Lost Society. Ai että. Kyseiseen bändiin törmäsin ensimmäistä kertaa vuonna 2011, vai peräti 2010. Sillä on tekemistä asian kanssa, että orkesteri on niin ikään Jyväskylästä ja täynnä oman ikäluokkani edustajia.
Ensimmäiset albumit olivat aivan mahtavia ja mahtavuus nousi potenssiin sata live-esiintymisten myötä. Koko komeus kruunattiin sillä, että kiertueilta tallennettiin runsaasti videomateriaalia, varmasti promosi yhtyettä aina vain eteenpäin ison yleisön tietoisuuteen.
Lostin koko vuosikymmen 2010 oli todellista lentoa, mutta sitten tuli erikoinen suunnanmuutos. Musiikki muuttui, rumpali vaihtui ja koko bändin ilme muuttui yhdessä hetkessä. Taisi myös levy-yhtiön kanssa olla melkoisia kikkailuja välillä. Ilmeisesti muutoksella haettiin kuluttajaystävällisempää musiikkia, mutta samalla se hioi kaikki ne Lost Societyn nurkkakivet pois. Varmasti myös Elbannan suhde alkoholiin, eli kerrasta täysi stoppi, on vaikuttanut moneen asiaan. Omalta osaltani tämä 2020-luvun Lost Society on näkemättä vielä livenä, mutta huhujen mukaan keikoilla tempo on yhä hurja, vaikkakin suurimmat "kaljarässin" ajat ovat jo takana.
Harmillisesti Lost Society on poistanut YouTubesta noita mahtavia kiertuevideoitaan vuosilta 2013-18. Voin myöntää eksyväni vähintään yhtenä viikonloppuna kuukaudessa katsomaan vanhoja livevideoita oman kaljoittelun lomassa.
Uusimman levyn aloitusraita 112 (linkki YouTubeen) on soinut useamman kerran radiosta ja jokainen kerta kun olen kuullut biisin, niin ensimmäinen reaktio on ollut onko tämä Bullet For My Valentinen uusi biisi? Luin YouTubesta kommentteja ja löytyi muutamia kommentteja jotka viittasivat, että vanhat levyt olivat parempia/kaivataan vanhaa tyyliä.
Omalla kohdalla yhtyeen tunteminen on rajoittunut pariin vuoteen Into Eternity kappaleeseen ja oman kuntosalin USB-tikulla olleeseen ensimmäisen levyn raitaan Trash All over Youhun. Päätin nyt tutustua 112 videon YouTuben kommenttien pohjalta tutustua laajemmin yhtyeeeseen ja kuuntelin kaikki levyt aikajärjestyksessä läpi. Pitää osittain yhtyä kommentteihin: kaksi-kolme ekaa levyä ovat kovia Thrash metal levyjä. Nämä kaksi sitten enemmän metalcorea pienillä Thrash vaikutteilla. Hyvin tuotettua kamaa, mutta jokin puuttuu. Näille uusimmillekin levyille on oma paikkansa, muttei niinkään Thrash metal -piireissä.
Uusimmalla levyllä Elbanna kuulostaa osittain jopa Chester Benningtonilta Stitches kappaleessa, joten osittain tulee myös Linkin Park fiilikset. Rumpalin vaihdoksen huomaa myös kun Santa Cruzin vanha rumpali on tuonut soundiin ehkä juurikin tuota Santa Cruzin kolmannen levyn tatsia, tämän lisäksi Bring Me The Horizon tyylistä sävellystä löytyy uusimmalta levyltä. Vaikuttaa, että uusi rumpali (Taz)/yhtye on jatkanut sitä työtä Lost Societyssä uusimmalla levyllä, johon Santa Cruz oli etenemässä ennen yhtyeen hajottanutta Archien sekoiluja. Ja näyttää tuossa 112 biisissä olleen mukana myös Santa Cruzin vanha kitaristi.. Tulee Bullet For My Valentinen tyylinmuutos mieleen Lost Societyn tyylimuutoksesta. En tiedä mikä yhtyeen tulevaisuus on, jos eivät Thrashiin palaa, niin toivottavasti eivät poista niitä vähiä elementtejä mitä heillä on, sillä ei ns. ylituotetulla metalcorella erotu toisista yhtyeistä yhtään. Toisaalta soundin kehittyminen on luonnollista ellei haluta tehdä samaa levyä uudelleen ja uudelleen. Jos isoille lavoille päätyvät kaupallisemmalla kamalla, niin ovat sen ansainneet.
