Hämeessä vasta heräillään tähän kaamokseen. Minkälaista kaamosta lienee Hakametsän pyhätössä tänään? Ilves tekee töitä ja voittaa, Tappara tekee virheitä ja häviää. Näin ainakin viime viikot on menty.
Pistetaulukossa eroa ei vielä ole kuin muutama piste Ilveksen eduksi, lisäksi ottelu vähemmän Ilveksellä pelattuna, mutta suunta on Tapparan kannalta karmea, Ilveksen kannalta oikea. Alkukierrokset näyttivät joukkueille aivan muuta kuin mitä tämän hetkinen sarjataulukko. Loistavat alkukauden ottelut ovatkin kantaneet Tapparaa nämä viime viikot, pisteiden valossa siis. Tapparaa kantoi myös kultakuuppa J. Leimu, mutta miehen Blues pelin aikana sattuneesta loukkaantumisesta ollaan oltu vaiti, aivan hiljaa, enkä minä ainakaan tiedä onko mies illalla kokoonpanossa vai ei. Todennäköisesti yrittänee pelata. Korvaamaton viivamies Tapparalle.
Ilves taas on parantanut kuin poliisi juoksuaan, kaatanut loistavin ottein vastustajan toisensa jälkeen. Legendaarisin näistä ehkä Hpk pelin kolmas erä, jossa takkuturkit mättivät kuusi kaappia Hpk:n rysään.
Näillä mietteillä voittajasta ei pitäisi olla epäselvyyttä, mutta kaiken takana on henkinen paikallistaisto, jossa toisinaan momentum saattaa kääntää ottelun aivan päälaelleen. Se jos mikä on urheilun suola.
Vanhan liiton meininkiä Hakametsään toivoisin. Kovia otteita ja tunteenpurkauksia, taklauksia. Taitaa olla turhaa toive tää?
Pistetaulukossa eroa ei vielä ole kuin muutama piste Ilveksen eduksi, lisäksi ottelu vähemmän Ilveksellä pelattuna, mutta suunta on Tapparan kannalta karmea, Ilveksen kannalta oikea. Alkukierrokset näyttivät joukkueille aivan muuta kuin mitä tämän hetkinen sarjataulukko. Loistavat alkukauden ottelut ovatkin kantaneet Tapparaa nämä viime viikot, pisteiden valossa siis. Tapparaa kantoi myös kultakuuppa J. Leimu, mutta miehen Blues pelin aikana sattuneesta loukkaantumisesta ollaan oltu vaiti, aivan hiljaa, enkä minä ainakaan tiedä onko mies illalla kokoonpanossa vai ei. Todennäköisesti yrittänee pelata. Korvaamaton viivamies Tapparalle.
Ilves taas on parantanut kuin poliisi juoksuaan, kaatanut loistavin ottein vastustajan toisensa jälkeen. Legendaarisin näistä ehkä Hpk pelin kolmas erä, jossa takkuturkit mättivät kuusi kaappia Hpk:n rysään.
Näillä mietteillä voittajasta ei pitäisi olla epäselvyyttä, mutta kaiken takana on henkinen paikallistaisto, jossa toisinaan momentum saattaa kääntää ottelun aivan päälaelleen. Se jos mikä on urheilun suola.
Vanhan liiton meininkiä Hakametsään toivoisin. Kovia otteita ja tunteenpurkauksia, taklauksia. Taitaa olla turhaa toive tää?