Tietokonepelit - Suuri Saatana?

  • 10 820
  • 65

scholl

Jäsen
Jos ei koe pettymyksiä, kuinka voi asettua sellaisen asemaan, joka kokee niitä?

Kyllä niitä pettymyksiä ehtii kokemaan myöhemminkin. Olennaista ei ole kuitenkaan se, kokeeko pettymyksiä, vaan kuinka pettymyksiin reagoidaan, ts. kuinka henkilöä rohkaistaan ja motivoidaan. Tosin olen samaa mieltä siitä, että on huonoa, jos vanhemmat pyrkivät poistamaan pettymysten mahdollisuuden ja se johtuu siitä, ettei rimaa laiteta tarpeeksi korkealle. Ts. vaatimustaso on liian alhainen ja mikä tahansa suoritus kelpaa.

Mitä tulee empatiaan niin mielestäni se on yliarvostettua touhua.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
miksi peli pitää pelata läpi?

Joissakin peleissä on sellainen hieno elementti nimeltä tarina. Kyllä minua ainakin kiinnostaa pelata hyvällä tarinalla varustettu peli läpi. Jotkut pelit jopa useampaan kertaan. Samahan se on elokuvissakin. Mielelläni katson jonkun hyvän elokuvan useampaankin kertaan. Jos et pelaa hyvällä tarinalla varustettua peliä läpi, niin se on vähän sama kuin jättäisit hyvän elokuvan katsomisen kesken.

Mitä nyt peleihin muuten tulee, niin ei pelit todellakaan ole mikään suuri saatana. Aina voidaan tietysti keskustella siitä, että pelaako henkilö x liikaa. Mutta ei räiskintä- ja sotapelit tee kenestäkään tappajaa. Ei minulle edes tulisi mieleen lähteä tosielämässä riehumaan aseiden kanssa, vaikka tykkäänkin silloin tällöin pelata jotain Call of Dutyä tms. Kyllä ihmisellä pitää olla jotain enemmän päässä vialla, jos ottaa peleistä roolimallia.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Toisaalta eikös tämä juuri kerro siitä, että ongelma ei ole suoraan peleissä vaan kotona ja kasvatuksessa yleensä?
Nimenomaan, ja mainitsinkin, etten ota kantaa välillisiin vaikutuksiin, vaan välittömiin.

Kotoahan tämä lähtee. Valitettavan kujalla hyvin moni vanhempi tuntuu olevan noista pelimääristä. Tai sitten ihan perusfiksujakaan vanhempia ei näytä haittaavan se, että hermanni pelaa yli puolen yön.
 

Orava

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mä muistuttaisin tässä kohden, että aivan samalla tavalla, kuin elokuvissakin, niin peleissäkin on ikärajat. Näitä ikärajoja ei vanhemmat jostain syystä noudata. Tässä näkisin yhden väkivaltaan liityvän ongelman. Liian nuoria ei ole syytä totuttaa väkivaltaan. Olisi todella suositeltavaa noudattaa niitä ikärajoja.
 

kesätyttö69

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dufvan Lukko, JYP(ilman Tyni&Virtanen)
Tämä koko keskustelu on ihan älytön. En voi ymmärtää että vielä 2010-luvulla koitetaan etsiä jokin helppo syy selittämään "nuorten vaikeuksia". Sitäpaitsi tyypillisim videopelien pelaaja on nykyään reilu 30-vuotias mies.

Milloinkas näitä lapsiaan murhaavia äitejä aletaan syyttämään liiallisesta tosi-tv:n katselusta?
Vastaus: ei koskaan, kun sillekin on pitänyt laissa määritellä eri termi, lapsensurma.

Suomen rikoslain 21. luvun määritelmän mukaan nainen "synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa". Lapsensurmasta rangaistaan lievemmin kuin "tavallisesta" lapseen kohdistuvasta surmasta tai taposta.

Itse ehdotan, että ongelma ratkaistaan keksimällä teininsurma, jossa mies (16-24v) sosiaalisesta paineesta johtuvassa masennuksessa tai ahdistuksessa surmaa ikätovereitaan.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Myönnän. Olen pelannut koko ikäni, ja se aiheuttaa tiettyjä vaarallisiakin käyttäytymismalleja minussa. Räiskintäpeleistä olen oppinut, että healthpackit parantavat kaikki haavat, joten minulla on aina pari autoihin tarkoitettua pientä ensiapulaukkua mukanani, kun metsästän läheisillä vuorilla lohikäärmeitä.