Tiivistettynä: Siinä missä pystyn nauttimaan uusimman levyn aloitusraidasta kuten ensimmäisistä levyistä, niin ei heti uskoisi kyseessä olevan saman yhtyeen. Kauas on tultu laadukkaasta thrash poljennosta, mutta onko yhtyeellä enää liekkiä tehdä thrashia?
Kattelin noita kymmenen vuoden takaisia Lost Societyn videoita, niin vähän tulee jopa mieleen, että silloinkin oli ehkä pientä tuotteistetun homman makua. Silloin nimittäin nousi niitä trash-, crossover- ja trashcorebandeja maailmalla ihan tuhottomasti. Ei siinä, hyvän kuuloisia rallejahan ne vanhat on ja mukava meininki näyttää nuorilla olevan. Järjettömän iso muutos on kuitenkin tähän nykypäivään.En ole jaksanut tarkistaa, kun kiinnostus bändiin on lopahtanut täysin, mutta uskoisin että 112 sinkun lisäksi Parkkonen on tuottanut koko uuden levyn, kuten jo edellisenkin. Tällä on varmaan ollut rumpalin vaihtumista isompi vaikutus bändin nykytyyliin. Santa Cruz ei ikinä iskenyt yhtä kovaa kuin Lostarit, mutta kyllä hekin alkuun tekivät ihan pätevää rokkia, kunnes tosiaan ehtivät siirtyä enemmän kohti jotain nu-metal/core pasketta ennen Archien sekoilujen huipentumista ja bändin hajoamista.
Lost Societyn edellinen rumpali taisi lähteä omasta tahdostaan, jos en muista omiani? Mikähän tähän oli syynä ja mahtaako muitakin miehistön vaihdoksia olla edessä, vai onko koko bändi täysillä mukana nykytouhussa? Ainakin kuvien perusteella voisi luulla, että Elbanna ja Tazzy soittavat eri bändissä kuin Lesonen ja Lehtinen, kun sen verran ukkojen habitus eroaa toisistaan.
Ossi lähti rahan vuoksi. Syy ei ollut bändin sisäisissä tulonjaoissa tai muissa, mutta ei kokenut elättävänsä itseään musiikilla. Sellainen lentävä lause jäi omiin korviini, että Ossi olisi joskus todenneen, että normaalisti elämässä työpäivän jälkeen jää käteen rahaa, mutta muusikko kun palaa kiertueelta niin käteen jää vain maksettavaa. En muista kävikö Paananen peräti "oikeissa töissä" musiikin ohella. Huomioitavaa on myös se, että Ossi erosi bändistä vieläpä ennen koronapandemiaa.Lost Societyn edellinen rumpali taisi lähteä omasta tahdostaan, jos en muista omiani? Mikähän tähän oli syynä ja mahtaako muitakin miehistön vaihdoksia olla edessä, vai onko koko bändi täysillä mukana nykytouhussa? Ainakin kuvien perusteella voisi luulla, että Elbanna ja Tazzy soittavat eri bändissä kuin Lesonen ja Lehtinen, kun sen verran ukkojen habitus eroaa toisistaan.
