The Last American Hero - Clint Eastwood

[Sic]

Broncon lista on kyllä hyvä mutta itse olisin nostanut vielä For a Few Dollars More:n tuohon mukaan. Itsellenihän tämä leffa on se paras kuuluisasta dollari-trilogiasta, tuossa kolmikko Eastwood-Van Cleef-Volonte toimii upeasti ja varmaan sekin on yksi syy miksi rankkaan ton leffan Clintin parhaiden joukkoon. Myös "modernimpi" länkkäri The Unforgiven on ansainnut klassikon asemansa, erittäin hienosti tehty pätkä jossa näkyy Clintin kädenjälki.

 

[ms.qvist]

Myös "modernimpi" länkkäri The Unforgiven on ansainnut klassikon asemansa, erittäin hienosti tehty pätkä jossa näkyy Clintin kädenjälki.

Pidän tietyssä mielessä Clintin "Armotonta" (the Unforgiven) eräänä kaikkien aikojen parhaimmista länkkäreistä ja se tavallaan riisui lopullisesti sankariviitan lännensankareiden harteilta. Jo Dollari-trilogiassa näin tehtiin mutta Armottomassa tämä kaikki sai tavallaan huipentuman. Sen jälkeen lännessä mikään ei ollut entisensä, sen jälkeen lännessä ei ollut palvottuja sankareita. Oli pyssymiehiä, jotka - usein omaa etuaan ajaakseen - toimivat miten toimivat. Ja sitten ihmisiä, jotka elivat joko pyssymiesten armoilla tai joutuivat toivomaan, että joku tulisi ja pistäisi pyssymiehet aisoihin - mutta koskaan ei ollut takeita siitä, että uusi tulija oli sen parempi kuin entinen.

Vaikka Clint & Freeman & co olivat hyviä. He taistelivat hyvän asian puolesta, tai niin mielisivät, menneisyytensä oli lastina herteilla, eivätkä he muutoinkaan puhoitoisilta sankareilta vaikuttaneet, vaan miehiltä armottomassa lännessä, miehiltä, jotka ansaitsivat elantonsa niillä keinoin joilla se oli heille mahdollista. Onko pyssymiehenä olo sankarillista? Onko sankarillista tappaa toinen vai onko sankarillisempaa viljellä maata, kasvattaa karjaa ja saada näin elantonsa? Minusta Clint Armottomassa osoitti tavallaan sen, että ne pyssymiehet eivät kuitenkaan ole niistä sankareista ne suurimmat. Minusta hän itsekin oli sankarillisempi viljellessään maata, kasvattaessaan lapsiaan kaikessa kurjuudessa kuin metsästäessään toisia ihmisiä, siitä huolimatta, että nämä toiset olivat rikkoneet lakia. Tai näin minä ymmärrän, että Clint halusi osoittaa sen, että länsi on muutakin kuin sankarillisia pyssymiehiä.

vlad.

 

[Pavlovin Koira]

Tulipa eilen ehtoolla katseltua taas vaihteeksi pätkä Vain muutaman dollarin tähden. Suosikkikohtaukseni oli Eastwoodin ja Van Cleefin esittämän eversti Mortimerin kohtaaminen. Ensin seistään ja tuijotellaan ja käsketään hotellin portieeria viemään laukkua asemalle/takaisin sisälle kunnes portieeri alkaa parkua ja juoksee pakoon. Sitten käydään vuorotellen painamassa buutsinkantapäällä jalkapöytää ja lopulta ammutaan toiselta hattua pois. Sitten ollaankin jo kypsiä istahtamaan yhdessä viskilasin ääreen.

 

[kovalev]

Tulipa eilen ehtoolla katseltua taas vaihteeksi pätkä Vain muutaman dollarin tähden. Suosikkikohtaukseni oli Eastwoodin ja Van Cleefin esittämän eversti Mortimerin kohtaaminen. Ensin seistään ja tuijotellaan ja käsketään hotellin portieeria viemään laukkua asemalle/takaisin sisälle kunnes portieeri alkaa parkua ja juoksee pakoon. Sitten käydään vuorotellen painamassa buutsinkantapäällä jalkapöytää ja lopulta ammutaan toiselta hattua pois. Sitten ollaankin jo kypsiä istahtamaan yhdessä viskilasin ääreen.

