Ei ollut aivan sellainen game seven kuin olisi toivonut Selänteelle - ja miksei Koivullekin. Kun tajusin ensimmäisen erän jälken että peli oli jo käytännössä hävitty, en voinut kyynelille mitään. Loppupelin ajan saikin pyyhkiä silmistä pettymyksen ja haikeuden kyyneliä. Pelin jälkeen taidettiin näyttää enemmän hävinneen osapuolen pelaajia halailemassa Teemua kuin Kingsejä juhlimassa voittoa.
Selänteen ura kieltämättä tuli päätökseen oikealla hetkellä, ei enää ollut se prhaiden päivien Teemu - ja miten voisikaan olla? Päällimmäienä Teemusta jäi silti mieleen ne uskomattomat suoritukset - Torino 2006, 6 play off maalia Nashvilleä vastaan 7 pelissä, Sotshin pronssipeli, vain muutamina esimerkkeinä.
Kiekkoilusta puuttuu tämän jälkeen aina jotain, koska koskaan ei tule enää uutta Teemus Selännettä, ei millään mittarilla. Haikea päivä.
Ei voi kuin kiittää onneaan, että on saanut katsella Teemu Selänteen pelejä. Nyt kasvaa sukupolvi, joka muistaa Selänteen vain toisten puheista ja videoklipeistä.