Määtäst ja pikemminkin Jokerien (tulevaisuuden) pelifilosofiasta:
Saarnin yhtenä johtavana ideana organisaatiolle on lähteä murtamaan perinteistä suomalaista jarruttelulätkää. Vahva linjaus oli ja on, että Jokerit pelaa vauhdikasta lätkää, joka kehittää pelaajia. Yhteisen pelitavan tulee näkyä kaikissa ns. kailpailullisissa jengeissä, U16:sta edustukseen.
Tulokset eivät ole olleet aina sitä ihan priimaa, etenkin se tasaisuus puuttuu. Pelitapa vaatii sen, että kaikilla on vauhti päällä, eikä ohipäiviä voi kovin usein tulla.
On oma keskustelunsa sekin, että onko Määttä oikea henkilö pitkällä aikavälillä luomaan eudstuksen pelitapaa. Määtälläkin on valmentajana paljon varaa kehittyä, toisaalta en näe miksei voisi kehittyäkin. Jokerien organisaatiota on läpi vuosien, ja Määtänkin toimesta, kehuttu siinä, että valmentajat saavat tukea ja ohjausta.
Samalla on myös todettava, että ei kokenutkaan valmentaja puserra uuteen jengiin heti alkuun, edes ensimmäisenä vuotenaan, kaikkea mitä osaa, vaan harjoittelu on inkrementaalista, jossa vanhan päälle opetellaan uutta ja uuden päälle rakennetaan jotain kehittyneempää. Välillä vanhaakin pitää kerrata. Kaikkea ei yksinkertaisesti voi opettaa, opetella tai varsinkaan oppia samaan aikaan.
Siinä että Jokereilla on vahva visio pelillisestä identiteetistä (jota käytännössä nyt rakennetaa) antaa varmaan määrättyä etua vastutajille. Uuden rakentaminen ottaa aina oman aikanasa ja pelillisen suunnan muuttaminen ottaa veronsa. Tämä ei koske niinkään (tai vaan) Määttää, vaan koko isompaa kuvaa. Kokeneemman valmentajan alaisuudessa muutoksen johtaminen olisi varmaan helpompaa, mutta mistä löydät Mestikseen, Mestiksen palkoilla valmiin supervalmentajan, jonka peli-identiteetti on lähellä Jokerien visiota, jolla ei ole sopimusta ja on valmis sitoutumaan jengiin, jonka olemassaolo on vielä epävarmaa edellisen kauden loppuessa (Jokerit sai lisenssin Mestikseen toukokuussa).