Usko pois, kyllä se kyynärvarsi Sopasta nuppiin kolahtaa. Katselin sieltä zamboniaukon päältä ja hyvä oli näkyvyys. Ja näkyyhän tossa videossakin selvästi kuinka Malmivaaran vasen käsi nousee.
Kyllä se oli aivan selvä tapaus. Sopasen suorittama "kuolemakin" on aivan ymmärrettävä, voi olla palikat hetken hieman sekaisin kun tulee kyynärvarsi kasvoihin. Ilmeisesti Sopasella meni palikat sekaisin koko loppu peliksi, niin hienosti mies tupsahteli perseelleen koko loppu pelin ajan. Ei kai tuon kokoinen pelaaja muutoin ole maassa joka toisesta kontaktista?
Pelistä jäi mieleen muutama asia.
Ensimmäinen asia oli JYP:in pelaaminen ensimmäisessä erässä. Painetta luotiin Pelicansin päätyyn jatkuvasti ja taklauksia sateli. Tätä odotin jo Tapparaa vastaan, mutta silloin ei vielä näkynyt.
Toinen maininnan arvoinen asia oli Hytösen ketjun pelaaminen. Viime kaudella Pelicans oli yksi niistä joukkueista, joka Hippoksella keskittyi ja onnistui voittamaan oman maalinsa edustan. Näissä peleissä ei JYP juuri juhlinut vaan pelaaminen oli tehottoman näköistä nyhjäämistä laidoissa. Tässä pelissä Hytösen ketju näytti kuinka moinen maalinedustasumppu puretaan. Resepti on yksinkertainen. Yksi mies ajaa aina maalille, toinen mies toimittaa kiekon maalille ja kolmas tulee maalille samalla hetkellä kuin kiekkokin. Ensimmäinen ja kolmas mies hakkaa kaikkea mikä liikkuu ja toinen mies ajaa sekaan vaikka ei seisoisikaan. Hytöset tekivät tätä ja lopputulemana tuli erittäin kiihottavia ja voimalla tehtyjä riparimaaleja, jotka sytyttävät sekä yleisön, että oman joukkueen.
Erityismaininta ja oma kappale Jääskeläiselle, jonka tehot 2+1 olivat mannaa kaltaiselleni duunarikiekon ystävälle. Kun tarpeeksi kauan taistelee ja raataa tulee se palkkiokin joskus. Lisäksi kiitän Jääskeläistä yleisön kuuntelusta. Kilpaillessaan Pelicansin pakin kanssa päätykiekosta ja ehdittyään kiekkoon ensimmäisenä, Jääskeläinen vastasi yleisön AJAA-huutoon ajelemalla pakin, unohtaen koko turhan kumilätkän hetkeksi. Kiitos tästä Jääskeläinen, teit minut onnelliseksi!
Neljäs asia oli Jaatisen ja Jormakan pelaaminen. Jormakkaa ei voinut aavistaa viimekaudella junnuissa pelanneeksi, vaan mies luisteli, syötteli, karvasi, väänsi kulmissa ja voitti kaksinkamppailuja kuin paraskin liigajyrä. Pää kuitenkin nöyrään asentoon ja töitä reilusti niin saadaan Jormakasta vielä ylempien ketjujen pelaaja muutaman kauden kuluttua. Jaatisen päätä taas ei huimannut. Nuori pakki lähti mm. avaamaan hyökkäystä kuljettamalla, pisti sitten kiekon punaiselta ristikulmaan ja oli ensimmäinen mies karvaamassa. Silloin hieman RuuhkaTukkaa pelotti ja taisi siinä Jaatinen miettiä Jortikan kuolemattomia sanoja:"luuletsä olevas joku popi orri", niin vauhdikkaasti mies omiinsa luisteli. No nuorelle pakille näitä sattuu ja parempi se on yrittää ja oppia kuin alkaa kädettömäksi, pitkiä kiekkoja syytäväksi, oman pään jyräksi, joka lopulta kiertää seurasta seuraan. Kädettömällä pakilla nimittäin ei ole juurikaan käyttöä kuin täytemiehenä tai hanskattoman rakkauden välikappaleena.
Viides asia on Wallinheimo ja hänen johtamansa alivoima. Peli olisi voinut olla aivan hyvin 3-3 Malmivaaran jäähyn jälkeen. Wallinheimo hoiti pakkien kanssa muutaman maalinedustahässäkän, jotka olivat todella vaarallisia. Tämä siis Malmivaaran jäähyn aikana. Lisäksi Wallinheimo otti muutaman suoraan poikittaissyötöstä lauotun todella pahan kudin, jotka yleensä tuppaavat menemään maalivahdeille. Tämä Malmivaaran jäähy oli Pelicansin ainoa selvä ns. Momenttumin kahmaisupaikka (Tammisen höpinöitä soveltavasti lainaten, RuuhkaTukka, 2008), jonka JYP:in alivoima ja ennen kaikkea Wallinheimo hoiti loistavasti.
Viimeisenä tahtoisin nostaa esille Mäntymaan suorituksen. Numeroa 8 en huomannut kertaakaan möhläilemässä, mikä on kiitettävä suoritus miehen pelattua Malmivaaran jäähyn jälkeen suunilleen joka toista vaihtoa. Lisäksi viimekaudelta totuttu alivoimapelaaminen jatkui, eli Mäntymaa voitti todella paljon kaksinkamppailuja omassa päässään, eikä lähtenyt höntyilemään saatuaan kiekon, vaan aina katsoi mistä se puretaan ja sitten kiekko toiseen päähän. Pelin myöhemmissä vaiheissa Mäntymaa pelasi mm. ylivoimaa sekä Immosen, että Hytösen kenttien takana lähes koko ylivoiman ajan ja alivoimavaihdoista mies hoiti suunilleen puolet. Kun vielä todetaan Mäntymaan pelanneen lähes puolet tasaviisikko vaihdoista, voidaan todeta peliajan pyörineen 25 ja 30 minuutin välimaastossa. Kaiketi meidän pakiston liideri on tässä, eikä haittaa yhtään!
Pelicansista jäi mieleen kaksi miestä. Jarna oli käytännössä ainoa Pelicans hyökkääjä joka teki muutakin kuin väläytti kerran pari. Siinä on kyllä hieno pelaaja Pelicansilla. Kousa (pakki, olikohan numero 7 tai 8?, Pelicansin miehet varmaan korjaa jos meni väärin) oli todella rohkea hyökkäyspäässä. On aika uskomatonta kun pakki on ensimmäinen mies ajamassa maalille vedon jälkeen ja tätä tapahtui useita kertoja ottelun aikana. Tilanteet eivät oleet mitään yllättäviä vastaiskuja tai toiseen aaltoon tuloja, vaan Kousa pelasi usein kuin laitahyökkääjä. Harvoin moista näkee, mutta jos toimii niin hyvä, ei noita loistavia hyökkääviä pakkeja Suomessa liikaa ole.
Tästä tuli nyt tällainen pitkä tarina, vaikka piti vain vähän kompata Tj:tä. Nyt kun Kiekko Keskisuomalainen ei voi enää julkaista liikkuvaa kuvaa kuin 90 sekuntia ottelusta, sitä uskaltaa höpöttää vailla valheesta kiinni jäämisen pelkoa.