Mutta jos tosissaan ollaan, niin eivät pelit tee kenestäkään murhaajaa. Jos joku on tarpeeksi pervo, että saa jotain kicksejä irti pikseli-ihmisten tappamisesta, niin silloin on jo jotain mennyt pieleen ennen pelin käynnistämistäkään. Jos sellainen henkilö ei kiduta Simsejä, niin luultavasti takapihalta löytyy barbinukkejen päiden hautausmaa tai kasoittain palaneita muurahaisia tai olohuoneen dvd-soittimesta kidutusleffoja sekä digiboksista lauantaiaamun piirrettyjä tallennettuna. Pointti on se, että sairas mieli voi saada virikkeensä todella monella tapaa, mutta tämä virike ei ole syy mihinkään vaan oire jostain.

Ja ei, normaali pelaaminen ei ole oire. Epänormaali käyttäytyminen niin pelimaailmassa kuin tosimaailmassakin on oire.

Anteeksi, minun pitää mennä kiskomaan aavemerirosvon alushousut hänen jalastaan, voidakseni valmistaa voodoo-nuken, jonka avulla kukistan hänet. Kappas, olenkin huvipuistossa vanhempieni kanssa.
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
Olen minäkin pelannut erilaisia pelejä läpi elämäni ja olen vasta tulossa parhaaseen peli-ikään eikä kertaakaan ole tehnyt mieli tappaa ketään jonkun talon katolta käsin. Hyviä pointteja olette saaneet tänne ja yhdyn kyllä tuohon että ongelmat lähtevät sieltä sairaasta mielestä eikä mistään räiskintäpelistä. Kasvatuksessa on se ongelma etteivät kaikki vanhemmat huolehdi tai seuraa tarpeeksi lapsiensa toimia. Jos muistelen omaa lapsuuttani niin minun piti aina ensin kysyä lupa pelaamiseen tai internetin käyttöön isän 56000 modeemin kautta. :) Itse olen ollut nyt isä reilun viikon ja varmasti tulen huolehtimaan siitä ettei meidän juniori vietä öitään pelatan tai netissä.
 

scholl

Jäsen
Jos muistelen omaa lapsuuttani niin minun piti aina ensin kysyä lupa pelaamiseen tai internetin käyttöön isän 56000 modeemin kautta. :) Itse olen ollut nyt isä reilun viikon ja varmasti tulen huolehtimaan siitä ettei meidän juniori vietä öitään pelatan tai netissä.

Se voi johtua myös modeemin aiheuttamasta puhelinlaskusta. Itse sain muistaakseni 1200 modeemilla aikaan 2000 markan laskun, kun kokeilin, millä sinne voi soittaa. Tosin siihen aikaan ei vielä modeemia tarvittu pelaamiseen, eikä internettiä ollut nykymuodossa.

Yksi syy nykymeininkiin on se, ettei ruumiillista kuritusta pidetä hyvänä juttuna. Vaikka itse ei olisi koskaan saanut korvilleen niin silti sellaisen mahdollisuuden olemassaolo piti aika hyvin ruodussa, eikä ollut puhettakaan, että olisi kiinnostanut hankkia pitkä tukka, hankkia mopo tai kuunnella jotain epämääräistä musiikkia jne. Toki ei olisi muutenkaan tehnyt mieli, mutta fakta on se, että nykyään voi sikailla kuinka paljon tahansa ilman pelkoa siitä, että tulee seuraamuksia.
 

scholl

Jäsen
Joissakin peleissä on sellainen hieno elementti nimeltä tarina. Kyllä minua ainakin kiinnostaa pelata hyvällä tarinalla varustettu peli läpi. Jotkut pelit jopa useampaan kertaan. Samahan se on elokuvissakin. Mielelläni katson jonkun hyvän elokuvan useampaankin kertaan. Jos et pelaa hyvällä tarinalla varustettua peliä läpi, niin se on vähän sama kuin jättäisit hyvän elokuvan katsomisen kesken.

