En tiedä aivotärähdysten vuoksi lopettaneiden tappelijoiden lukumäärää, mutta kiinnostuneiden kannattaa käydä lukemassa asiaan liittyvä hyvä artikkeli: http://www.sportsnet.ca/hockey/shownews.jsp?content=h080615A
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Lukko rikkoi viime hetkillä Masi Härkösen unelman nollapelistä Liiga-debyytissäLue lisää »
-
Ässät ryösti pisteet Nokia-areenaltaLue lisää »
-
Liiga-kierros: Peter Abbandonatolle hattutemppu, Rami Määtälle maali ja Masi Härköselle debyyttivoittoLue lisää »
-
Otteluanalyysi: Jukureille täysi pistepotti Lahdesta – Pelicans menetti kolmannen erän johtoasemansaLue lisää »
-
Okko Kangasniemi on Mestiksen pistepörssin kärkinimi – henkilökohtaisten onnistumisten taustalla on monta tekijääLue lisää »
-
Maalivahti Jere Huhtamaa karistaa Suomen pölyt niskastaan – siirtyy eksoottiseen kiekkomaahanLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Tappelut kaudella 2003-2004
- Viestiketjun aloittaja Parker27
- Alkaa
- 173 447
- 920
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetMcCarthy
Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako siirto uuteen joukkueeseen jotenkin McCarthyn esityksiin. Niin kuin tuossa Calgary Flames 03/04 -ketjussa jo kirjoittelinkin, niin McCarthy oli etenkin Flames-vuosinaan yksi suurimmista suosikeistani ja oikeastaan ainoastaan pari viimeistä vuotta Rangersissa ovat olleet pettymyksiä. Toivottavasti Sandy ottaakin nyt Bostonissa P.J. Stockin innokkuudesta mallia ja alkaa itsekin tappelemaan ja näemme kaukalossa 90-luvulta tutun Sandy McCarthyn. Nyt on ehdottomasti McCarthyn viimeiset hetket lopettaa pelleily.
Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako siirto uuteen joukkueeseen jotenkin McCarthyn esityksiin. Niin kuin tuossa Calgary Flames 03/04 -ketjussa jo kirjoittelinkin, niin McCarthy oli etenkin Flames-vuosinaan yksi suurimmista suosikeistani ja oikeastaan ainoastaan pari viimeistä vuotta Rangersissa ovat olleet pettymyksiä. Toivottavasti Sandy ottaakin nyt Bostonissa P.J. Stockin innokkuudesta mallia ja alkaa itsekin tappelemaan ja näemme kaukalossa 90-luvulta tutun Sandy McCarthyn. Nyt on ehdottomasti McCarthyn viimeiset hetket lopettaa pelleily.
NHL-tappelijat TOP-20
Olen tässä kesän aikana vääntänyt rankingia NHL-tappelijoista. Lähtökohtana listalle pääsyyn pidin sitä, että näyttöjä piti parin viime kauden ajalta löytyä yhteensä vähintään vajaan parinkymmenen tappelun verran. Eli mm. viime vuoden tulokkaat Eric Godard, Ryan Flinn, Kip Brennan ja Alex Henry puuttuvat juuri tästä syystä. Suurin painoarvo oli luonnollisesti viime kauden tappeluilla, mutta myös aikaisemmat meriitit vaikuttivat jonkin verran. Eli tässä tulee minun ehdotukseni NHL-tappelijoiden TOP-20-listaksi. Saa kommentoida vapaasti.
