"Eiköhän se Dipin nousu omalla tasolleen tarvi ihan jotain muuta kuin Nickersonia."
Tässä yksi irrallinen kommentti tuolta Matt Nickerson -ketjusta. Vastaavanlaisia on tullut paljon vastaan tämän(kin) kauden aikana. Mikä siis todella on tämä Jääskeläisen "oma taso"? Minun silmiini Dippi on näyttänyt päivästä 1 lähtien perusliigapakilta. Vuosien varrella on kuultu useaan otteeseen Dipin lahjakkuudesta ja potentiaalista. Itse en tällaista potentiaalia ole SM-LIIGAN peliesityksistä koskaan havainnut. Kyllä pelaajan "oma taso" on mielestäni juuri se mitä nähdään silloin kun hän pelaa useamman vuoden ajan samantasoista kiekkoa.
Mielestäni lahjakkuus ja potentiaali näkyy nuorella pelaajalla yleensä yksittäisinä väläytyksinä. Otteet eivät nuorilla yleensä pysy tasaisina ottelusta toiseen eikä edes yksittäisen ottelun sisällä, mutta yksittäiset hienot suoritukset yleensä paljastavat potentiaalin.
Otetaan esimerkiksi Ville Koistinen. Hän joutui SM-liigassa ensimmäistä kertaa kehiin (muistaakseni ensimmäistä) todella kovaan paikkaan. Kyseessä oli Ilves-Tappara -välieräsarjan kolmas ottelu. Joku Ilveksen pakki loukkaantui ja Koistinen tuli kolmannessa erässä hänen tilalleen. (nämä kaikki muistikuvia, tarkkoja faktoja en lähtenyt varmistamaan) Koistinen teki välittömästi pari upeaa suoritusta ja oli mm. jatkoajalla lähellä ratkaista komealla yksilösuorituksella ottelun. Koistisen lopulliseen läpimurtoon meni jonkin verran aikaa, mutta pelaajan potentiaali kävi kyllä hyvin selväksi nimenomaan yksittäisten väläytysten kautta.
Vastaavanlaista vaikutusta en muista koskaan Teemu Jääskeläisen tehneen. Useinhan lupaavan alun jälkeen nuoren pelaajan kehitys saattaa taantua hetkeksi tai mennä jopa taaksepäin. Esimerkiksi Marko Anttila ja Ville Leino tekivät ensimmäisellä liigakaudellaan juuri tällaisia Koistisen tyylisiä yksittäisiä loistavia suorituksia, jotka painuivat mieleen ja joiden ansiosta omissa papereissani molemmat kohosivat todella potentiaalisiksi tuleviksi tähdiksi. Molemmille mahtui kuitenkin väliin yksi todella vaisu kausi, jonka aikana kehitys näytti menevän jopa taaksepäin. Vähän samanlainen oli tilanne myös Pertulla viime vuonna.
Jääskeläisen kohdalla tilanne ei mielestäni ole ollut koskaan tällainenkaan. En ole nähnyt Dipiltä koskaan erityisen mieleenpainuvia väläytyksiä. Olen odottanut Dipistä ok perusliigapakkia ja ihmetellyt millä perusteilla moni niin kovasti on odottanut hänestä liigan parhaimmistoon nousevaa yleispuolustajaa tai jopa kiekollista liideriä.
Yleisön ja ympäristön kovat odotukset voivat tehdä hallaa, varsinkin mikäli ne ovat epärealistisia. Jääskeläinen ei ole mennyt tälläkään kaudella yhtään ainakaan eteenpäin, joten siinä mielessä Dippi on ollut pettymys minullekin, vaikka omat odotukseni ovat koko ajan olleet maltillisempia kuin useimmilla muilla. Vaikka potentiaali ei olisikaan yleisön odotusten mukainen niin jonkinlaista kehitystä olisi voinut odottaa tapahtuvan. Yrittääkö Dippi ympäristön odotusten painostamana ottaa liian suurta roolia eikä keskity pelaamaan omilla perusvahvuuksillaan?
Mitä mieltä ollaan, olenko täysin hajoteillä? Ovatko ilvesläisten odotukset Jääskeläistä kohtaan olleet liian kovia vai onko Dipillä oikeasti piilevää potentiaalia? Onko Jääskeläisen "oma taso" siis todella jotain muuta kuin mitä on nähty vai ovatko kovat odotukset vain pelkkä illuusio?
