Voittoputki jatkuu
Edelleen painottaisin kärsivällisyyden nimiin, sillä kausi on vasta nuori, eikä Titaanien pelaaminen voi millään olla vielä täydellistä tai edes lähellä sitä. Se on kuitenkin hyvän joukkueen merkki, että vaikeuksista huolimatta voitto- ja pistetili kasvavat tasaiseen tahtiin sekä paikka kolmen parhaan joukossa säilyy ainakin toistaiseksi omissa näpeissä.
Niin FPS- kuin Kiekkohait-otteluidenkin "mustat hetket" ovat toisaalta todella harmillisia ja toisaalta taas hyviä opetuksia itse joukkueelle, joka varmasti päävalmentaja Mansikan johdolla ottaa niistä onkeensa ja alkaa paneutua entistä tarkemmin pelissä nähtyihin epäkohtiin.
Kiekkohait-ottelu tarjosi jo hyviä viitteitä puolustuspelaamisen paranemisesta, sillä Mansikan mukaan salolaisilla ei 5-5-pelissä ollut juuri ollenkaan maalipaikkoja. Titaanit siis esitti Salossa lähes täydellistä vieraspelaamista, johon ainoan särön toi päätöserän kurittomuus sekä siitä seurannut jäähysuma.
Kotihallissa taas joukkue haluaa ainakin nyt nähdyn kahden pelin perusteella esittää kannattajilleen iloista hyökkäyspeliä, jolloin se puolustaminen ajoittain unohtuu ja oman maalin varjelu menee aikamoiseksi perässäjuoksemiseksi sekä yleiseksi sekamelskaksi. Tähänkin uskon Mansikan löytävän kokeneena karjuna lääkkeet, joten en jaksa siitä sen suuremmin murehtia.
Pääasia on tässä kohtaa kautta edelleen pelien voittaminen, eikä sillä tyylillä, jolla ne voitot lopulta tulevat ole hirveästi merkitystä. Totta kai sitä jokainen haluaisi omiltaan nähdä virheetöntä dominointia illasta toiseen, mutta se nyt ei vain ainakaan vielä ole mahdollista.
Viikonlopulta on pakko nostella muutama pelaaja erikseen esiin:
Sompin kahdessa matsissa latomat tehot 6+2 ja kumpaisenkin pelin ratkominen Titaaneille oli kullanarvoinen suoritus. Somesta oikein paistaa se peli-ilo ja korkealla tasolla oleva itseluottamus katsomoon asti, jonka ansiosta mies janoaa kiekkoa lapaansa ratkaisuhetkillä.
Myös Räisänen ansaitsee erityismaininnan, sillä onhan se Räksän toiminta kaukalossa edelleen nautittavaa katseltavaa silloin, kun miehellä itsellään peli kulkee. FPS-ottelun 1-0-maali oli hyvä osoitus siitä, mitä pelisilmä-rautainen kokemus-rauhallisuus -yhdistelmä saa aikaan. Ison veden takana tuota maalia olisi hehkutettu
highlightreel -nimityksellä, sillä oli se sen verran upea henkilökohtainen taidonnäyte.
KooKoo-laina Lehtonen esitti puolestaan kotiottelussa ihan peruspeliä, eikä sortunut mielestäni virheisiin, joten kyllähän miehen toimintaa katselisi myös jatkossa titaanipaidassa, mikäli loukkaantumiset vielä joukkueen pakkiosastoa kauden aikana vaivaavat. Kiekkohait-ottelussa tullut ulosajo oli kuuleman mukaan aiheeton, sillä taklaus oli puhdas. Se vain näyttää aina pahalta, kun isompi kaveri vetää pienemmän pystyyn.
Titaanien otteet kaukalossa on huomioitu myös verkkomediassa, sillä
Urheilu-uutiset.com haastatteli päävalmentaja Mansikkaa Kiekkohait-ottelun jälkeen.
Myös ottelun tapahtumat ovat saaneet mielestäni jopa hieman liikaakin näkyvyyttä, vaikken haluakkaan lähteä yhtään vähättelemään pelissä itseään loukanneen Kiekkohaiden pelaajan vammaa. Joku roti kaikenlaisen paskan suoltamiseen eri medioissa olisi kuitenkin hyvä saada:
Salon Seudun Sanomat &
Iltalehti
Asiasta tekee vain mielenkiintoisen se seikka, että jos noita aivotärähdyksiä lähdettäisiin yhtä suurella volyymilla jok'ikinen kerta uutisoimaan sekä retostelemaan mediassa, niin siitä tulisi aika loputon suo tarvottavaksi, sillä sen verran usein kyseisiä vammoja jääkiekko-nimisessä pelissä nykypäivänä sattuu.
Noh... turha näistä on sen enempää välittää. Karavaani jatkaa kuitenkin kulkuaan eteenpäin ja siinä sivussa aina joku koira myös haukahtelee.