1. GEORGES LARAQUE (Edmonton)
Omissa listoissani tämän hetken kiistaton raskaansarjan mestari on pienen kylän voimat omaava Georges Laraque. Hän on lähes täydellinen tappelija, eli äärimmäisen vahva, isokokoinen, nopea lyömään sekä omaa hyvän tasapainon ja pystyy ottamaan iskuja vastaan. Laraquen viime kausi sujui jälleen tappioitta, eikä hän ole itse asiassa kunnon selkäsaunaa saanut vielä kertaakaan koko NHL-uransa aikana. Kovimman vastuksen Big Georgesille ovat vuosien varrella antaneet entiset mestarit Tony Twist ja Bob Probert. Viime kaudella Laraque keräsi jälleen joukon komeita päänahkoja, kuten esim. Eric Cairns, Wade Belak, Reed Low, Darcy Hordichuk, Jeff Odgers, Shawn Thornton ja Kevin Sawyer. Tällä hetkellä Laraque on vielä ilman jatkosopimusta, mutta uskon, että ko. paperin syntyminen Edmontonin kanssa on vain ajan kysymys.
2. ERIC CAIRNS (NY Islanders)
Joidenkin mielestä varmasti yllättäen nostan Laraquen ykköshaastajaksi Eric Cairnsin. Viime kaudella hän nosti tasoaan entisestään ja hyviä voittoja kirjautui plakkariin. Cairns ja listan kolmonen Donald Brashear pudottivat hanskat kerran, mutta tappelu oli lyhyt ja selvää voittajaa ei voi nimetä, koska Cairns sai heti alussa paidan hyvin Brashearin naamalla ja linjamiehet tulivat väliin. Cairns jäi kuitenkin niskan päälle. Lisäksi hänen fight cardinsa oli yksi kovimmista ja ainoa joka puuttui todella kovista oli Wade Belak. Olisikin mielenkiintoista nähdä näiden kahden liigan kovimman puolustajan yhteenotto nyt alkavalla kaudella.
3. DONALD BRASHEAR (Philadelphia)
Brashearin viime kauden fight card oli huonoin verrattuna muihin TOP 5 -tappelijoihin, eikä hänellä ollut yhtään kunnon tappelua kenenkään, ei Laraquen, Cairnsin, Worrellin kuin Belakinkaan kanssa. Hän kuitenkin otti voitot mm. Stephen Peatista, Reed Low'sta, Eric Boultonista, Brad Nortonista ja Darren McCartysta, eikä tappioita tullut yhtäkään, joten vaikea häntä on tämän alemmaksikaan sijoittaa. Pre seasonilla Brashear antoi Sandy McCarthylle kunnolla selkään ja se taisi olla McCarthylle viimeinen niitti päätöksessä muuttua tappelijasta "maalitykiksi". Todennäköisesti jo harjoitusotteluissa nähtävä Cairns-Brashear-matsi ratkaisee paljon ja voi nostaa Donaldin takaisin ykköshaastajan paikalle.
4. PETER WORRELL (Colorado)
Coloradoon kaupattu Worrell tappelee todella paljon ja lähes ketä vastaan tahansa. Viime kauden fight cardista ei kuitenkaan löydy Laraqueta eikä Brashearia. Lisäksi kaksi tappiota Darren Langdonille laskee Worrellin osakkeita verrattuna Cairnsiin ja Brasheariin. Joka tapauksessa Worrell voittaa paljon ja häviää vähän, joten paikka TOP 5:ssä on ansaittu. Nyt alkavalta kaudelta odottelen mielenkiinnolla Worrellin ja Laraquen kohtaamista, nyt kun molemmat pelaavat samassa divisioonassa ja yhteisiä pelejä kertyy paljon.
5. WADE BELAK (Toronto)
Belak on yksi suosikeistani. Hän tappelee paljon ja kaikkein kovimpia vastaan. Laraque'n kanssa hänellä on takanaan jo useita tappeluita ja joka kerta Belak on pärjännyt vähintään kohtuullisesti. Belakin tappelutyyli on kehittynyt vuosien kuluessa parempaan suuntaa. Nykyään yhä useammat hänen tappeluistaan ovat hyviä matseja, joissa iskuja vaihdetaan paljon; kun aiemmin nähtiin enemmän pelkkiä painimatseja. Tähän asti Belakin ura on ollut tasaista nousua tappelijarankingeissa, mutta ensi kaudella hänen täytyy onnistua erittäin hyvin, mikäli aikoo pitää paikkansa viiden parhaan joukossa. Takaa on tulossa kovia nuorukaisia - Scott Parker, Stephen Peat ja Eric Godard etunenässä.
