Kyllä tappiosta huolimatta kahden viimeisen erän esitys herätti sivuunkirjoittaneessa luottamusta. Tämä on täysin uutta IFK:ssa kaudella 2012-2013. Ensimmäinen erä nyt voidaan unohtaa, ilman sitä oltaisiin tapeltu ihan tosissaankin voitosta. Toisen erän jäähysuman jälkeen IFK alkoi pelaamaan kiekkokontrollilätkää, ja lopetti Söderholmmaisen housuunpaskantamisen omassa päädyssä. Klubertanz-Melart pari palautteli oman sinisen alla aivan rauhassa varmaan kuusi kertaa kärkikarvaajaa juoksuttaen. Kun sitten jotenkin keskialueen sumpusta tultiin läpi, oli oma karvaus vahvaa ja sinne tultiin pitkästä aikaa ihan tosissaan, ja tällaisen penkkiurheilijankin puusilmin paremmalla ajoituksella kuin aiemmin. Tässä vaiheessa lähden laittamaan kersaa nukkumaan, mutta eipä yllättänyt kolmanteen palatessa että kavennusmaali oli tehty. Niemisen voittomaali taisi olla merkkausvirheen seurausta, eikä Melartilla riittänyt potku kyydissä. Toki Ortiokin pelasi tilanteen jotenkin syvältä, melko usein hyvänä iltana tuollaiset on tarttunut. Hannula on kyllä erittäin hyvä lisä IFK-rosteriin, vahva debyytti mieheltä. Maalilleajot kiekollisena ja kiekottomana röyhkeitä ja oikea-aikaisia, ja äijässä oli ruutia tehdä omasta riparista häkki, vaikka Mäntylä istui reppuselässä. Tekeminen toi mieleen muuan #32:sen mestaruuskauden keväältä. Tästä on hyvä jatkaa nousua kevääseen, lampaanperseitä kotituomareille. Luulin Tapparan kahvaamisen ja kiekottoman estämisen olevan enää pelkkä myytti, mutta voi kuinka väärässä sainkaan olla. Mahtoi tasauskierros ottaa koville jokerileirissä, sympatiat sinne.