JHag:
Niinpä niin, puoliksi kieli poskessa tässä. En tosiaan voi loppujen lopuksi edes tietää, mitä ko. alkuveryttelyn sanavaihdossa oikeasti puhuttiin. On täysin mahdollista, että homma oli lähinnä naama virneessä -läpän heittoa puolin ja toisin. Pudotuspeleissä ylilyönnit yleensä tuppaavat lähestymään ilmeisistä syistä rajattomasti nollaa, mikä ei sinänsä mitenkään liity Nielikäisen osaavuuteen roolissaan. Toisaalta se puoleni, joka ei kirjoittanu kieli poskessa, ei niinkään vihjannut Pasin pelkotiloihin, vaan pikemminkin päinvastoin siihen, että viimeistään kyseisen puolustajakaksikon myötä Ilves ei SM-liigan-mittakaavassa ollut enää peloteltavissa, vaikka vastapuoli olisi saanut valita ketä tahansa pelaajia mistä tahansa liigajoukkueesta. Nähty lopputulos tukee tätä johtopäätöstä: Olisiko Pena epäröinyt hetkeäkään panna gorillansa asialle, jos olisi laskenut, että siitä on jotain hyötyä?
Daespoo:
Annan arvoa suoraviivaiselle näkökannallesi, vaikken voi siihen yhtyäkään. Ilveksen kannattajana olen 1980-luvun puolivälin jälkeen nähnyt kirjaimellisesti kaiken muun paitsi mestaruuden, joten sitä on alkanut janota hirmuisesti, siis millä pelityylillä tahansa. Luultavasti IFK-leirissäkin oltaisiin - ainakin kaikessa hiljaisuudessa - samoilla linjoilla, ellei kausi 1997-98 olisi ollut joka suhteessa niin täydellinen. On perin peijoonan helppo puhua, kun hauki on jo perattu. Jynou.
Koska muuten otit puheeksi 1990-luvun lopun, en voi olla mainitsematta, että Ilveksen ja IFK:n runkosarjakohtaamiset aikavälillä 1997-99 ovat kiistatonta liigahistoriaa. Silloin pelattiin lukuisia hehkuvan kuumia otteluita, joissa nähtiin äärilaidasta laitaan huippuluokan taitoa, fyysisyyttä, ylilyöntejä, ulosajoja, upeita maaleja, tappeluita ja loistavaa maalivahtipeliä. Siis lyhyesti: fantastista jääkiekkoviihdettä. Aika entinen ei koskaan enää palaa.
Ranger