Miten ihmeessä on mahdollista, että nämä samat veijarit kielteisen päätöksen yhdessä EU-maassa saatuaan häipyvät seuraavaan maahan aloittamaan saman turvapaikkahakemus-prosessin uudelleen? Onko eurooppalainen yhteistyö ja tiedonjakaminen todellakin noin heikoilla kantimilla, ettei edes tällainen yksinkertainen tieto kulje tapauksista, jotka ovat jo toisaalla (Ruotsi, Saksa) käsitelty? Aika noloa, että tiedotusvälineet sen sijaan pystyvät tällaisen asian selvittämään muutamassa päivässä.
Samoin alkaa olla selvää (YLE:n viimeisimmät jutut), että kyllä tässä tapauksessa voi hyvällä omallatunnolla terrorismiepäilyksistä puhua.
Jos jotain positiivista haluaa (ja haluanhan minä) sanoa, niin olen ollut iloisesti yllättynyt, kuinka aktiivisesti muut turvapaikanhakijat ovat sekä tuominneet teon, että osallistuneet keskusteluun. Mieltä myös lämmitti tieto (asia jota olen aiemmin epäillyt), että kyllä siellä vastaanottokeskuksissa silmälläpidetään ja ilmoitetaan viranomaisille epäilyttävästi käyttäytyväiä yksilöitä. Se, että poliisilla ei ole ollut resursseja puuttua näihin ilmoituksiin, on sitten kokonaan toisen keskustelun paikka.
Ihan kelpo tästä tulee, kunhan laitetaan tietyt puutteet kuntoon:
1. Maahan otetaan turvapaikanhakijoita pääasiassa virallisia kanavia pitkin, mieluiten pakolaisleireiltä
2. Määritellään ja lasketaan mikä on Suomen taloudellinen kantokyky ottaa vastaan pakolaisia, toki olemassaolevia sopimuksia (EU, YK) parhaimman mukaan noudattaen.
3. Tiedonkulku eri maiden viranomaisten välille toimivaksi, ettei näitä tapauksia enää ilmene, jossa samat jantterit kiertävät yhdestä maasta toiseen uudelleen hakemaan turvapaikkaa, kun yhdessä maassa ovat ovet sulkeutuneet.
4. Kun turvapaikanhakija saa kielteisen päätöksen, niin häntä ei saa päästää katoamaan maan alle. Se miten tämä käytännössä hoidetaan, on toki laajemman keskustelun paikka. Toki tämä ongelma radikaalisti vähenee muutenkin, kun ykköskohta toteutuu.
5. Kotouttamiseen enemmän resursseja, mutta myös vaatimuksia. On mielestäni täysin oikeutettua vaatia enemmän "maassa maan tavalla" ajattelua. Jos jollakulla ei esimerkiksi ole motivaatiota kielen ja kulttuurin opiskeluun turvapaikkahakemuksen ollessa käynnissä, siitä tulee merkintä papereihin. Eikä sen ensimmäisen myönteisen päätöksen saaminen tarvitse olla edelleenkään lopullinen, vaan ehdollinen.
6. Pyritään entistä enemmän valkkaamaan Suomeen sopivaa ainesta. Hädänalaisia avuntarvitsijoita on niin paljon, että Suomen vastaanottamilla määrillä tämä on jopa helppoa. Kyllä Suomeen aktiivista ja fiksua porukkaa mahtuu, joilla on aito halua sopeutua yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Ei tämä tarkoita, että suomalaiseksi pitäisi muuttua, ei varsinkaan yhdessä yössä, mutta en minäkään matkusta toiseen maahan asumaan ja oleta olevani ns. isäntä talossa. Monet asiat vituttavat tässä nykyisessä asuinmaassanikin, mutta itse olen paikkani valinnut.
Tässä nyt muutamia parannusehdotuksia, joiden toteuttaminen ei vaadi muuta kuin poliittista tahtoa. Haluan myös uskoa, että näillä toimenpiteilla saataisiin parannettua syvää juopaa "suvakkien ja rajakkien" välillä. On tietysti päivänselvää, että millään toimenpiteillä ei järjestelmää saada aukottomaksi ja mielestäni sellaista on kohtuutonta edes odottaa. Mutta olisihan nämä jo huikeita parannuksia nykyiseen.
En olisi lähtökohtaisesti poissulkemassa mitään kansallisuutta tai uskontoa tai sukupuolta ulkopuolelle, vaikka henkilökohtaisesti epäilevästi suhtaudunkin muslimien haluun kotoutua eurooppalaisiin arvoihin. Mutta tämä tietenkin vain isossa kuvassa ja muistaen, että yksilöt ovat yksilöitä. Kyllä niistäkin maista hyvää porukkaa löytyy, jotka ovat ajautuneet vaikeuksiin juuri siksi, että ovat puolustaneet meille Eurooppalaisille tärkeitä arvoja ja asioita kotimaissaan. Se, että ihmiset näissä maissa huomaavat, että näiden arvojen puolustajia ei heitetä bussin alle uskonnollisen tai valtiollisen vainon kohteeksi jouduttuaan vaan heitä tuetaan ja suojellaan, kannustaa myös muita ajamaan näitä arvoja kotimaissaan.
