Räpylätassu
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, KuPS, Avalanche
Eilen tuli kuluneeksi 15-vuotta siitä hetkestä, kun maailma sai ensi kertaa todistaa uskomatonta, ennen-näkemätöntä, täysin uniikkia elokuvaa. 15 vuotta myöhemmin tämä elokuva pyörii edelleen ympäri maailman joka kuukausi täysille saleille. Elokuvalla on fanaattinen kanattajaryhmä, johon kuuluu myös iso liuta suuria Hollywood tähtiä. Elokuvan luojan mysteerinen karisma kiehtoo tämän elokuvan faneja tähän päivään saakka. Elokuva jonka valmistuksesta on kirjoitettu bestseller kirja, jonka pohjalta tehtiin Oscar-ehdokkuuden saanut elokuva. Elokuva joka vetää uusia katsojia pauloihinsa joka näytöksessä - ja kun he näkevät tämän mestariteoksen, he eivät ikinä kyllästy siihen.
Kyseinen elokuva on The Room, kautta-aikojen huonoin amerikkalainen elokuva. Elokuva joka on niin käsittämätön, että sanat eivät riitä kuvailemaan. Näyttely on karmeaa. Dialogi ei käy järkeen useassa kohtauksessa. Juoni on olematon, mutta poukkoilee ympäriinsä ilman päätä tai häntää. Puvustus on totaalisen omituista. Kuvaus on rumaa. The Roomissa on niin paljon omituisia hetkiä ja kohtauksia, että en edes pysty nimeämään kaikkia. Elokuva, joka pitää nähdä että sen voi uskoa.
The Room on surkea elokuva, mutta se on niin surkea että paskan määrä kiertää kehän ja tulee ympäri saapuen tahattomaan nerouteen. The Room pyrkii olemaan vakava melodraama, mutta lopputulos on paras tahaton komedia mitä näet elämässäsi. The Room on niin uskomattoman huono elokuva että aivan sama kuinka monta kertaa katsot sen, siitä löytyy jotain uutta joka kerta.
The Room valmistui vuonna 2003. Elokuvan ohjasi, tuotti, käsikirjoitti ja rahoitti kansainvälinen mysteerimies Tommy Wiseau, joka myös näyttelee elokuvan pääroolia. The Room näyttää elokuvalta joka maksoi muutaman tuhat dollaria. Paitsi, että elokuvan lopullinen hinta oli luokkaa 6-7 miljoonaa dollaria, kaikki Tommy Wiseaun mysteeriomaisuudesta, jonka alkuperästä kukaan muu kuin Tommy itse ei ole selvillä. Myöskään Tommy Wiseaun kotimaa ei ole tiedossa, eikä hänen ikänsä. Aksentti viittaa Itä-Eurooppaan, ilmeisesti mies asunut myös Ranskassa ja New Orleansissa ennen saapumistaan Kaliforniaan. Tommy Wiseau on kuitenkin totaalisen engimaattinen persoona, mies näyttää suurinpiirtein Draculalta, mutta väitti olevansa 20-vuotias amerikkalainen, huolimatta että puhuu hyvin vahvalla aksentilla.
Tommy Wiseau yritti luoda voimakkaan melodraaman, joka voittaisi Oscarin ja muistettaisiin mestariteoksena, lopputulos oli elokuva joka oli niin huono, että se oli jo hyvä. Elokuvan fanijoukon kasvaessa pikkuhiljaa, Tommy teki täyskäännöksen, hyväksyi elokuvan surkeuden väittäen että koko ajan oli tarkoitus tehdä musta komedia ja alkoi näyttää The Roomia elokuvateattereissa keskiyön näytöksinä. Tommy on tämän hetken tietojen mukaan tehnyt rahansa takaisin ja päälle myymällä ja levittämällä kautta-aikojen huonointa elokuvaa.
Mistä The Room sitten kertoo? The Roomin tarina on pohjimmiltaan kolmiodraama jossa Wiseau näyttelee Johnnya, joka on kihloissa nuoren naisen Lisan kanssa, joka Johnnyn selän takana harrastaa seksiä Johnnyn parhaan ystävän Markin kanssa. The Room on kuitenkin täynnä sivu-juonia, jotka eivät mene yhtään mihinkään, useat niistä mainitaan kerran ja niitä ei tuoda esiin kertaakaan uudestaan, näin ne eivät tuo mitään lisää elokuvaan, paitsi lisäten se omituisuutta. Hahmot puhuvat ja käyttäytyvät kuin avaruusolennot, jotka yrittävät kehnosti näytellä ihmisiä. Jostain syystä Johnnyn ja Lisan asunnossa on pöytä, jossa on kehystettyjä valokuvia lusikoista. The Room on täynnä omituisia kohtauksia, jotka eivät voineet syntyä muualta kuin ainoastaan Tommy Wiseaun tärähtäneestä mielikuvituksesta. Voisin listata lisää esimerkkejä, mutta haluan ihmisten kokevan elokuvan itse, sitä vaan ei pysty kunnolla kuvailemaan. The Roomin valmistuksen vaiheet ovat niin mielenkiintoinen asia, että mitä enemmän niitä tutkii, sen paremmaksi itse elokuva muuttuu.
