Oli kyllä kieltämättä hieman häkellyttävä kohtaus. Naurahdin itsekin sille peräti ääneen, mutta samalla oli hiukan wtf-fiilis. Mulle vaikuttavin kohtaus tosin on vielä tulossa Ylen aikatauluissa, Snafun ja Sledgen kohtaus sekin.
Tuo edellämainittu parivaljakko pelastaa Pacificissa todella paljon. Molemmilta hienot roolisuoritukset molemmilta näyttelijöiltä, varsinkin Snafu on hiukan huuruisena hahmona aivan loistava. Myös Sledgen muutosta oli mielenkiintoista seurata.
Pacific on ollut aika pettymys, alkuosissa keskityttiin edes jonkin verran henkilökuvien rakentamiseen, kun taas Sledge ja Snafu ovat vain sivujuonteita, surkeiden olosuhteiden kuvaamisen ollessa pääosissa. Bastonge oli vaan joulukuinen picnic-reissu Palaleun ja Okinawan rinnalla, toisessa vähän paleltiin, toisessa uidaan mudassa ja ruumiiden seassa. BoB on poikkeuksellisen hyvä sotasarja, siinä sodan julmuus ja henkilöt ovat hyvässä suhteessa, Pacific menee Hollywoodin hyvien maskeeraajien ja lavastajien taidonnäytteeksi. Hanks ja Spielberg ovat todella halunneet näyttää kuinka surkeaa Tyynenmeren sotilailla oli, siinä he ehkä onnistuvat.
Snafu on hyvin yksiulotteinen hahmo. Alussa oli mielenkiintoinen, mutta sitten ei tapahtunut mitään, sama tuijotus ja hihitys ei jaksanut kiinnostaa enää kolmannessa jaksossa, mitään uutta ei tapahtunut. Sledgen näyttelijä on taas mielestäni huono, ensin loikitaan vihreillä niityillä koiran kanssa, kiukutellaa vähän isälle ja sitten tuijotetaan myrtsinä eteen. Jos tarkoitus on kuvata ihmisessä tapahtuvaa muutosta sodassa, kaveri epäonnistui. Absurdein kohtaus oli Snafun kivien heittely ja Sledgen uhoaminen japanilaisen suun edessä veitsen kanssa, kuin suoraan harrastekesäteatterista. En tiedä heikkenikö käsikirjoitus vai ohjaajat, mutta Palaleun ensimmäisen osan jälkeen sarja lässähti täysin, pohjanoteerauksena Basilionin rakkaustarina ja kuolema Iwo Jiman rannalle. "Minä lähden sotimaan taas, rakkaani!" "Ah rakkaani, minäkin olen sotilas, ymmärrän sen..."
