Myös "modernimpi" länkkäri The Unforgiven on ansainnut klassikon asemansa, erittäin hienosti tehty pätkä jossa näkyy Clintin kädenjälki.
Pidän tietyssä mielessä Clintin "Armotonta" (the Unforgiven) eräänä kaikkien aikojen parhaimmista länkkäreistä ja se tavallaan riisui lopullisesti sankariviitan lännensankareiden harteilta. Jo Dollari-trilogiassa näin tehtiin mutta Armottomassa tämä kaikki sai tavallaan huipentuman. Sen jälkeen lännessä mikään ei ollut entisensä, sen jälkeen lännessä ei ollut palvottuja sankareita. Oli pyssymiehiä, jotka - usein omaa etuaan ajaakseen - toimivat miten toimivat. Ja sitten ihmisiä, jotka elivat joko pyssymiesten armoilla tai joutuivat toivomaan, että joku tulisi ja pistäisi pyssymiehet aisoihin - mutta koskaan ei ollut takeita siitä, että uusi tulija oli sen parempi kuin entinen.
Vaikka Clint & Freeman & co olivat hyviä. He taistelivat hyvän asian puolesta, tai niin mielisivät, menneisyytensä oli lastina herteilla, eivätkä he muutoinkaan puhoitoisilta sankareilta vaikuttaneet, vaan miehiltä armottomassa lännessä, miehiltä, jotka ansaitsivat elantonsa niillä keinoin joilla se oli heille mahdollista. Onko pyssymiehenä olo sankarillista? Onko sankarillista tappaa toinen vai onko sankarillisempaa viljellä maata, kasvattaa karjaa ja saada näin elantonsa? Minusta Clint Armottomassa osoitti tavallaan sen, että ne pyssymiehet eivät kuitenkaan ole niistä sankareista ne suurimmat. Minusta hän itsekin oli sankarillisempi viljellessään maata, kasvattaessaan lapsiaan kaikessa kurjuudessa kuin metsästäessään toisia ihmisiä, siitä huolimatta, että nämä toiset olivat rikkoneet lakia. Tai näin minä ymmärrän, että Clint halusi osoittaa sen, että länsi on muutakin kuin sankarillisia pyssymiehiä.
vlad.