Elokuvan katsomiseen kuluu se joku tietty aika. Tarinan läpipelaamiseen tarvittavaa aikaa et tiedä. Tuo on se hankala asia, mikä saattaa orjuuttaa nuorisoa. Jos pelaa jalkapallopeliä niin se kestää normaalin jalkapallopelin ajan ja sen jälkeen voi mennä nukkumaan. Sen sijaan jos pelaa jotain tarinaa niin voi joutua pelaamaan koko yön, jos se on kuten sanoit, ettei sitä elokuvaa voi jättää kesken.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Sen sijaan jos pelaa jotain tarinaa niin voi joutua pelaamaan koko yön, jos se on kuten sanoit, ettei sitä elokuvaa voi jättää kesken.
Voi joutua joo, mutta nykypeleissä on lähes poikkeuksetta mahdollisuus tallentaa peli. Useissa peleissä, varsinkin PC:lla voit tallentaa pelin missä tahansa kohtaa ja jatkaa vaikka seuraavana päivänä. Tarina ei karkaa yhtikäs minnekään sillä aikaa.

Eniten koukuttavuutta taitaa juuri aiheuttaa nämä erinäiset onlinepelit (World of Warcraft, Call of Duty, Counter-Strike jne.), jotka vaatii ihan eri tavalla läsnäoloa ja velvollisuutta. Sen verran puristi olen itse, että en oikein ymmärrä niiden viehätystä ja niitä pidän pelien kohdalla helposti vahingollisimpina. Omalla kohdallani moninpelit tarkoittaa lähinnä sitä, että ollaan samassa huonessa porukalla ja pelataan vaikka Änäriä, Fifaa tai jotain kaksintaistelupeliä.

Mutta niin, myönnän, että tässä kohtaa olen itse sen verran vanhan koulukunnan pelaaja. Nautin enemmän pelailusta yksin, kun voi valita tahdin ja ajan ilman mitään yhteisöllisiä paineita. Kaksin/moninpelit sitten isommalla porukalla illanvieton yhteydessä.
 

Tiityy

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Habs, D Team + Maajoukkue
Lähes kaikki on vaarallista kohtuuttomuuksiin mennessään: 400-kiloisia lapsia, kun syödään vähän pannaania (Iso-Britannia), koulupoikia jotka eivät tule ulos huoneistaan kun annetaan "vähän" painetta (Japani), puoleksi lapsia sotilaita, jotka eivät ymmärrä mistään mitään, mutta ovat kylliksi viisaita tappamaan ja tuhoamaan (USA) kun oma maa on ainoa josta tiedetään edes jotain, äärirasisteja, joiden johtajassa ei ole mitään vikaa (Venäjä)...

Musiikki, jalkapallon seuraaminen tai mikä tahansa yksittäinen asia ainoana elämänsisältönä siis on vaarallista, ei erikseen tietokonepelaaminen.
 

ukkometso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No onhan jotenkin outoa, että aikuisikään selvinneet tai päässeet miehet tai naiset pelaavat jotain tietokonepelejä. Jotkut tuntitolkulla. Kyllä silloin nuppi on sekaisin. En nyt miksikään suureksi saatanaksi näitä leimaa, mutta harhaahan ne ovat normaaliin elämään verrattuna. Ja riittävästi uppoutuneena harhat ryhtyvät hallitsemaan elämää. Tai elämälle ei ole muuta sisältöä.

Ja nyt en tarkoita lätkä- tai futispelejä tms.
 

Höylä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Eikö ole vain kaikille parasta, että henkilö sotii kuvitellussa maailmassaan kuin oikeassa maailmassa. Pikemminkin tietokonepelit aiheuttavat erinäisistä riippuvuutta, josta seurauksena ovat opiskelun/työn keskeyttäminen. Toki tästäkin saadaan sopiva aasinsilta viattomien teurastamiseen, kun kaikki on mennyttä, mutta tuskinpa tietokonepelit ovat ainoita asioita, joihin ihminen jää riippuvaiseksi. Eiköhän se elämän Asenne ole kaiken aa ja åå.
 

