, Leskinen ja Heponiemi ym. Maalinsuulla molemmilla vähän kysymysmerkkejä näin ennen kauden alkua, mutta katsotaan miten ne kehittyy kauden mittaan. Useita hyviä paikkaajia on myös molemmilla hankittuna muille tonteille, mutta menetyksetkin ovat toki isoja. Voimasuhteissa Kärpät on kuitenkin jälleen yksi suurista ja lähtökohtaisesti taistelee sijoista 1-3 HIFK:n ja Tapparan kanssa. Kerho on sitten sitä musta hevonen -osastoa vahvassa keskikastissa, eli sanotaanko näin, että voimasuhteissa ollaan siellä puolivälissä tai niukasti sen yläpuolella. Ansiokkaita ennakoita ollaan saatu lukea tässä kauden alla täällä Jatkoajassa, ja vähän makuasiahan se on, että kuinka paljon laskee painoa esim. valmennuksen merkitykselle. Suurihan sen vaikutus toki voi olla suuntaan tai toiseen, ja Pennanen ainakin antoi viime kaudella aika kovat näytöt. Maalinsuulla on se Kerhon isoin kysymysmerkki, vaikka Voutilainen on hyviä pelejä pelannut harjoituskaudella. Kilpailu on kuitenkin vähän vaatimatonta, joten odotusarvo on selvästi se, että Voutilaisen täytyy kasvaa selväksi ykköseksi kauden aikana. Muillakin tonteilla Kerholla on hyvän oloisia hankintoja ja viime kaudesta säilyi joukkueessa mm. huikeita steppejä ottaneet Nikkilä, Friman ja Innala. Ei sitä nyt kuitenkaan käy kiistäminen, että isomman menestyksen edellytys Kerhon budjetilla on kaudesta toiseen myös nämä uudet kasvutarinat kauden aikana. Niitä lähdetään seuraamaan.
Veikkaan, että tiukka ja vähämaalinen peli tulossa tästä avausottelusta. Kumpikin pelannut tässä jo lämmittelyksi 4 matsia CHL:ää, joten pelituntuma pitäisi olla molemmilla hyvä ja tullaan näkemään hyvää kiekkoa.
Julistetaan siis uusi kausi alkaneeksi!
Rinkelinmäen jäähalli, joka tullaan tästä kaudesta alkaen tuntemaan Pohjantähti Areenana, on nähnyt liigakiekkoa yhtäjaksoisesti jo syksystä 1988 lähtien. Melkein niin kauan on meikäläinenkin kaukalon laidalla aktiivisesti tätä rakasta joukkuetta kovalla tunteella kannattanut. Koko 90-luvun ajan ne mestaruudet tuntuivat lähes mahdottomilta saavuttaa, kun seurasi Jokerien ja TPS:n tähtisikermien valtataistelua, jonka rikkoi kertaalleen vain HIFK:n täysosumajoukkue. 2000-luvulla Jukka Jalosen astuttua puikkoihin alkoi liigassa tasoerot tuntua pienemmiltä ja Jalosen määrätietoisessa valmennuksessa mestaruuskin tuntua mahdolliselta. 2003 uskoin sen jo tulevan, mutta Rautakorven Tappara murskasi sillä hetkellä sen unelman, mikä realisoitui kuitenkin kolme vuotta myöhemmin Porin Isomäessä. Kerho voitti vihdoin mestaruuden, enkä uskonut minkään voivan tuntua enää sitä iltaa hienommalta, mutta asia muuttui viime keväänä.
2010-luvulla on ollut paljon vaikeita ja raskaita kausia, vaikka vuosikymmen ehti alkaa yhdellä finaalipaikalla. Pennasen tulo Kerhon valmentajaksi keväällä 2016 sai monet muistelemaan Jalosen aikoja, jolloin Kerhoa luotsasi pitkäjänteisesti pelin kehittämiseen pyrkivä ja uskottavan tuntuinen valmentaja. Ensimmäinen kausi toikin jo melkein välieräpaikan, kun JYP sai Kerhon kumoon vasta puolivälierien 7. pelissä. Seuraava kausi alkoi kovilla odotuksilla, mutta muuttui melkoiseksi tuskien syksyksi, jonka myötä Kerho oli joulutauolla 2017 ihan koko sarjan viimeisenä. Tähän oli joitain syitä, mitkä tulivat myöhemmin ilmi, mutta tuosta jumbosijalla vietetystä hetkestä kun mentiin 1,5 vuotta eteenpäin, niin kannu nousi Otto Paajasen käsissä kohti kattoa Oulun Raksilassa ja voi veljet, minkä kevään jälkeen. Kerho kaatoi altavastaajan asemasta matkalla mestaruuteen kolme suurta ja perinteistä suomalaista kiekkoseuraa, ja tarjosi meille kannattajille aivan uskomattoman kevään, joka huipentui vielä 7. finaalin jatkoajalle. Sanonpa taas, kuten sanoin Porin Isomäessä 22.4.2006, että tästä ei vaan enää voi fiilis parantua.
Näistä ollaan varmaan montaa mieltä, että miksi sitä finaalin hävinnyttä osapuolta raahataan seuraamaan mestarin viirinnostoa, mutta henkilökohtaisesti olen tällä kertaa iloinen, että näin on. Ei siksi, että haluaisin mitenkään vääntää veistä haavassa, vaan siksi, että suuret voitot tarvitsevat aina myös suuren vastustajan. Kärppien kohtaamista tuli aikanaan odotettua jo Jalosen aikana suurella innolla, mutta ei koskaan osunut kohdalle. Kertaalleen kohdattiin tällä vuosikymmenellä puolivälierissä Kerhon runkosarjan ihmenousun jälkeen, mutta silloin oli eväät vähissä. Nyt saatiin vähän tasaisemmista lähtökohdista kunnon kapina aikaiseksi ja kunnioitus Kärppiä kohtaan vastustajana lisääntyi paljon. Oli mahtavaa voittaa juuri teidät. Kiihkeitä matseja luvassa jälleen tällä kaudella, ainakin 6 kappaletta.
