Mullat kepeät? Fanin viimeiset vuodatukset.....
Eipä ole tietyistä syistä paljon tullut viimeaikoina kirjoiteltua ja taitaa pannaa pamahtaa tästäkin. Uljas tuossa uteli mietteitä. Eipä paljoa innostaisi ikifanin näkökulmasta asiaan tarttua, on kai pakko. Titaanien talous ei historiansa aikana koskaan ole ollut vahva tai vakaa. Vanhan rättihallin aikanakin edustus pääsi ajoittain harjoittelemaan hallissa vain käteismaksua vastaan. Yleisöä oli vähän, sponsorit vähälukuiset ja rahapelurit rasittivat budjettia. Silti runko oli pääsääntöisesti omia kasvatteja ja yleisö (ne 311-313 silmäparia) uskollista. Uuden hallin aikana kasvanut buumi nosti seuran mestikseen. Tässä kohtaa tapahtui se ratkaiseva käänne joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Viimeiset kaksi-kolme kautta suomisarjassa ennen nousua olivat monelle kasvattipelaajalle viimeiset Titaanien riveissä, ja se lista on aika pitkä. Simo Rouvinen, Tero Vuorinen, Tero Pylväläinen, Mikko Horto, Harri Niemi, Jukka Siira, Pasi Eväkoski, Mikko Kiviranta, Niko Niemi jne. Nousu tehtiin lopullisesti vahvalla ostokaartilla vahvistettuina. Samalla huhut rahapuolen sotkuista alkoivat kiertää hallin kulmilla (case Metsäkeskus). Kaksi Mestis kautta olivat alkuhuuman jälkeen oli yhtä tuskaa, niin fanille katsomossa kuin talouspuolellakin.
Putoaminen ja konkurssi. Aloitus III-divarista. Uudelleen rakennus, jonka heikkoutena oli omien kasvattien puute joten pelaajia tuotiin paljon ulkoa. Vauhtisokea nousu läpi sarjojen, yleisön määrä kuitenkin vakio.
Tällöin alkoi aavistella pahaa. Kulut kasvoivat mutta tuskin tulot. Tunnuttiin luottavan epärealistisesti että sarjanousut samalla nostavat tuloja. Monet seikat alkoivat askarruttaa fanin mieltä. Omistajina alkoi näkyä myös entisiä velkojia ja nämä ns.omistajat vaihtuivat tiheään. Läpinäkyvyys seuran toimintaan loppui täysin.
Viimeinen kausi oli pelillisesti hienoa, mutta jotenkin vain kasvoi kutina että kaikki ei ole kunnossa. Jos toiminnanjohtaja myy kausikortteja käteiskauppana toimistolla ilman kuitteja, niin huh-huh?. Joukkue ei ollut halvimmasta päästä ja yleisöä ei tuntunut kiinnostavan. Negatiivinen kierre kasvoi. Edustuskiekon runko oli ulospäin kunnossa mutta sisältä ontto ja laho. Itseltänikin alkoi loppua usko, olo oli kuin jäniksellä joka juoksee auton valoissa pimeällä tiellä. Pois tieltä ei osaa, tietää että voimat pian ehtyy ja auto jyrää, toivoo vain ihmettä että valot sammuu. No ne valot sitten sammui lopullisesti. Kaupunki ja verottaja eivät antaneet lisää siimaa. On turha itkeä ymmärrystä jos asiat on hoidettu päin persettä alunperinkin.
Summa summarum. Eli puolen vuosikymmenen kujanjuoksu. Tuhon syyt; Omien kasvattien puute edustusjoukkueessa, epärealistinen talouspolitiikka, sisäänpäin käpertynyt toiminta ja siitä seurannut uskottavuuden menettäminen niin katsojien kuin sponsoreiden silmissä. Aika hyytävää.
Seuran pitäisi pelata edustuskiekkoa sillä tasolla mitä juniorituotannon omavaraisuus mahdollistaa, ulkoa tuodun valon kantaminen tupaan on hölmöläisten hommaa.
Ei jää fanille muuta tuska ja tietoisuus että ensikaudella bensaa kuluu Lappeenrannan ja Hesan väliä sahatessa.