muaddib

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mimosanherkät Itkupillit ja Setämiehet
Omituisinta tässä(kin) suomalaisessa keskustelussa on se, että sitä käydään lähes yksinomaan kaikista pelaamiseen liittyvistä asioista eniten pihalla olevien ehdoilla. Kuvitelkaa elokuva-keskustelu ihmisen kanssa, joka on nähnyt 2 minuuttia Kummisetää eikä muuta, ja tämän perusteella kaikki elokuvat ovat paskoja. Tai jääkiekkokeskustelu sellaisen kanssa, joka katsoo 2 viikkoa MM-kisoja vuodessa. Ja kuten aina Suomessa, kun kyseessä on demarien ja muun enemmistön "päätös", se on Ihan Eri Asia(TM).

Huvittavinta on silti se, että oman kokemukseni mukaan pelaamista ihmettelevät eniten ihmiset, jotka tuijottavat telkkaria tuntitolkulla päivässä. BB-lehmien ja Salkkarien tuijottaminen se vasta onkin mieltäylentävä harrastus.

Vai saako ne Salkkari-näyttelijät tekemään muutakin kuin olemaan surkeita näyttelijöitä?

muaddib
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
No onhan jotenkin outoa, että aikuisikään selvinneet tai päässeet miehet tai naiset pelaavat jotain tietokonepelejä.
Heh. Tuon voi oikeastaan laajentaa käsittämään ihan mitä tahansa. Televisionkatselun, elokuvissa käymisen, konserteissa käymisen, alkoholin juonnin, seurapelien pelaamisen, urheilun seuraamisen, keskustelupalstoille kirjoittamisen yms. suhteen.

Ei ole aikuisikään ehtineen vakavan ihmisen touhua nuo. Kunnon aikuinen käy vaan töissä, seuraa politiikkaa sekä nussii (saadakseen lapsia.)

Jos nyt ei lähdettäisi siis tähän "aikuisuus" juttuun. Muutenkin jo sellainen huumoriketju.
 

Stam1na

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP! Vaajakosken Pelikaanit! Barcá!
hankkia pitkä tukka, hankkia mopo tai kuunnella jotain epämääräistä musiikkia jne. Toki ei olisi muutenkaan tehnyt mieli, mutta fakta on se, että nykyään voi sikailla kuinka paljon tahansa ilman pelkoa siitä, että tulee seuraamuksia.

Eli pitääkö tästä vetää se johtopäätös että pitkät hiukset, mopot ja "epämääräisen" musiikin kuuntelu on sikailua?

Schollin kaltaisethan tässä juuri ovat ongelma, kaikki mitä ei tehdä heidän tavallaan ja heidän pillinsä mukaan on väärin ja pahasta. Jos tuon kaltainen henkilö olisi kasvattajana niin luulen että kylllä siellä vähemmästäkin junnut kilahtelee.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Tietokonepelit ovat kuin Salatut Elämät tai Big Brother, ei niitä tarvita mihinkään. Silti aina löytyy ihmisiä, jotka jäävät niihin koukkuun.

Puheet siitä, että tietokonepelaaminen kehittäisi joitakin hyödyllisiä taitoja ihmisessä, ovat silkkaa roskaa. Paljon paremmin ne taidot kehittyvät menemällä fyysisesti ulos tekemään oikeita asioita. Virtuaalisten ihmisten tappamisen opettelu ei ole hyödyllinen taito.
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
No englantia ainakin kehittävät, jos haluaa siinä nuorena vähänkään tietää mitä pelissä sanotaan tekstien muodossa.

Ihmiset eivät tajua, että jokainen asiaa kehittää jollakin tavalla...

sen huomaa vasta sitten, kun et sitä huomakaan ja pänivastoin ja vielä vähän salaattia... veit!
 

pehtoori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, HPK
..faijakin yritti että haluaisinko kuusnelosen synttärilahjaksi niin sanoin että en. Mieluummin vaikka uudet stereot tai lahjakortti Kesporttiin.

