Olen vähän pohtinut, että olisiko se niin hirveän väärin jos olisin silloin aikoinani pöllinyt tuon kameran ja sitten vuosien myöhemmin palauttanut sen ja ostanut sen alennettuun hintaan.
Ei näköjään vieläkään jakseta perustelemaan asioita uusilla tavoilla, mutta jatka vain valitsemallasi tiellä. Jos olisit pöllinyt kameran, joku osapuoli olisi kirjannut konkreettisen myyntitappion ja riippuen jälleenmyyjädiileistä, tappion olisi kuitannut jälleenmyyjä tai sitten valmistaja itse, useimmiten taitaa olla jälleenmyyjä joka vastaa varkaushävikistä. Jää ihan itselleen pääteltäväksi, taas, miksi immateriaalituotetta ei vain voi verrata materiaaliseen. Eettisestihän sitten voi lohduttaa itseään sillä että ostaa pelin joskus, mutta vertailu varastamiseen ei vain toimi.
Yhtälailla valmistajan/jälleenmyyjän kannalta käytetyn pelin ostaminen on "varastamista" kuin em. esimerkki siitä että pelin olisi warettanut. Tosin se että käytettynen pelien osto on tällä hetkellä sallittua on muuttumassa entistä enemmän kielletyksi tai ainakin epäkannattavaksi puuhaksi, kun peliyhtiöt iskevät DRM:ää mukaan peleihin niin ettei käytettyä peliä voi edes aktivoida tai tällöin ei saa kaikkia niitä ominaisuuksia mukaan mitä uusi peli tuo. TO-mafialle ei ole mitään pahempaa kuin käytettyjen tuotteitten myynti, kun digitaalisessa maailmassa ei käyttö varsinaisesti mitenkään heikennä laatua (vrt. analogimediat), siispä laatua on keinotekoisesti heikennettävä että kuluttajat pysyvät ruodussa.
Alkuperäiseen kysymykseen siis, eettisyyshän on aina omakohtainen asia, turha sitä muilta on kysellä :)
Jos tuntuu pahalta, niin silloin omatunto varmaan kolkuttaa, jos ei, niin sitten ei omakohtaisesti toiminnassa ole eettisesti mitään vikaa.
Viimeksi muokattu: