Olipa maukas ja yllättävä voitto. Tuntuupa käsittämättömän hienolta nousta 1-0 tappioasemasta voittoon, voi vaan arvailla millaiselta se tuntuisi 4-0 tilanteesta..
Aika normaali peli taisi olla SaiPalta, hyvää duunia ja kivasti laukauksia, maalinteko oli taas hankalaa mutta tällä kertaa onnistuttiin kuitenkin tekemään yksi maali enemmän kuin vastustaja. Kyllähän SaiPa vaatisi varmaa ykkösmaalivahtia jotta tällä touhulla pitkässä juoksussa tulisi tulosta, mukavaa että kaksikätinen rosvo Ullberg sai voiton tililleen ja sitä kautta itseluottamusta. Ehkä siitä vielä tulee jotain, kunhan vaan tekee kaiken päinvastoin mitä Myllys ehdottaa.
Löfmankin jatkoi heti lasaretista pois päästyään maalitehtailua. Hyvässä vireessä on Anssi, en tiedä onko värilasien syytä mutta pitäisin jopa pienenä vääryytenä jos Löfman ei pääsisi näyttämään osaamistaan maajoukkueessa johonkin Euro Hockey Touriin, vaikkapa Venäjän turnaukseen. Ois lyhyt matkakin ja sillee.
Tän pelin osalta Nakkikastike Memorial Trophy olisi vahvasti menossa Halmelan suuntaan. Hyvää puusilmäistä mokellusta, ja ihan nokkeliakin sivalluksia seassa, vaikkei kirjoituksissa totuutta ole juuri nimeksikään.
Jäi sitten Hakalin pommikoneen lisäksi Lintnerkin rankaisua vaille, eikä tällä kertaa kukaan patapaidoista tainnu ruveta Zaborskyäkään höykyttämään vaihtopenkillä, nyt kun Caldwellkin oli keksittyine tsekkinivusineen katsomossa pahoinpitelemässä popcorn-kulhoa. Vaisu esitys Ässiltä kaiken kaikkiaan, alkaako pitkä ja synkkä marraskuu painaa päässä ja jaloissa vai mikä siellä on.
Nyt ryhtiä siihen touhuun, ensi perjantaina pääsen/joudun nimittäin sattuman oikusta todistamaan Satakunnan paikallisderbyä paikan päälle Poriin. Jännittää oikein päästä livenä näkemään vatipäiden kiihkeää puusilmäisyyttä ja Äijänsuon hulinaa. Ihan oikeasti toivon sydämestäni Ässille voittoa, tahdon nähdä sen debiilien ilon minkä tällainen maailman tärkein asia kuin Lukko-voitto Porissa saa aikaan.