Henkkoht hieman jo vituttaa/väsyttää Määtän kohtelu tällä palstalla, erityisesti nyt kun ei enää ole päävalmentajamme. En oikein osaa Saarnia tai Yrjänheikkiäkään teilata nyky-Jokereista, aika lailla päinvastoin. Täältä joka tapauksessa kiitos uuden tulemisemme ja ensimmäisen Mestis-kautemme koutsille. Nyt on vuorossa nousuprojekti ja siihen luultavasti oikea, uusi vastuukäskijä puikoissa. Hienoa, että myös vanha tiimi yhä mukana ja tukena.
Vähän samaa mieltä. Määtän valinta oli aikanaan sikäli perusteltu, että kun nykyistä organisaatiota laitettiin suhteellisen kovalla kiireellä kasaan, ei silloin jonoksi asti valmentajia ollut. Määtällä oli hyvät näytöt A:sta, sekä lisäksi hyvää palautetta oli kuulunut U18-maajoukkueesta. Tämän lisäksi hänet tiedettiin työtä pelkäämättömäksi ja vastoin joitain palstatotuuksia, myös vahvasti pelaajien valmentajaksi. Kuulemani palaute on pelaajien suunnalta ollut n. 95%:sesti kehuvaa. Palaute on ollut suoraa, mutta rehellistä, ja viime kädessä Määttä on aina ollut pelaajiensa puolella. Ja onhan noista joukkueista aikamoinen määrä lahjakkuuttakin noussut.
Mutta sitten. Helppo on tietysti todeta, että päävalmentaja, kenellä ei ollut lainkaan valmentajakokemusta (pl. lyhyt stuntti KHL-jokereissa korona-aikaan) aikuisten sarjoista, oli liian suuri riski nostaa suoraan päävalmentajaksi ja Jokereiden kaltaisen brändin uudentulemisen yhdeksi kasvoista. Itse nostan suurimmaksi ongelmaksi sen, ettei Määtällä ollut vielä riittävän selkeää ja jämäkkää ammatillista identiteettiä tai pelitapaa, jonka olisi voinut lyödä pöytään. Lisäksi johdolla oli myös halua päästä mukaan pohtimaan, mikä pelitapa uudistuneella Jokereilla olisi, ja näitä palavereja käytiin pitkin kautta. Paras suoritus kaukaloon jäi kuitenkin yleensä silloin, kun Määttä peluutti samaa, vahvasti ylöspäin suuntaavaa luistelukiekkoa, millä olivat A:ssa pärjänneet.
Arjen tasolla kokematon päävalmentaja jäi kuitenkin melko yksin, ja Määttä alkoi kevään mittaan itsekin nostaa palavereissa esille tarpeen kokeneemmasta aisaparista. Martikaisen tulo jo jakoi taakkaa, mutta uskon, että Dufvan tulo avaa henkistä takalukkoa entisestään paitsi joukkueessa, myös valmennusryhmässä. Nyt suurin huomio ja valokeila kohdistuu häneen ja Määttä sekä Martikainen saavat keskittyä arkiseen aherrukseen. Samalla tarttuu varmasti oppia mm. siitä, miten kokenut valmentaja hoitaa penkkikoutsauksen otteluissa, ja miten joukkue rauhoitetaan keskittymään olennaiseen. Pienen pieniä uhkatekijöitä näen edelleen mm. siinä, miten Dufva orientoituu työskentelemään nuorten kanssa. Toisaalta tässä uskon Määtän olevan avuksi. Taitavat pelaajista Kalajanniska, Henritius ja Forsblom olla ainoat, keillä on Dufvan kanssa ennalta mitään yhteistä historiaa.
Toisaalta näen, että parhaimmillaan Dufva, Määttä, Martikainen, Mäntylä ja Hellgren saattavat olla vaikka paras valmennusryhmä Suomessa tällä kaudella, ja uskon että neljä viimeksi mainittua tullaan näkemään vielä myös kirkkaammissa valoissa.
Loppukevennyksenä muisto jostain vuosituhannen taitteesta. Pikkuleijonien ykkösparissa puolustaneet Jokereiden raamikkaat lupaukset Tero Määttä ja Olli Malmivaara olivat pelanneet hiukan ohipelin ja joutuivat seuraavana päivänä aamujäiden jälkeen vetämään ekstraluistelut. Luistelua valvoi tuimailmeisenä muuan Risto Dufva, joka toimi joukkueen apuvalmentajana. Ympyrä sulkeutuu..