Onnea Pelicansille.
Normaalisti olisin lopettanut uskon Ilveksen voittoon 0-2 -tilanteessa. Pelkästään jo tämän kauden avausmatsi teki kuitenkin meikäläiseen sellaisen vaikutuksen, että joukkueeseen on tullut luotettua monissa matseissa liikaakin. Jätkät väänsivät tuolloin, 11.9., voiton paikallisvastustajasta kivuten 1-4 -tappioasemasta rinnalle ja ohi kahden viimeisen erän puitteissa.
Niinpä tänäänkin löytyi uskoa manselaisiin ja hienosti jätkät saivat "taisteltua" matsin jatkoerään. Ilveksen kannalta valitettavasti puhti kuitenkin loppui. Nikkilälle propsit.
Se on sitten kausi ohi. Vaikka en kovinkaan monessa pelissä paikan päällä loppujen lopuksi ollut, jäi tästäkin kaudesta monia hienoja tilanteita ja pelaajia muistiin. Omin silmin tuli nähtyä niin hienoja voittoja kuin totaalisurkeita surffailuja. Toni Rajalan ensimmäinen SM-liigamaali. Colby Genowayn maaginen ranneveto avausmatsissa, mikä oli samalla tupsukorvien kauden ensimmäinen osuma. Toivosen paraatipelastukset ja emämunaukset. KalPan selkärangan mureneminen Määttäsen alivoima-maaliin syksyllä Hakametsässä - KalPan fanikatsomosta seurattuna. 0-6 -häviö HPK:lle.
En tiedä muiden seurojen kannattajista, mutta omilla värilaseilla katsottuna Ilveksessä ehti kauden mittaan pelata kyllä hienoja persoonia. NHL-Toivonen. Maaliahne Platt. Juonikas Genoway. Takatukka-Milam. Porin Matti. Super-Kauvo. Seikola ja upea kausi. Kapteeni Määttänen. Sisukas Männikkö. Lempäälän Lemieux. Tuhlaajapoika Niinimäen paluu. Superlupaus Rajala. Yritteliäs Rask. Kymppipaitainen Uusivirta. MARJAMÄKI! Pablo Järvinen munauksineen ja lupauksineen. Kesken kauden siirtyneet "leinoset", "sandellit" ja "torkit". jne. jne. jne.
Kaikista perseilyistä huolimatta: kiitos Ilves ja kaikki ne hienot pelaajat, joita ei ensi kaudella seurassa enää nähdä. Kiitos myös Sakelle - kaikesta huolimatta.
Toivottavasti koko paskan vie tänä vuonna KalPa tai JyP.
Normaalisti olisin lopettanut uskon Ilveksen voittoon 0-2 -tilanteessa. Pelkästään jo tämän kauden avausmatsi teki kuitenkin meikäläiseen sellaisen vaikutuksen, että joukkueeseen on tullut luotettua monissa matseissa liikaakin. Jätkät väänsivät tuolloin, 11.9., voiton paikallisvastustajasta kivuten 1-4 -tappioasemasta rinnalle ja ohi kahden viimeisen erän puitteissa.
Niinpä tänäänkin löytyi uskoa manselaisiin ja hienosti jätkät saivat "taisteltua" matsin jatkoerään. Ilveksen kannalta valitettavasti puhti kuitenkin loppui. Nikkilälle propsit.
Se on sitten kausi ohi. Vaikka en kovinkaan monessa pelissä paikan päällä loppujen lopuksi ollut, jäi tästäkin kaudesta monia hienoja tilanteita ja pelaajia muistiin. Omin silmin tuli nähtyä niin hienoja voittoja kuin totaalisurkeita surffailuja. Toni Rajalan ensimmäinen SM-liigamaali. Colby Genowayn maaginen ranneveto avausmatsissa, mikä oli samalla tupsukorvien kauden ensimmäinen osuma. Toivosen paraatipelastukset ja emämunaukset. KalPan selkärangan mureneminen Määttäsen alivoima-maaliin syksyllä Hakametsässä - KalPan fanikatsomosta seurattuna. 0-6 -häviö HPK:lle.
En tiedä muiden seurojen kannattajista, mutta omilla värilaseilla katsottuna Ilveksessä ehti kauden mittaan pelata kyllä hienoja persoonia. NHL-Toivonen. Maaliahne Platt. Juonikas Genoway. Takatukka-Milam. Porin Matti. Super-Kauvo. Seikola ja upea kausi. Kapteeni Määttänen. Sisukas Männikkö. Lempäälän Lemieux. Tuhlaajapoika Niinimäen paluu. Superlupaus Rajala. Yritteliäs Rask. Kymppipaitainen Uusivirta. MARJAMÄKI! Pablo Järvinen munauksineen ja lupauksineen. Kesken kauden siirtyneet "leinoset", "sandellit" ja "torkit". jne. jne. jne.
Kaikista perseilyistä huolimatta: kiitos Ilves ja kaikki ne hienot pelaajat, joita ei ensi kaudella seurassa enää nähdä. Kiitos myös Sakelle - kaikesta huolimatta.
Toivottavasti koko paskan vie tänä vuonna KalPa tai JyP.