Viestin lähetti Mäkinen
Empä itse ole nähnyt Teemun pahemmin itkeneen mediassa. Jossain kohdin puhunut peliajan vähyydestä, mutta en mä sitä itkemiseksi sanoisi. Tietysti voi olla värilasit itsellä päässä.
Tuli vain mieleen se, että mainitaan samassa yhteydessä Ruutu ym. kolmos tai nelosketjun laiturit, miten he painavat niskaa kyyryyn ja tekevät mitä sanotaan. Ehkä siinä se ero juuri onkin, että Suomessa arvostetaan näitä hienoa työtä tekeviä puurtajalaitureita.
Jos joku eroaa siitä massasta, ensin nostetaan jalustalle kun homma toimii, ja sitten potkitaan alas kunnolla kun ei kulje täysillä.
Miksi meillä ei ole näitä kv. tason snaippereita enempää?
Suomessahan on aina ollut tietyllä tavalla kunniakkaampaa pitää pientä ääntä omista tekemisistään, malliesimerkkinä Raipe.
Selänteen ei tarvitse kehua itseään, teot puhuvat puolestaan.
Meikäläistä sieppasi ainakin pahasti Selänteen kommentit kotikisojen Slovenia-pelissä. "Ei tällaisia pelejä pitäisi tällä tasolla pelata." Ehkä näin, mutta sitten kun Suomi pelasi kovia maita vastaan, oltiin saman tien itse vietävinä kaukalossa.
Viime kaudella marina ei loppunut peliaikaan. Selänne arvosteli myös NHL:n rikkovaa pelityyliä, jonka vuoksi hän ei enää tee maaleja entiseen tahtiin (Kuitenkin Hejduk, Iginla ja Nash tekivät yli 40 maalia samassa liigassa). Toisella kerralla arvostelun kohteena olivat ketjukaverit Nikolishin ja Konowalchuk, jotka eivät Teukan mukaan saaneet hänen syötöistään kiekkoa edes tyhjiin.
Selänne pilaa tällaisilla kommenteilla hyvän pelaajan maineensa. Selänteenkin pitäisi, kuten Vlad totesi, osata vanheta arvokkaasti.
Snaipperien puute on monisyinen juttu. Pelityyli on muuttunut puolustavammaksi ja kaikilta vaaditaan kovaa panosta myös omassa päässä, eikä "paloposteille" ole enää tilaa.
Kurinalaisuus on ykköstekijä menestyvässä joukkueessa. Suomen maajoukkueelta ei tätä puutu, mutta ratkaisijoita ei tunnu löytyvän.
Verrataan esimerkiksi Ruotsiin, jossa maajoukkueessa pelaa arvoturnauksissa pari-kolme kentällistä pelaajia, jotka kykenevät kukin henkilökohtaisiin ratkaisuihin. eikä kaikki edes ole mitään supersnaippereita. P-J Axelsson on ennenkaikkea kova työmyyrä, mutta arvokisoissa hän tekee myös paljon maaleja.
Homman avain on mielestäni junnujen laukaisuharjoituksista. Treeneissä pitää painottaa, että joka hyökkäys on päätettävä laukaukseen, ja että aina kannattaa yrittää. Ennen kaikkea vedon pitää lähteä nopeasti. Maalintekijän parhaat aseet ovat nopea ranneveto ja napakka rystyvippi.
Olennaista on myös omaehtoinen treenaus ulkojäillä tai vaikka levyn päältä. Ulkokentillä jää ei ole samettia. Kun lähikaukalossa pystyy hallitsemaan kiekon, pysyy kiekko paremmin lavassa myös ratkaisuhetkillä, jolloin isojenkin areenoiden jää on pehmeää kohvaa.
Mutta tämä tästä. Ketjun aiheena on Selänne.