Lee van Cleef istuu noihin pariin pätkään jopa paremmin kuin nyrkki meksikaanin silmään.
Pakko on aina katsoa telkusta, vaikka levykin löytyisi. Mistähän mahtaa tuokin johtua.

 

[Rinksu]

Lee van Cleef istuu noihin pariin pätkään jopa paremmin kuin nyrkki meksikaanin silmään.
Pakko on aina katsoa telkusta, vaikka levykin löytyisi. Mistähän mahtaa tuokin johtua.

Siitä, että nuo Leone-Eastwood spagettiwesternit ovat vain niin käsittämätöntä rautaa. Näinä 3-D:n, digitaalisten erikoistehosteiden ja heiluvan käsivarakameran aikana sitä oppii tosiaan arvostamaan tuota hitaasti kaikessa rauhassa kasvavaa tunnelmaa, mikä Leonen westerneissä on. Ja Eastwood on tietysti omaksunut omiinkin ohjauksiinsa paljon tuota rauhallista kohtausten kuljettelua Leonelta.

Vain muutaman dollarin tähden on mielestäni se dollari-trilogian ykkösleffa. Ja viimeinen välienselvittely Mortimerin ja Indion välillä kultakelloineen se ykköskohtaus.

Kertauksen vuoksi:
Very careless of you old man


Leone-Morricone-Eastwood-pikkusikari ja poncho. Laadun tae.

 

[Sledge Hammer!]

Harmittaa että Armottoman ja Dollari-trilogian ylistyksessä on jäänyt vähälle huomiolle 1985 valmistunut western ja Eastwoodin kehnohkon 80-luvun todellinen huippu Kalpea Ratsastaja joka käsittelee monella tapaa samoja teemoja kuin Armoton.

 

[Sledge Hammer!]

Raihnaisen oloinen setä republikaanien puoluekokouksessa

linkki youtubeen

 

[PJPT]

Raihnaisen oloinen setä republikaanien puoluekokouksessa

Minulle on ihan sama kumpi voittaa vaalit, silti:

En nyt ehkä sanoisi ihan noin. 80 vuoden ikä tuo puheeseen pientä verkkaisuutta, mutta raihnaisuus on tuosta miehestä vielä kaukana! Kyseessä on hyvin viihdyttävä puhe ollakseen aiheeltaan poliittinen. Clint on ollut jo vuosikymmenet avoimesti republikaani, ote ei voinut tullut yllätyksenä, sisällöstä saa olla tietysti eri mieltä. Nähdessäni pätkän minut yllätti sen "tavallisuus", lehdistö uutisoi tänään aiheesta sen verran voimakkailla otsikoilla. Olisi pitänyt tajuta, että kyseessä on naurettavan räikeä lehdistön puolueellisuus, joka on ollut nähtävissä jo monien vaalien aikana. Asiat saadaan näyttämään haluamiltaan, jos valitaan lähteiksi tarpeeksi yksipuolisia juttuja.


Tuli ainakin itse naurettua monille jutuille. Esim. "itkin vuolaasti Oprahin & ihmisten kanssa" oli varsin osuva. Olihan se Obaman hypetys todella voimakasta aikanaan, aivan kuin Elvis olisi laskeutunut avaruudesta pelastamaan maapallon...



