cobol kirjoitti:
Totta on, että Jokerit kärsii monia vastustajiaan aktiivisemmasta pelitavasta jonkin verran. Alivoimapelaamista taklaustilanteista on ihan näkähavainnon perusteella tullut hyvin pieni osa, ehkä 5-10 prosenttia kaikista alivoimapeleistä. Loput menee aika tarkkaan koukkimisen, kampituksen ja kiekottoman pelaajan estämisen sekä pelin viivyttämisen piikkiin. Äkkiähän nuo alivoimat selvittäisikin otteluittain, mutta tämä muistikuvieni mukaan.
Mutta kuten edellisessä viestissäni sanoin, taklaukset ovat vain yksi aktiivisesta pelitavasta johtuva jäähytyyppi. Suurin ongelma on, kuten jo aiemmin mainitsin, nykylinjan ohjauspeliä suosiva tendenssi. Kun karvataan voimakkaasti ylöspäin kahdella, voidaan helposti ajaa ohi omasta miehestä, koska minkäänmoinen käsillä kinnipitäminen ei ole sallittu. Ja vaikka taklaus tapahtuisikin niin tällöin on vähemmän pelaajia puolustamassa omaa siniviivaa!
Nollatoleranssikiekon puolustuksellisesti tärkein asia on estää hyökkääjää tulemasta kiekon kanssa siniviivan yli. Nykysäännöillä paras tapa puolustaa siniviivaa on 1-2-2 karvaus, joka siniviivan läheisyydessä muuttuu 1-4 muodostelmaksi. Jos on alunperin karvatttu kahdella ylhäältä niin tällöin ei siniviivaa pystytä pitämään kolmella miehellä. Kun kiekko on puolustuspäässä, jäähyjen todennäköisyys kasvaa dramaattisesti. Silloin tulee voimaan Sihvosen ajatus, että aktiivinen hyökkäyspeli ja jatkuva kulmapelipaine tuottaa väistämättä jäähyjä. Näin asia onkin.
Jos hyökkääjä pääsee siniviivan yli kiekollisena, hän pysyyy hieman luisteltuaan, joka heittämään kiekon maalille tai sitten kääntämään selkänsä kohti puolustajaa. Nykylinjalla, jos kiekkoa tavoitteleva hyökkääjä kaatuu maalilla ja on olemassa minkäänmoinen kontakti puolustajan kanssa, jäähy tulee jos molemmat ovat tilanteessa liikkeessä. Nykyinen tulkinta muistuttaa koripalloa. Jääkiekkopuolustajalle on salittu selvästi suurempi estopeli hänen olessa maalin lähellä paikallaan, kuin silloin kun hän seuraa liikkeessä olevaa pelaajaa. Kustakin näistä asioista voi olla mitä mieltä haluaa. Saako kiekollista pelaajaa estää laisinkaan? Mielestäni molempia puolia voidaan hyvin perustella. Pääasia on kuitenkin miten eri tulkinnat vaikuttavat itse peliin ja sen viihdearvoon.
Pahin ongelma on ettei selkää kääntynyttä hyökkääjää vastaan voida tehdä yhtään mitään. Puolustaja on nykysäännöillä tehty tälläisessä tilanteessa täysin aseettomaksi. Takaa ei voi tyrkkiä saati antaa poikittaista, taklata ei voi selkään ja älykäs hyökkääjä ei käänny laidan lähellä. Kiinni ei voi pitää, eikä kavalla ohjata laitaan (paitsi joskus). Ainoa mahdollisuus on yrittää yhdellä kädellä huitoa mailalla kiekkoa tai yrittää nostaa mailaa (tämä on muuten ainoa sääntö, joka tällä hetkellä poikkeaa salibandysta kyseisen laisissa tilanteissa). Mutta myös näistä tilanteista on tullut paljon kampitusjäähyjä. Hyökkääjäpelaajan ei tarvitse kuin lähteä luistelemaan sille puolelle missä puolustaja mailallaan on kiekkoa tökkäämässä ja kaatua - kampitusjäähy seurauksena.
Varmaankin pitemmällä ajalla, jotkut hyökkääjät alkavat mennä maaliakin kohti peruuttamalla, näin voi suojata paremmin kiekkoa ja kun kevyt kontakti puolustajaan on saatu niin pyörähdetään toiselta puolelta ohi ja tehdään laukaisuyritys. Nyt jo näkyy melkein ringettemäisiä tilanteita, joissa kiekollinen pelaaja on pysähtynyt selin puolustajaan. Puolustaja odotottaa mitä kiekollinen tekee ja enintää vähän huitoo kohti kiekkoa. Muut pelaajat pahimillaan seisovat pareittain ympäri puolustusaluetta ja odottavat syöttöä.
Jokereiden pelityylillä, vaikka joukkue hallitsisi täydellisesti pelitapahtumia, aktiivisuudella karvauksessa menetetään oma siniviiva liian helposti, kun vastustaja pääsee vastahyökkäyksiin. Tällöin vastustaja voi joko yrittää suoraa syöttöä maalille tai kulmapeliä. Molemmissa on jäähyjen todennäköisyys erittäin suuri. Ja vaikka vastustaja voi pitää kiekkoa hallussaan paljon vähemmän - se tekee sen jäähyalttiuden kannalta paremmin.
Jokerit joukkueena pelaa nykysääntöjen mukaan huonommin - vaikkakin hirvittävästi viiheteellisemmin. Aravirran Pelikaanit ovat tähän menneistä näkemistäni joukkueista tässä pelissä ylivoimaisesti paras. Heidän 1-2-2 karvauksensa romahtaa hienosti 1-4 muodostelmaksi siniviivan lähellä. Systemaattinen karvaajien estopeli antaa pakeille aikaa hakea kiekko ja näin estää kulmapelin muodostumisen puolustusalueella. Nykykiekossa kärkikarvaajia saa estää luistelulinjoilla aivan mielin määrin, kunhan ei synny kontaktia. Tätä Pelicans käyttää erinomaisesti hyväkseen. Aravirta on parhaiten sisäistänyt nollatoleranssin vaatimukset. Ikävä kyllä pitkällä tähtäimellä tämä linja tulee tappamaan jääkiekon viihteellisyyden.
yyz kirjoitti:
Tuon mukaan tilanne on juuri niin kuin veli cobol epäilikin, eli aika pieni osuus jäähyistä on taklauksista johtuvia.
Juu aivan näin, mutta taklaukset ovatkin vain yksi osa aktiivisen pelitavan ongelmista nykylinjassa. Tosin muutamasta näkemästäni taklauksesta on annettu estämisjäähy, joten tilasto ei välttämättä anna täysin oikeaa kuvaa.
Jääkiekko on taitekohdassa. Sopivilla linjauksilla jääkiekosta voidaan tehdä kontaktiton taitopeli, jossa jokainen hyökkäys päätyy maalin varsin suurella (=10-20%) todennäköisyydellä. Tällöin jääkiekko lähenee koripalloa. Tai sitten voidaan ottaa askel takaisin kohti kontaktiurheilulajia. Nykyisellään pelkään, että Sihvosen valottava tulevaisuus on lähellä. Kuitenkin siten, että ensiksi passiivinen keskialueen puolustuspeli tulee normiksi kaikissa joukkueissa.
Taidan muuten postata tästä jonkun version tuonne yleiseen ketjuun.
