Paniikki. Pakkovoitto. Pelillinen kriisi.
Aika hassulta kuulostaa. Runkosarjaa on jauhettu 9 ottelua JYPin osalta. Näistä peleistä 6 on päättynyt voitollisesti ja 3 tappiollisesti. Ilmeisesti se mopo ei ole kovin suuresti omissa käsissä vieläkään, jos tuota saldoa ei pidä tyydyttävänä. Joukkue on ihan hyvässä vauhdissa, enkä henkilökohtaisesti ole sen suurempaa ajatusta luonut sille, että nyt onkin hävitty, hupsis sentään, molemmat pelit peräkkäin. Tappiot tulivat vieraskentällä HPK:lle ja Kärpille, jotka ainakin minun kuulemieni huhujen mukaan ovat varsin kelvollisia jääkiekkojoukkueita, ja vieläpä vaikeita voitettavia kotikaukalossaan. On tässä se hyvä puoli kuitenkin, että onpahan innokkaimmilla aikaa vetää housut takaisin jalkaan tämän huikean tappioputken aikana.
Toki, maaleja pitäisi tehdä ja pitääkin tehdä, jotta pelejä voitetaan, mutta eipä tässä nyt ole paniikkia sen puoleen, että kotipeleissä otteet ovat olleet mielestäni hyviä, ajoittain jopa loistavia. Vieraspelit ovat sitten asia erikseen, mutta uskon, että niidenkin parantamiseen on lääkkeet tiedossa. Sitä en epäile hetkeäkään, että Lukko ei olisi tänään voitettavissa. Jos toki halvalla se ei varmastikaan nahkaansa myy.
Lukolla peli on näemmä kulkenut viime aikoina ihan kohtuullisesti. Kolmen viime pelin perusteella puolustuksen voisi olettaa olevan hyvässä kunnossa ja maalivahtipelin toimivan. Tehtyjä maaleja ei ole syntynyt kuin kuusi kappaletta, mutta se on riittänyt kahteen voittoon. Omalta kohdaltani mielenkiinto kohdistuu Doug O'Brieniin, joka on AHL:ssäkin pystynyt ihan kohtuullisiin tehoihin. Lisäksi yritän ottaa selvää, että kuka helvetti on Petri Lammassaari, joka näyttää tehneen hurjasti tehoja viime aikoina (tähän muuten sitten sarkasmivaroitus).
Hirvittävään maalijuhlaan en usko, joten tänään kolmekin tehtyä voi viedä jo pitkälle.