Mielenkiintoisia yksityiskohtia oli tässä jaksossa, vaikka varsinainen toiminta jäi vähäiseksi. Loppukohtaus oli toki aika karu, enkä sitä viitsi sen enempää tässä pyöritellä, koska oikeasti jos tuota alkaa kelailla, alkaa etoa liki konkreettisesti. Vaan minäkin olen hiukan sitä mieltä, että Bob otti osumaa vedessä, tuli itse asiassa mieleen se jo siinä heti Sashan kyseltyä häneltä, onko kaikki kunnossa ja Bob-poitsun vastattua niin ylen rauhallisesti tuollaisen tilanteen jälkeen. Viimeksi kun puremaa pelättiin, Bob itsekin säikähti aikalailla. Lisäksi tuo lopun itkeskely kirkon ulkopuolella alleviivasi sitä, odotin lähinnä hänen ampuvan itsensä sinne.
Tuosta muuttumisnopeudesta pelkän pureman jälkeen, eikös se vie yleensä pidempään? Kuollut muuttuu nopeastikin, hiukan kohtauksen vaatiman dramatiikan mukaisesti luonnollisesti, mutta joskus ekalla kaudella oli yksi purtu jannu mukana, ja hän heikkeni pikkuhiljaa, kunnes jätettiin aseen kanssa kuolemaan jonnekin matkan varrelle. Jos nyt jotain loogisuutta haetaan, niin eihän amputaatiosta olisi mitään hyötyä, mikäli homma etenisi nopeasti.
Eiköhän tuo Bethin kaapannut huristelija liity tähän papin salaisuuteen jollain tavalla, veikkaan mä. Risti silläkin on koristeena autossa, joten ehkä se on joku kilpaileva seurakuntajohtaja, joka näki tiellä eksyneen lampaan ja vei mukanaan virvoittavien vetten tykö. Mutta se papin päälle kellarissa yrittänyt zombie oli hänen kisunsa.