Tässä yksi irrallinen kommentti tuolta Matt Nickerson -ketjusta. Vastaavanlaisia on tullut paljon vastaan tämän(kin) kauden aikana. Mikä siis todella on tämä Jääskeläisen "oma taso"? Minun silmiini Dippi on näyttänyt päivästä 1 lähtien perusliigapakilta. Vuosien varrella on kuultu useaan otteeseen Dipin lahjakkuudesta ja potentiaalista. Itse en tällaista potentiaalia ole SM-LIIGAN peliesityksistä koskaan havainnut. Kyllä pelaajan "oma taso" on mielestäni juuri se mitä nähdään silloin kun hän pelaa useamman vuoden ajan samantasoista kiekkoa.
Mielestäni lahjakkuus ja potentiaali näkyy nuorella pelaajalla yleensä yksittäisinä väläytyksinä. Otteet eivät nuorilla yleensä pysy tasaisina ottelusta toiseen eikä edes yksittäisen ottelun sisällä, mutta yksittäiset hienot suoritukset yleensä paljastavat potentiaalin.
Otetaan esimerkiksi Ville Koistinen. Hän joutui SM-liigassa ensimmäistä kertaa kehiin (muistaakseni ensimmäistä) todella kovaan paikkaan. Kyseessä oli Ilves-Tappara -välieräsarjan kolmas ottelu. Joku Ilveksen pakki loukkaantui ja Koistinen tuli kolmannessa erässä hänen tilalleen. (nämä kaikki muistikuvia, tarkkoja faktoja en lähtenyt varmistamaan) Koistinen teki välittömästi pari upeaa suoritusta ja oli mm. jatkoajalla lähellä ratkaista komealla yksilösuorituksella ottelun. Koistisen lopulliseen läpimurtoon meni jonkin verran aikaa, mutta pelaajan potentiaali kävi kyllä hyvin selväksi nimenomaan yksittäisten väläytysten kautta.
Vastaavanlaista vaikutusta en muista koskaan Teemu Jääskeläisen tehneen. Useinhan lupaavan alun jälkeen nuoren pelaajan kehitys saattaa taantua hetkeksi tai mennä jopa taaksepäin. Esimerkiksi Marko Anttila ja Ville Leino tekivät ensimmäisellä liigakaudellaan juuri tällaisia Koistisen tyylisiä yksittäisiä loistavia suorituksia, jotka painuivat mieleen ja joiden ansiosta omissa papereissani molemmat kohosivat todella potentiaalisiksi tuleviksi tähdiksi. Molemmille mahtui kuitenkin väliin yksi todella vaisu kausi, jonka aikana kehitys näytti menevän jopa taaksepäin. Vähän samanlainen oli tilanne myös Pertulla viime vuonna.
Jääskeläisen kohdalla tilanne ei mielestäni ole ollut koskaan tällainenkaan. En ole nähnyt Dipiltä koskaan erityisen mieleenpainuvia väläytyksiä. Olen odottanut Dipistä ok perusliigapakkia ja ihmetellyt millä perusteilla moni niin kovasti on odottanut hänestä liigan parhaimmistoon nousevaa yleispuolustajaa tai jopa kiekollista liideriä.
Yleisön ja ympäristön kovat odotukset voivat tehdä hallaa, varsinkin mikäli ne ovat epärealistisia. Jääskeläinen ei ole mennyt tälläkään kaudella yhtään ainakaan eteenpäin, joten siinä mielessä Dippi on ollut pettymys minullekin, vaikka omat odotukseni ovat koko ajan olleet maltillisempia kuin useimmilla muilla. Vaikka potentiaali ei olisikaan yleisön odotusten mukainen niin jonkinlaista kehitystä olisi voinut odottaa tapahtuvan. Yrittääkö Dippi ympäristön odotusten painostamana ottaa liian suurta roolia eikä keskity pelaamaan omilla perusvahvuuksillaan?
Mitä mieltä ollaan, olenko täysin hajoteillä? Ovatko ilvesläisten odotukset Jääskeläistä kohtaan olleet liian kovia vai onko Dipillä oikeasti piilevää potentiaalia? Onko Jääskeläisen "oma taso" siis todella jotain muuta kuin mitä on nähty vai ovatko kovat odotukset vain pelkkä illuusio?