Valmentajanvaihto ei välttämättä ole ratkaisu mihinkään. Ainoastaan siinä tapauksessa näen sen välttämättömäksi vaihtoehdoksi, jos pelaajisto ei enää seiso valmentajansa takana. Valmentajan vaihdolla voidaan saada nykymateriaalilla kosmeettinen muutos, mutta saadaanko sillä suurempaa ja pysyvämpää ajateltuna loppukautta. Tällä hetkellä joukkueen sisältä pitäisi löytyä se henki, joka johdattaa padan yhdessä valmentajan kanssa voittojen tielle. Valmentajavaihdosta seuraa aina lisäkustannuksia ja yleensä se tietää myös pelaajiston muokkaamista, joka taas nostaa kuluja. Tämäkään ei yksistään takaa loppukaudeksi parempaa kurssia, eikä Ässillä sentään rahaa hukattavaksi saakka riitä toisin kuin eteläisellä naapurillamme, vaikka velattomia ollaan. Summanen voisi olla sopivan hullu vaihtoehto tähän rakoon, mutta tulos saattaisi helposti olla samaa luokkaa kuin Tammisenkin aikakaudella. Summanen on ollut aika ristiriitainen persoona viime työpaikoissaan, joten miten olisi asianlaita Porissa – niinpä. Muut täällä pyörineet vaihtoehdot eivät kuulosta sen paremmilta vaihtoehdoilta Pajuojan sijaan. Julkisuudessa pyörineen Kiven antaisin vielä kerätä lisäkokemusta päävalmentajan tehtävistä ennen kuin näkisin hänet padan käskijänä. Tämän hetken tilanteesta huolimatta antaisin Pajuojan jatkaa aiemmin mainitsemin ehdoin.
Tässä ei pidä nyt unohtaa lähtökohtia kauteen lähdettäessä. Seurajohtoa myöden lähdettiin antamaan nuorille enemmän vastuuta, koska junioreissa on tällä hetkellä tulossa paljon potentiaalisia kavereita. Pajuojan valinta päävalmentajaksi oli varmasti kiinni tuossa linjauksessa, koska häntä pidetään nuorten kehittäjänä. Nyt joko luotetaan tähän strategiaan tai vaihdetaan suuntaa ja tehdään uudet suunnitelmat. Minusta valmentajan vaihdon sijaan joukkueeseen voisi tuoda yhden tai kaksi kokeneempaa kaveria, joilla on annettava myös kentän ulkopuolellakin joukkueen eteen. Viime kauden joukkueesta poistui useampi tällainen kaveri, joita pidettiin oivina pukukoppipelaajina. Jotenkin tuntuu, että tämän kauden porukasta ei sellaisia löydy liiaksi, eikä niitä ole myöskään nousemassa esiin.
Maajoukkuetaukoon saakka varmaan mennään näillä mitä on, mutta sen jälkeen on edessä uudelleen arviointi. Panoksena on tämän kauden lisäksi uskottavuus ja ensi kausi. Uskottavuus ja ensi kausi kulkevat siinä mielessä käsi kädessä, että viime kauden positiivinen virtaus ei enää kanna ensi kaudelle, jos konttaaminen jatkuu kevääseen saakka. Ensi kautta tulee olemaan hankalampi myydä yleisölle ja yhteistyökumppaneille, jos kevääseen saakka jatketaan surkealla ilmeellä. Ratkaisuja ei kuitenkaan saa tehdä sellaisilla taloudellisilla riskeillä, jotka heikentäisivät valmistautumisessa ensi kauteen. En välttämättä haluaisi olla Ässien johdon housuissa ratkaisemassa tätä palapeliä, mutta samalla jaksan luottaa Takon, Aholan ja Hirsimäen kykyihin tässä kohtaa. Syvästä suosta on noustu jo kertaalleen, eikä nyt olla kuin pelillisessä suossa. Eteenpäin sano mummo lumessa ja periksi ei anneta edelleenkään.