2010-luvulla on ollut paljon vaikeita ja raskaita kausia, vaikka vuosikymmen ehti alkaa yhdellä finaalipaikalla. Pennasen tulo Kerhon valmentajaksi keväällä 2016 sai monet muistelemaan Jalosen aikoja, jolloin Kerhoa luotsasi pitkäjänteisesti pelin kehittämiseen pyrkivä ja uskottavan tuntuinen valmentaja. Ensimmäinen kausi toikin jo melkein välieräpaikan, kun JYP sai Kerhon kumoon vasta puolivälierien 7. pelissä. Seuraava kausi alkoi kovilla odotuksilla, mutta muuttui melkoiseksi tuskien syksyksi, jonka myötä Kerho oli joulutauolla 2017 ihan koko sarjan viimeisenä. Tähän oli joitain syitä, mitkä tulivat myöhemmin ilmi, mutta tuosta jumbosijalla vietetystä hetkestä kun mentiin 1,5 vuotta eteenpäin, niin kannu nousi Otto Paajasen käsissä kohti kattoa Oulun Raksilassa ja voi veljet, minkä kevään jälkeen. Kerho kaatoi altavastaajan asemasta matkalla mestaruuteen kolme suurta ja perinteistä suomalaista kiekkoseuraa, ja tarjosi meille kannattajille aivan uskomattoman kevään, joka huipentui vielä 7. finaalin jatkoajalle. Sanonpa taas, kuten sanoin Porin Isomäessä 22.4.2006, että tästä ei vaan enää voi fiilis parantua.
Näistä ollaan varmaan montaa mieltä, että miksi sitä finaalin hävinnyttä osapuolta raahataan seuraamaan mestarin viirinnostoa, mutta henkilökohtaisesti olen tällä kertaa iloinen, että näin on. Ei siksi, että haluaisin mitenkään vääntää veistä haavassa, vaan siksi, että suuret voitot tarvitsevat aina myös suuren vastustajan. Kärppien kohtaamista tuli aikanaan odotettua jo Jalosen aikana suurella innolla, mutta ei koskaan osunut kohdalle. Kertaalleen kohdattiin tällä vuosikymmenellä puolivälierissä Kerhon runkosarjan ihmenousun jälkeen, mutta silloin oli eväät vähissä. Nyt saatiin vähän tasaisemmista lähtökohdista kunnon kapina aikaiseksi ja kunnioitus Kärppiä kohtaan vastustajana lisääntyi paljon. Oli mahtavaa voittaa juuri teidät. Kiihkeitä matseja luvassa jälleen tällä kaudella, ainakin 6 kappaletta.
Sitten mennään illan otteluun. Kumpikin on uudistunut viime kaudesta. Poissa on Larmi ja Vehviläinen. Poissa on mm. Turunen, Paajanen, Leino ja Tuulola. Poissa on Ohtamaa, Hakanpää, Leskinen ja Heponiemi ym. Maalinsuulla molemmilla vähän kysymysmerkkejä näin ennen kauden alkua, mutta katsotaan miten ne kehittyy kauden mittaan. Useita hyviä paikkaajia on myös molemmilla hankittuna muille tonteille, mutta menetyksetkin ovat toki isoja. Voimasuhteissa Kärpät on kuitenkin jälleen yksi suurista ja lähtökohtaisesti taistelee sijoista 1-3 HIFK:n ja Tapparan kanssa. Kerho on sitten sitä musta hevonen -osastoa vahvassa keskikastissa, eli sanotaanko näin, että voimasuhteissa ollaan siellä puolivälissä tai niukasti sen yläpuolella. Ansiokkaita ennakoita ollaan saatu lukea tässä kauden alla täällä Jatkoajassa, ja vähän makuasiahan se on, että kuinka paljon laskee painoa esim. valmennuksen merkitykselle. Suurihan sen vaikutus toki voi olla suuntaan tai toiseen, ja Pennanen ainakin antoi viime kaudella aika kovat näytöt. Maalinsuulla on se Kerhon isoin kysymysmerkki, vaikka Voutilainen on hyviä pelejä pelannut harjoituskaudella. Kilpailu on kuitenkin vähän vaatimatonta, joten odotusarvo on selvästi se, että Voutilaisen täytyy kasvaa selväksi ykköseksi kauden aikana. Muillakin tonteilla Kerholla on hyvän oloisia hankintoja ja viime kaudesta säilyi joukkueessa mm. huikeita steppejä ottaneet Nikkilä, Friman ja Innala. Ei sitä nyt kuitenkaan käy kiistäminen, että isomman menestyksen edellytys Kerhon budjetilla on kaudesta toiseen myös nämä uudet kasvutarinat kauden aikana. Niitä lähdetään seuraamaan.
Veikkaan, että tiukka ja vähämaalinen peli tulossa tästä avausottelusta. Kumpikin pelannut tässä jo lämmittelyksi 4 matsia CHL:ää, joten pelituntuma pitäisi olla molemmilla hyvä ja tullaan näkemään hyvää kiekkoa.
Julistetaan siis uusi kausi alkaneeksi!