Samansuuntainen tarina itsellä. Pienempänä oikein välillä harmitti, kun kaverit jäi pelaamaan kun mieli olisi ollut ulkojäille tai salaa koululle pelaamaan vaikka höntsäsählyä. Nykyisin melkeimpä koko kaveripiiri pelaa FIFAa tai änäriä. Enää se ei häiritse, koska tietävät, ettei mua nappaa se touhu eivätkä mun seurassa pelaa. Voisihan tuo kivaakin olla, mutta aina olen parempaa tekemistä keksinyt. Olen kyllä käännyttänyt jätkiä RISKin ja muiden mahtavien lautapelien maailmaan aika tehokkaasti.

On noista peleistä hyötyäkin ollut, laskemaan opin joskus 80-luvulla C-64 jollain matikkapelillä, oisko ollut kummituslinna tjsp. Ja palkintona tuo toimi myös siihen aikaan kun sai pelata Summer Gamesiä aina silloin tällöin. Siinä oli jännetuppi kovilla, kun joystickiä rämpytti. Nintendon ja Segan tullessa Super Marioineen olin jo kyllästynyt pelaamiseen.

Ketjun kysymykseen vastaisin että eivät ole Suuri Saatana. Vaikka oma arvostukseni tietokonepeleihin on aika vähäistä, niin eivät ne ole pahuuden juuri, eivätkä ne ole minkäänlainen mittari, ennemminkin hyvä tekosyy. Vaikutusta en voi kiistää, mutta saletisti kasvaa kilipäitä ihan ilman pelejäkin.
 

Decimal

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Omituisinta tässä(kin) suomalaisessa keskustelussa on se, että sitä käydään lähes yksinomaan kaikista pelaamiseen liittyvistä asioista eniten pihalla olevien ehdoilla. Kuvitelkaa elokuva-keskustelu ihmisen kanssa, joka on nähnyt 2 minuuttia Kummisetää eikä muuta, ja tämän perusteella kaikki elokuvat ovat paskoja.

Hienosti sanottu ja näinhän tämä asia tuntuisi olevan. Oudolta tosiaan tuntuu, että ihmiset näinkin kärkkäästi kommentoivat aihetta. Itse en kehtaisi ottaa internetissä kantaa esimerkiksi sienestykseen, koska en asiaan ole koskaan perehtynyt. Ja se, että joku pelaa vielä aikuisena? Onhan se varmasti outoa jollekkin. Samalla tavalla outoa, kuin että homoilla on omia televisio-ohjelmia. Tai että naiset saavat äänestää. Maailma muuttuu, ei kannata jäädä kyrsäilemään "wanhojen hyvien aikojen perään" liiaksi tai tippuu kärryiltä. (Toki itsekin vihaan monia nykymaailman ilmiöitä, eikä kaikkea pidäkkään tukea ja kokea, mutta silti.)

Pelaamisen hyödyistä on mainittava kielen oppiminen. Kielipään lisäksi pelaaminen kasvattaa kognitiivisiä taitoja (käden ja silmän kordinaatiota, sorminäppäryyttää). Stessinpoistoon pelaaminen on mitä mainion keino. Olen oppinut hallitsemaan raivoni ja suuntaamaan sen videopeleihin ajan myötä. Monet ahdistuskännit on ajan myötä korvautunut pelaamisella ja siitä olen kiitollinen. Säästänyt aivosoluja, maksaa, rystysiä ja lompakkoa.

Lisäksi on tutkittu, että pelaaminen stimuloi aivoja tehokkaammin kuin television katselu. Toki kaikista ihmisen harrastuksista ja aktiviteeteistä voi kaivaa näyttävän listan hyvistä puolista ja näin romantisoida harrastusta.

Kohtuus on hyvä muistaa kaikessa. Ei ole tervettä, jos ihminen viettää tunteja putkeen näytön ääressä. Oli kyse sitten pelaamisesta, opiskelusta tai Jatkoajassa istumisesta. Ei kai se ole tuotteen vika, jos ihminen ei osaa käyttää sitä kohtuudella.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kohtuus on hyvä muistaa kaikessa. Ei ole tervettä, jos ihminen viettää tunteja putkeen näytön ääressä. Oli kyse sitten pelaamisesta, opiskelusta tai Jatkoajassa istumisesta. Ei kai se ole tuotteen vika, jos ihminen ei osaa käyttää sitä kohtuudella.
Tässähän se tuli. Kaiken ydin upeasti kiteytettynä ja sen myötä tämän nolon ketjun voisi melkein sulkeakin.