Ymmärrän juu, että ei oo mukavaa painaa kahta duunia saati sitä enemmän, mutta aika surullista silti. Tietysti, jos tuon uuden tyylinen musa on vaan omasta mielestä parasta maan päällä, niin mikäs siinä sitten.Ossi lähti rahan vuoksi. Syy ei ollut bändin sisäisissä tulonjaoissa tai muissa, mutta ei kokenut elättävänsä itseään musiikilla. Sellainen lentävä lause jäi omiin korviini, että Ossi olisi joskus todenneen, että normaalisti elämässä työpäivän jälkeen jää käteen rahaa, mutta muusikko kun palaa kiertueelta niin käteen jää vain maksettavaa. En muista kävikö Paananen peräti "oikeissa töissä" musiikin ohella. Huomioitavaa on myös se, että Ossi erosi bändistä vieläpä ennen koronapandemiaa.
Lesonen on ainakin tehnyt erilaisia duunarihommia musan ohella, ilmeisesti myös Lehtinen. Elbanna taitaa saada oman kalenterinsa täyteen ihan pelkällä musa- ja pr-jutuilla, Tazista en tiedä mitään.
Varmasti tässäkin on yksi syy sille, miksi Lostin tyylisuunta on muuttunut vuosien varrella. Kun tekee ei-radioystävällistä musiikkia, silloin orkesteri joutunee tekemään kahta työtä.
- Choir Of The Damned
- Ripping Corpse
- Extreme Aggression
- Riot Of Violence
- Terrible Certainty
- People Of The Lie
- Endless Pain
- Awakening Of The Gods
- Betrayer
- The Pestilence
- Some Pain Will Last
- When The Sun Burns Red
- Under The Guillotine
- Terror Zone
- Tormentor
Kreatorista tulee aina hyvät vibat, tykkään bändistä eelleen vuosikymmenien jälkeen.Huh, huh ja vielä kerran thrash! Nimittäin sitä vanhaa hyvää kokkina Kreator.
Kreator esitti vanhan koulukunnan settilistan 70 000 Tons Of Metal -risteilyllä: Video keikasta katsottavissa kokonaisuudessaan - KaaosZine
Kreator tykitti ilmoille melkoisen ainutlaatuisen setin 70 000 Tons Of Metal -risteilyllä. Setti koostui yhtyeen vuosien 1985-1990 välisenä aikana julkaistusta tuotannosta.kaaoszine.fi
Viime Tuskassa kyseinen pumppu paino sunnuntaillekin tanssijalan koreaksi. Nautihan keikasta ja muista mennä pittiin!Tänään parasta thrashmetallia ihan livenä, kun näen suomalaisella vahvistetun saksainpoikain rytmiorkesteri Kreatorin.
Ei vanha jaksa pittiin enää mennä. Reumaattiset nivelet ei kestä. Aion kuitenkin nauttia isosti.Viime Tuskassa kyseinen pumppu paino sunnuntaillekin tanssijalan koreaksi. Nautihan keikasta ja muista mennä pittiin!
Tämä. Ei yhtään viisua Extremeltä tai Comalta. Ei auttanut vaikka joka välissä huusin People of the Lie. Muuten oli kyllä keikka 10/10.Kyllä Kreator toimitti, mutta käytännössä sama setti Tuskassa vedetyn kanssa oli iso iso pettymys. Enemmän olisi kaivannut vanhoja biisejä, varsinkin kun niitä kerran olivat treenanneet sitä risteilykeikkaa varten.
Max Cavalera kertoi kolme hänelle merkityksellisintä rässialbumia. Tässä niistä yksi ja kyllähän toimii! Olen bändin tiennyt, mutta ei ole sattunut kuunteluun aiemmin. Viti kova.
”Dark Angelin Darkness Descends on puolestaan täydellinen death–thrash-levy, mutta se nojaa enemmän thrashin puolelle. Todella, todella upeat rumpuosuudet Gene Hoglanilta. Rakastan muutenkin Dark Angelia – rakastan heidän riffiensä voimaa ja brutaaliutta.” - Soundi
Niin ja ne kaksi muuta?
Sacrifice Forward to Termination (1987)
Nuclear Assault Survive (1988)