Monilla pelaajilla on sellainen käsitys, että jos NHL ei käynnisty helmikuussa, taukoa tulee sitten pitemmän päälle. Organisaatio ja muotokin voi siinä välissä vaihtua. Ammatikseen kiekkoa pelaavalla ei ole oikein varaa odotella yhtä tai useampaa kautta ilman pelkoa siitä, että oman ammattitaidon kehitys pysähtyy tai jopa taantuu. Sen vuoksi hakeudutaan Eurooppaan, jonka parhaiden seurojen valmennuksella ja olosuhteilla on tärkeä merkitys huipputähdille. Rahasta he eivät Euroopassa pelaa.
Jokereihin on todella isosti pyrkyä. En itsekään tiedä perimmäisiä syitä siihen, mutta huippupelaajia on tarjolla ja nimet ovat erittäin tunnettuja. Jokereiden päättäjien eli HJV:n ongelma on lähinnä siinä, minkälaiseen tarpeeseen pelaajaa haetaan ja minkänimisen huippukaverin pakasta sitten poimii. Vai poimiiko ollenkaan. Aivan kuten Elton kirjoittaa, lähes vuoden vailla tosipelejä ja joukkueharjoituksia olevan pelaajan saaminen huippukuntoon on ongelma. Siihen menisi noin puoli vuotta ja sellaista aikaa ei ole käytettävissä. Käytännössä puhutaan maksimissaan kahden kuukauden rupeamasta, sillä viimeinenkin finaali on pelattu jo huhtikuun alkupäivinä.
Mun oma arvioni on se, että HJV teki virheen jättäessään käyttämättä mahdollisuuden peluuttaa esimerkiksi Tie Domia tässä tammikuun kotiotteluryppäässä. Tai jos tarkkoja ollaan, H&V tukivat tietääkseni projektia, mutta J pisti sen pöydälle. Jos Domi olisi pelannut Jokereissa kaikki tammikuun kotiottelut, tunnelma ja väkimäärä olisi ollut aivan erilainen jokaisessa pelissä. Ja sokerina päälle 22.1. ottelu. Jokerit jätti käyttämättä historiallisen tilaisuuden viihdyttää omia kannattajiaan ja valitsi mieluimmin pelaamisen puolityhjille lehtereillä ryppään aikana. Se on ollut pelaajillekin raskasta, sillä puolityhjä Areena, jossa jokainen pelaaja kuulee toistensa puuskutuksenkin kentällä, ei innosta mitenkään edes normaaliin suorituksiin.
Ainoa ukko joka pelaa illasta toiseen huipputasolla on Thomas. Häneen ei ilmeisesti vaikuttaisi edes se, vaikka ottelu pelattaisiin ulkojäällä ja yön pimeydessä ilman katsojia, tuomareita ja luistimia. Aina jäisivät kiekot kiinni ja jos ei muuten, niin tolppien tai tuurin (tänään) avustuksella taitoa unohtamatta. Niin ikävältä kun tuntuukin sanoa, niin Thomasin varmat otteet maalillaan ovat vieneet otteluista selvästi hohtoa. Kun Jokereiden peleissä ei rymistellä eikä vastustaja edes pelaa Thomasia vastaan Areenalla voitosta - vaan siitä, saako se edes yhden maalin säälistä - tunnelma on ollut jotenkin väljähtynyttä. Kuten tänäänkin Saipaa vastaan. Koko puolityhjä halli oli käytännössä aivan hiljaa. Ja se on pelaajien, pelin, Jokereiden ja viihteen kannalta huono asia. Meistä katsojista on ehkä tullut liiankin vaativia, mutta ainakaan minä en pysty millään kehumaan äsken päättynyttä ottelua JOK-SAI jääkiekkoviihteeksi, jossa nautin pelaajien suoritusten katsomisesta. Todellisuudessa peli on tylsää pakkopullaa ensimmäisestä vaihdosta lähtien.