Jos vielä joku sana Clintin omasta työstä, ei niinkään hänen vapaa-ajan harrasteistaan:

Miehen uusi leffa näyttää trailerissa ihan hyvältä. Pitkästä aikaa Eastwood näyttelee elokuvassa joka ei ole hänen ohjauksensa. Amy Adams:n luulisi olevan hyvä valinta tyttäreksi, monipuolinen näyttelijätär tämä Amy! Trouble With The Curve-Traileri

 

[Amerikanihme]

No jospa edustaisi taas tätä negatiivista puolta. Clintillä on virallisesti ainakin seitsemän lasta, viiden eri naisen kanssa, ja osa näistä saatu alulle ja syntynyt hänen ollessa suhteessa toiseen naiseen. Yksi näistä naistuttavista, Sondra Locke, on kirjoittanut kirjan suhteestaan Clintiin, jossa hän antaa Itäpuusta vähän vähemmän mairittelevan kuvan käsittääkseni (en ole ko. kirjaa lukenut).

"I tried being reasonable, I didn't like it."

- Clint Eastwood

 

[Vellihousu]

No jospa edustaisi taas tätä negatiivista puolta. Clintillä on virallisesti ainakin seitsemän lasta, viiden eri naisen kanssa, ja osa näistä saatu alulle ja syntynyt hänen ollessa suhteessa toiseen naiseen.

Luulen että aika moni meistä käyttäytyisi kuten Clint jos olisi vielä eläkeikäisenäkin seksisymboli.

Onko nyt todella niin ettei kukaan ole vielä maininnut elokuvaa "Tulilinjalla" (In the Line of Fire, 1993)? Mielestäni keskivertotrilleriä selkeästi parempi leffa jossa Clint tekee yhden uransa hienoimmista rooleista. Toki leffa on jäänyt hyvin mieleen myös John Malkovichin psykopaattitappajan roolista.

Muuten ei ketjuun erityisemmin lisättävää.

 

[mjr]

No, koomiseksi tuon esiintymisen teki, että mies vastustaa mm. Guantanamoa ja Afganistanin miehitystä ja arvosteli Obamaa näistä - sellaisen puolueen kokouksessa, joka fanaattisesti rakastaa kumpaakin. Ei ollut erikoisen pätevä esiintyminen ja monet amerikkalaiset kommentoijat ovat olettaneet Eastwoodin olleen humalassa. Eli teki hallaa asialleen, jota ei näyttänyt edes ymmärtäneen, siis mitä politiikkaa olikaan kannattamassa.

 

[kovalev]

Clint on Clint - pahassa ja hyvässä. Asiasisältö sikseen. Tuo puhehan oli hauska, joskin esiintyminen oli aika haparoivaa. Se oli siis hauska, ei erityisen vakuuttava.
Minulla on aina ollut sellainen käsitys, että Clint on hyvin "maltillinen" republikaani, ja tuo esiintyminen vahvisti tätä käsitystä.
Toisin sanoen: sekä Clint että itse presidenttiehdokas ovat jonkinlaisessa oppositiossa oman puolueensa sisällä. Näin minä asian tulkitsen.

 

[Kulttimörkö]

Clint Eastwood - Legenda legendojen joukossa. Vanhemmalla iällä Eastwood on tosiaan enemmän keskittynyt ohjaamaan erinomaisia elokuvia, joissakin itsekin näytellyt. Gran Torino ja Kirjeitä Iwo Jimalta ovat nyt vain näitä viime aikojen helmiä.

Mutta on Eastwood tehnyt myös kevyempiä leffoja, jotka ovat ehkä aliarvostettujakin. Heartbrake Ridge (harvinaisen paska traileri tässä) ja Lällärit Lakoon joka on muuten jatko-osa elokuvaan Mies San Fernandosta. Tuossa hieman ylempänä mainittu Sondra Locke muuten näyttelee näissä kahdessa komediassa. Minä pidän näistä Eastwoodin kevyemmistäkin elokuvista paljon. Kertoo myös miehestäkin jotain, kun pystyy niin komediaan kuin vakavaan draamaankin.

 

[kovalev]

Jos ei tv-vastaanottimesi ole vielä oikeassa tilassa, niin valitsepa nyt noileesti Yleisradion TV2. Tulee taas luparahoille rautaista vastinetta.