Todella hyvä Nypsin haastattelu ja on aina virkistävää kuulla pelaajien ajatuksia muustakin kuin ”normiarjesta”.
Thomas Nykoppille suuri kiitos, siitä miten hän kantoi HIFK:n paitaa. Koskaan ei tarvinnut edes miettiä, onko hän joukkueen ja seuran mies. Hän oli. Kaikkien loukkaantumisten jälkeenkin hän taisteli aina jokaisesta kiekosta, vaikka terve järki katsomossa sanoi, ettei siinä välttämättä ole mitään järkeä laittaa omaa rikkinäistä kroppaa likoon. Mutta rakkaus lajiin ja korkea työmoraali eivät antaneet periksi. Arvostettavaa. Samalla draivilla kun vetää ”oikeassa elämässä”, tulos ei voi olla huono.
Mutta HIFK:lle täytyy antaa pyyhkeitä siitä, ettei seura itse tehnyt tätä Jatkoajan haastattelua ensin. Tai edes ole maininnut sanallakaan (ainakaan tätä kirjoittaessani) Nykoppin uran loppumisesta. Ehkä pahempaa on kuitenkin se, ettei HIFK:sta olla oltu edes yhteydessä Nykoppiin asian tiimoilta. Kahdeksan vuotta seurassa on kuitenkin nykyään todella pitkä aika yhdessä seurassa. Haluankin kysyä, onko HIFK tehnyt jonkun periaatepäätöksen, ettei seurasta poistuvia pelaajia tai muuta pitkän päivätyön tehnyttä henkilöstöä enää noteerata mitenkään tai heistä kirjoitetaan vain, jos heistä oletetaan jatkossa olevan seuralle jotakin hyötyä? Vai pitääkö kuulua johonkin tiettyyn inside-rinkiin tämän kunnian saadakseen? Ari Halttunen 22+v, ja Thomas Nykopp 8v. seurassa, eikä HIFK kiitä tai muutenkaan noteeraa mitenkään. Tämä on aika kaukana siitä yhteisöllisyydestä, mitä seura julkisesti viljelee. Tällaiset asiat pitäisi seurassa ymmärtää itse. Paitsi, että se kuuluu hyvin käytöstapoihin, se osoittaa, että seura ihan aidosti on kuin perhe. Tiivis yhteisö, missä jokainen on arvokas ja yhdessä olemme enemmän kuin vain joukko ihmisiä. Tätä kun niin mielellään korostetaan julkisesti aina, kun se vain on mahdollista.