The Roomin toinen päänäyttelijä Greg Sestero, joka näyttelee Johnnyn parasta ystävää Markia, kirjoitti elokuvan synnystä kirjan The Disaster Artist. Tämän kirjan pohjalta James Franco ohjasi yhden vuoden 2017 parhaista elokuvista, myös nimeltä The Disaster Artist. The Disaster Artist on loistava elokuva, joka vain muuttuu paremmaksi jos on nähnyt The Roomin.
Onko täällä Jatkoajassa muita The Roomin faneja? Pyydän jakamaan ajatuksenne ja tarinanne tästä absurdista modernista klassikosta. Ahahaha, what a story Mark!
Kyseinen elokuva on The Room, kautta-aikojen huonoin amerikkalainen elokuva. Elokuva joka on niin käsittämätön, että sanat eivät riitä kuvailemaan. Näyttely on karmeaa. Dialogi ei käy järkeen useassa kohtauksessa. Juoni on olematon, mutta poukkoilee ympäriinsä ilman päätä tai häntää. Puvustus on totaalisen omituista. Kuvaus on rumaa. The Roomissa on niin paljon omituisia hetkiä ja kohtauksia, että en edes pysty nimeämään kaikkia. Elokuva, joka pitää nähdä että sen voi uskoa.
The Room on surkea elokuva, mutta se on niin surkea että paskan määrä kiertää kehän ja tulee ympäri saapuen tahattomaan nerouteen. The Room pyrkii olemaan vakava melodraama, mutta lopputulos on paras tahaton komedia mitä näet elämässäsi. The Room on niin uskomattoman huono elokuva että aivan sama kuinka monta kertaa katsot sen, siitä löytyy jotain uutta joka kerta.
The Room valmistui vuonna 2003. Elokuvan ohjasi, tuotti, käsikirjoitti ja rahoitti kansainvälinen mysteerimies Tommy Wiseau, joka myös näyttelee elokuvan pääroolia. The Room näyttää elokuvalta joka maksoi muutaman tuhat dollaria. Paitsi, että elokuvan lopullinen hinta oli luokkaa 6-7 miljoonaa dollaria, kaikki Tommy Wiseaun mysteeriomaisuudesta, jonka alkuperästä kukaan muu kuin Tommy itse ei ole selvillä. Myöskään Tommy Wiseaun kotimaa ei ole tiedossa, eikä hänen ikänsä. Aksentti viittaa Itä-Eurooppaan, ilmeisesti mies asunut myös Ranskassa ja New Orleansissa ennen saapumistaan Kaliforniaan. Tommy Wiseau on kuitenkin totaalisen engimaattinen persoona, mies näyttää suurinpiirtein Draculalta, mutta väitti olevansa 20-vuotias amerikkalainen, huolimatta että puhuu hyvin vahvalla aksentilla.
Tommy Wiseau yritti luoda voimakkaan melodraaman, joka voittaisi Oscarin ja muistettaisiin mestariteoksena, lopputulos oli elokuva joka oli niin huono, että se oli jo hyvä. Elokuvan fanijoukon kasvaessa pikkuhiljaa, Tommy teki täyskäännöksen, hyväksyi elokuvan surkeuden väittäen että koko ajan oli tarkoitus tehdä musta komedia ja alkoi näyttää The Roomia elokuvateattereissa keskiyön näytöksinä. Tommy on tämän hetken tietojen mukaan tehnyt rahansa takaisin ja päälle myymällä ja levittämällä kautta-aikojen huonointa elokuvaa.
Mistä The Room sitten kertoo? The Roomin tarina on pohjimmiltaan kolmiodraama jossa Wiseau näyttelee Johnnya, joka on kihloissa nuoren naisen Lisan kanssa, joka Johnnyn selän takana harrastaa seksiä Johnnyn parhaan ystävän Markin kanssa. The Room on kuitenkin täynnä sivu-juonia, jotka eivät mene yhtään mihinkään, useat niistä mainitaan kerran ja niitä ei tuoda esiin kertaakaan uudestaan, näin ne eivät tuo mitään lisää elokuvaan, paitsi lisäten se omituisuutta. Hahmot puhuvat ja käyttäytyvät kuin avaruusolennot, jotka yrittävät kehnosti näytellä ihmisiä. Jostain syystä Johnnyn ja Lisan asunnossa on pöytä, jossa on kehystettyjä valokuvia lusikoista. The Room on täynnä omituisia kohtauksia, jotka eivät voineet syntyä muualta kuin ainoastaan Tommy Wiseaun tärähtäneestä mielikuvituksesta. Voisin listata lisää esimerkkejä, mutta haluan ihmisten kokevan elokuvan itse, sitä vaan ei pysty kunnolla kuvailemaan. The Roomin valmistuksen vaiheet ovat niin mielenkiintoinen asia, että mitä enemmän niitä tutkii, sen paremmaksi itse elokuva muuttuu.
The Roomin toinen päänäyttelijä Greg Sestero, joka näyttelee Johnnyn parasta ystävää Markia, kirjoitti elokuvan synnystä kirjan The Disaster Artist. Tämän kirjan pohjalta James Franco ohjasi yhden vuoden 2017 parhaista elokuvista, myös nimeltä The Disaster Artist. The Disaster Artist on loistava elokuva, joka vain muuttuu paremmaksi jos on nähnyt The Roomin.
Onko täällä Jatkoajassa muita The Roomin faneja? Pyydän jakamaan ajatuksenne ja tarinanne tästä absurdista modernista klassikosta. Ahahaha, what a story Mark!