Liivik hoiti hommansa oman jenginsä puolesta aivan loistavasti tuossa pelissä. Sai kaksi äijää vastustajalta suihkuun ja omille pitkästi ylivoimaa. Kääntöpuolena menetti kyllä maineensa aika totaalisesti. Kaksi kertaa turpaan samassa pelissä, ilman että pystyi edes haastamaan kunnolla. Etenkin kun Byersia vastaan oli itse aloitteellinen. Ja Bloodin kohdalla tuomarin selän taakse piiloutuminen oli yksinkertaisesti noloa, ei muuta.
Ei voi märkähousua ainakaan uhrautumisen puutteesta syyttää.
On nimittäin hyvinkin valmis nolaamaan itsensä ja menettämään kasvonsa joukkueen edun nimissä, mutta oliko tuosta turpaanottamisesta sitten enemmän hyötyä vai haittaa omalle joukkueellensakaan. Sitä ennen peli oli Bluesin hallussa, sen jälkeen ei.
Ainakin jonkinlaisesta kovan pelaajan maineesta nautiva Liivik alistettiin naurettavaksi ja halveksituksi pelkuriksi, jota omat joukkuekaveritkin häpeävät. Sä nöyryytät ittees!