On vaan niin aina helppo syyttää asiaa X asiasta Y ja unohtaa oma vastuu. Vielä helpommin se onnistuu jos ei a) pidä jostain b) ymmärrä sitä.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tässähän se tuli. Kaiken ydin upeasti kiteytettynä ja sen myötä tämän nolon ketjun voisi melkein sulkeakin.

On vaan niin aina helppo syyttää asiaa X asiasta Y ja unohtaa oma vastuu. Vielä helpommin se onnistuu jos ei a) pidä jostain b) ymmärrä sitä.

Ketjun avaajana kiinnostaisi kuulla miksi keskustelu tietokonepeleistä on noloa? Ja onko joku syyttänyt X:ää Y:stä?
 

kiljander

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo. Susijengi. LAL. UTA. SoJy.
Suuresta saatanasta en tiedä, mutta hukkaan heitettyä aikaa ne ainakin mielestäni ovat suuressa mittakaavassa käytettynä (tyyliin monta tuntia päivässä).

edit: ja joo myönnän, että itsekin pelasin paljon pikkuskidinä Vic20, C64 etc...
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Ne jotka eivät ymmärrä, eivät edes halua ymmärtää. Tuomitsevat vain onelinerilla noloksi tai turhaksi.

Guitar Hero ja Rock Band kaivoivat minusta muusikon esiin ja nyt soittelen omilla rummuillani lempibiisejäni, mikä on kuulkaa todella upea asia musasta kiinnostuneelle ihmiselle. Yhtäkkiä vain huomaa kuukausien Rock Band -soittelun jälkeen, että osaa jo auttavasti soittaa kannuja, vaikka ala- ja yläasteen sekä lukion musiikintuntien perusteella olen huono ja tymä mussiikisa.

Halo loi aikoinaan todella tiiviin sosiaalisen ringin (Halo loi ringin hööhöö) meidän junnujen kesken, josta on vielä tänäkin päivänä jäljellä ne parhaat kaverit sekä monia upeita kouluvuosimuistoja. Entisenä hiljaisena hissukkana kasvoin ihmisenä aika paljon tuona aikana.

Englanninkielen taidon kehittyminen on jo mainittu, ei siitä sen enempää. Historiaa, mytologiaa ja erityisesti kärsivällisyyttä olen oppinut todella paljon peleistä.

Tunnen pari pariskuntaa, jotka ovat löytäneet toisensa WoW:ista. Joku WoW-pari, ilmeisesti briteistä, on mennyt naimisiinkin.

Nettipokeri (juu, se on videopelaamista) on tuonut minulle paljon niin sanottua turnauskestävyyttä ja kilpailutilannehermoja, mistä on ollut sanoinkuvaamattoman paljon hyötyä ampumakilpailuissa. Olen SM-tason ampuja, eli ihan oikea urheilija oikeassa elämässä, ja tiedän, että nupin sisällä käydään se suurin kamppailu kilpailutilanteessa. Toki pokeri on tuonut myös rahaa, jolla olenkin rahoittanut jo edellä mainitut rumpuni.

Lisäksi minulla on lievästi kehitysvammainen sisko. Hän on minun vanavedessäni innostunut peleistä. Pelit ovat opettaneet hänelle keskittymistä ja kärsivällisyyttä, jotka häneltä puuttuvat luonnostaan. No ei nyt kokonaan puutu, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Lisäksi hän saa niistä sisältöä elämäänsä, jota lievä kehityshäiriö ja erakkoluonne rajoittaa. Enkä nyt puhu tuntikausien pelaamisesta päivittäin.

---

Jep, nolo ketju ja pelaamisesta ei ole kenellekään mitään hyötyä. Tekisivät jotain hyödyllistä ja rentoutuisivat vasta haudassa, saatanan vässykät. Kunhan saan äänestää persuja ja mököttää pirtin nurkassa kiikkustuolissa, niin olen tyytyväinen. Mutta nörtit! Ne ovat stereotyyppejä kaikki. Minä olen normaali.

(Huom. käytin ironista näppäimistöäni äsken.)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös