Tarkoitat varmaan tätä
http://www.youtube.com/watch?v=RehdoUJ2SiE
Tätä juuri tarkoitin. Tuossa videon kuvauksessahan lukeekin juttu Heleniukselta.
Me pelattiin Edmonton Oilersia vastaan kotona, ja se olisi voinut olla kuin mikä tahansa muukin lätkämatsi. Tai, ei siitä ottelusta mitään ihmeellistä varmaan monille olekaan mieleen jäänyt, mutta meikäläinen kyllä muistaa aina ja ikuisesti tuon ottelun. Oilersin pienikokoinen hyökkääjä Dominic Pittis ajoi meidän maalille ja annoin siinä sitten vähän poikittaista mailaa ikään kuin tervetuliaistoivotuksena. Se kaatui ja jotenkin onnistuin kaatumaan sen päälle. Maatessani kentän pinnassa kävi Oilersin poliisi Georges Laraque takaapäin nostamassa kypärän mun silmille. Se oli sellainen pieni signaali mulle, ettei tollasta saa tehdä. Käämit paloi ja annoin vähän hanskaa Laraquen naamaan.
Sain siitä tempusta kaksiminuuttisen väkivaltaisuudesta. Eikös siinä sitten Laraque luistellut jäähyboksini ohi sanoen "Sammy, you're fucking dead!". Menin kyllä ihan hiljaiseksi ja funtsin, että jaaha. Tiesin että nyt pitää sitten mennä ja pudottaa hanskat liigan kovimman jätkän kanssa. Pakko lähtee. Jäähyn jälkeen menin penkille istumaan, mutta heti seuraavaan vaihtoon koutsi heitti mut kentälle. Aloitus oli Oilersin kenttäpuoliskolla.
Laraque sanoi heti kiekon tiputtua jäähän että "let's go". Ja sitten mentiin. Siinä Heleniuksen poikaa vietiin kuin karusellissä. Roikuin vaan mukana, enkä ollut lähelläkään lyömistä. Niin isoa ja vahvaa jätkää ei varmasti ole monta, kuin mitä Laraque on. Se pisteli hirvittäviä pommeja päähäni ja kertaalleen kävin jo polvillani sekunnin ajan. Niinimaan Janne huusi mulle että "älä nouse, pysy jäässä", valitettavasti en vain kuullut yhtään mitään. Yhtäkkiä mulla musteni silmissä kun Laraque osui mua ohimoon, tuli sellainen deja-vu fiilis. "What? Are you kidding?", Laraque sanoi kesken tappelun kun en suostunu putoamaan. Sitten se vain lopetti lyömisen. Ammattimiehenä se huomasi että tappelu oli ohi ja viesti mennyt perille.
Läpi tappelun mun ainoana päämääränä oli säilyä hengissä. Ja voin sanoa että se ei näyttänyt lähellekään niin pahalta kuin miltä se tuntui. Se on niin vitun iso ja vahva, se vain takoi, takoi ja takoi tätä naamaa parempaan uskoon. Ja tekikin hyvää työtä. Vaihtopenkillä meni ammoniakkia, piti saada päätä vähän auki. Oli usvainen olo ja pelasin muutenkin siinä matsissa yli kuusitoista minuuttia.
En tiedä, olisinkohan saanut lievän aivotärähdyksen tuossa tappelussa, mutta ei se nuppi ihan kirkkaana ollut. Ja voin vain sanoa tuskallisin mielin ja muistoin, että seuraavana aamuna ei pää liikkunut mihinkään suuntaan. Eikä parina seuraavanakaan päivänä. Hartiat ja niska olivat aivan lukossa. Ottelun jälkeisenä aamuna treenien jälkeen oli lehdistö paikalla kyselemässä kuulumisiani. En vielä tuossa vaiheessa tiennyt Laraquen kehuneen minua lehdistölle. Sen tiesin, että joukkuetoverini arvostivat mua taas enemmän, olin näyttänyt että Suomipojassa oli tarpeeksi munaa lähteä liigan kovimman jätkän kanssa. Ne pystyisivät luottamaan jatkossakin siihen, että olisin aina paikalla tarpeen tullen.
Ei kyllä varmaan kenellekään jää epäselväksi Georgesin väkivahvuus. Jos Heleniuksen kaltaisen miehen saa noin pahasti "pois paikoiltaan", niin ei varmasti tee mieli kokeilla uudestaan.