Ikävä olla oikeassa.
Turpaanhan siinä sitten tuli, että tärähti ja sananmukaisesti. HIFK otti välittömästi ottelun hallintaansa Ujcikin loukkaantumisen jälkeen. Tosin sen ymmärtää, että peli sen jälkeen sekaisin onkin. HIFK hallitsi läpi pelin kenttätapahtumia olemalla askeleen edellä lähes koko ajan. Kärpilläkin oli maalipaikkansa, mutta Lundell hoiti tilanteen toisensa jälkeen helpon näköisesti.
Tuomari oli mielestäni huono. Karalahti sai laitataklauksesta jäähyn, mikä olisi ehkä pitänyt antaa aikaisemmin. Ainakin ne kaksi aikaisempaa olivat lähempänä niiden taklausten tunnusmerkistöjä. Karalahden jäähyssä Paakkolanvaara huomaa taklauksen tulevan takaa, nostaa vartalon suoraksi ja ottaa sen normaalisti vastaan. Taklaus oli sitten vähän painavampi ilmeisesti kuin oletti tai taklauksen voima suuntautui ylemmäs kuin oletti ja pää vähän kopsahti pleksiin. Kuitenkin, se oli mielestäni aivan normitilanne, missä taklattava näkee taklauksen tulevan (vaikka onkin valmiiksi selin) ja ottaa taklausta vastaan normaalisti. Karalahti nyt ei tunnetustikaan ole hellä, joten ehkä olisi vähän saanut ottaa jämäkämmin sen vastaan. Toisekseen tuomari teki samankaltaisia läpi pelin. Ei ensin antanut jostain selvästä ja sitten korvasi päästämällä läpi "vääryyttä" kärsineen koiruuksia. Se oli selvästi nähtävissä etenkin viimeisessä erässä, jossa kärpät ei saaneet yhtään jäähyä, vaikka aihetta oli parikin kertaa.
Mutta pelin ratkaisi kuitenkin HIFKn jäätävä hallinta, sitä kautta tulleet yveet ja niiden jäätävä hyväksi käyttö. Samanlaisia yveitä on tullut tosin HIFKlta nähtyä aiemminkin, mutta yksi asia on ennen puuttuneet niistä.. laukaukset. Nyt tuli laukauksia ja Laakkonen etenkin näytti haluavansa selkeästi Kuhdan paikalle ykkös-sniperiksi. Kaiken kaikkiaan hieno esiintyminen HIFKlta... etenkin toisesa erässä.
Kärpät saivat hallintaa vain ajoittain ja koko kiekollinen peli oli yhtä tuskaa. Oikeastaan parhaat jaksot tuli pelin lopussa, missä toinen muutenkin vain vetäytyy ja antaa toisen joukkueen hallita. Ainoa asia, mistä on positiivinen mieli, oli Ikankin mainitsema suunnanmuutos peli. Vaikka kiekollisessa pelissä oltiin valovuosi jäljessä, niin sellaisetkin kaverit, jotka eivät kädellisimpiä mahdollisia ole, tiesivät mitä tehdä, jos kiekko saatiin omalla alueella.
Isoin ottelun lampaanperse tulee täältä Laamaselle. Eniten vitutti miehen tapa kiekollisena, ylivoimalla, kun ollaan pari kassia jäljessä. Mies ei liikuta kiekkoa, ei liikuta itseään, vaan tuhlaa aikaa liukumalla hitaasti kohti vahvaa HIFKn muuria. Kun viimein päästiin eroon tästä pelaajasta (hifkin maalin jälkeen, jonka Laamanen itse pohjusti), niin esim. huomattavasti kädettömämpi Korpikarikin näytti mallia, mitä tappiolla pitää tehdä. Eli ottaa vauhtia ja puskea siitä muurista läpi vaikka väkisin. Parempi menettää kiekot yrittämällä kuin luovuttamalla. Korpikari ei tosin siinä menettänyt kiekkoa. Laamanen on kyllä ollut yksi surkeus näyttämään noita jääkiekkohistorian hitaimpia ylösnousuja kiekollisena. Miehellä on taitoa ja riittävää nopeutta.. miksei hän käytä sitä? Ilmeisesti olettaa mestaruuden jälkeen, että asiat tapahtuvat statuksella, minkä antaa nimi selässä. Niin tekee jotkut muistakin kärpistä, mutta onneksi ässät palautti maan pinnalle monta pelaajaa viime kaudella.
Pitkä tarina lyhyesti: Parempi voitti.