Tänään vastassa Tappara Pirkanmaalta.
Enpä olis pikkupoikana nelisenkymmentä vuotta sitten mummolassa arvannut, että kahdesta samasta asiasta kuin silloinkin ja vielä samassa asiayhteydessä puhutaan vielä 2020-luvulla.
Puhutaan joo, ja vielä kirjotellaankin bittiavaruuteen ja muut näkevät jossain muualla kirjoituksesi.
Eipä olis ainakaan Annikki-mummo silloin uskonut silloin, ei olisi, ei.
Ensin oli enomies Jiri Holecek ja minä olin Hannu Kamppuri. Pöytäjääkiekossa oli vastakkain Neuvostoliitto ja Tsekkoslovakia. Pelaajat oli sellasia muoviläpysköitä, jotka ei yltäneet kentällä ihan joka nurkkaan. Maalit kun oli hajonneet niin työnnettiin mummon papiljottien tikut maalitolppien reikiin ja pelit jatkui.
No, välissä sitten kaivettiin perunajauhot esiin ja punaiset ja keltaiset puurinkulat alkoi saada kyytiä ja kopse vain kaikui. Jääkiekko on pysynyt elinvoimaisena kaikki vuosikymmenet mutta tämä toinen sen ajan hitti on nousut esille taas vasta hiljattain.
Tapparalta kairattu pisteitä molemmissa tähän astisissa. Toivokaamme samaa tältä illalta vaikkakin vastustaja on saanut pelinsä nyt aika hyvin reilaan.
Sportilla on joulukuu tupaten täynnä kotipelejä, eikä niiden lisääminen Vaasaan juuri auta siinä, kun mietitään pitääkö liiga panna paussille vai voidaanko pelata enemmän alueilla, missä virus vetää vuorostaan henkeä.
Loppukaneettina vielä se, että Fortunaa pelattiin myös. Taitaa se rouva Fortunakin väijyä kuvioissa vielä nykypäivänäkin, että missä saa milloinkin peleta ja missä ei. No liekö sitten lopulta onnella paljon tekemistä tämän asian kanssa.
Loistavaa tiistaista kiekkoiltaa.