6. SCOTT PARKER (San Jose)
Parker on yksi varteenotettava ehdokas aina raskaansarjan mestariksi asti. Hän ei Coloradossa kuitenkaan saanut tarpeeksi peliaikaa ja näin ollen myös tappelumäärät jäivät vähäisiksi. Viime kaudella tilille kertyi kahdeksan tappelua, joissa ei tosin tullut yhtään tappiota, vaikka vastassa oli kovia kavereita, kuten Ryan VandenBussche, Chris Simon, Ryan Flinn, Brad Brown ja Jody Shelley. Mikäli Parker saa San Josessa hyvin peliaikaa ja hänen annetaan tapella, niin saldoksi tulee varmasti tuollaiset noin 20 tappelua ja jos voittoja tulee samaan tahtiin kuin viime kaudella, niin paikka jopa TOP-3:ssa on mahdollinen. Vaikka viime kauden fight card ei sisältänyt ketään TOP 5-tappelijoista, niin Parker on jo aikaisemmin urallaan osoittanut, että hän pärjää hyvin myös silloin, kun vastassa ovat Worrell, Laraque ja kumppanit.
7. STEPHEN PEAT (Washington)
Entinen WHL-mestari on nyt parina NHL-kautenaan osoittanut, että kovuutta löytyy tarpeeksi myös miesten sarjoihin. Loukkaantumiset häiritsivät jonkin verran Peatin viime kautta. Hän pelasi Washingtonissa ainoastaan 27 peliä, joissa tappeli 7 kertaa. Jos Peat nyt pysyy terveenä ja saa peliaikaa, niin tulossa on erittäin mielenkiintoinen kausi. Viime kauden harvoissa tappeluissa Peat löi mm. Wade Belakin ja Jody Shelleyn sekä esitti muutenkin erinomaisia otteita. Onkin ainoastaan ajan kysymys milloin Stephen Peat murtautuu TOP-5:een. Kaiken lisäksi Peatin tappelut ovat todella mukavaa katseltavaa - hän lyö paljon ja kovaa, eikä suojauksesta ole tietoakaan.
8. JODY SHELLEY (Columbus)
Shelley on pari viimeistä kautta kuulunut liigan innokkaimpiin nyrkkimiehiin. Fighting majoreita kertyy kaudessa tuollaiset n. 30 kappaletta, joka on tämän päivän NHL:ssä erittäin paljon ja osoittaa että kaveri todellakin pitää työstään. Ja kyllä sen huomaa Shelleyn tappeluistakin, joissa iskuja satelee puolin ja toisin. Myönnän, että Shelleyn sijoitusta pohtiessani suuri tappelumäärä antoi muutaman tappion anteeksi.
9. BRAD BROWN (Minnesota)
Monien mielestä varmasti yllätysnimi näin korkealla. Tosiasia kuitenkin se, että tappelijana Brown on erittäin kova. Viime vuosina hän ei ole vaan tapellut (tai hänen ei olla annettu tapella) niin paljon mitä hän pystyisi. Viime keväänä hänelle sallittiin vapaammat kädet ja helmi-maaliskuun aikana Brownin tilille kertyi tappeluita mukavasti ja hyviä vastustajia vastaan. Tuli ihan mieleen Brownin päivät Chicagossa, jolloin hän matsasi paljon ja oli Laraquen ja Worrellin kanssa kovimpia rookiefightereita kaudella 1998-99. Omat sen kauden muistiinpanoni järjestivät tulokkaat: 1. Laraque, 2. Brown ja 3. Worrell. Tappelutaitojensa perusteella Brownilla voisi olla mahdollisuuksia jopa TOP-5:een, mutta siihen tarvittaisiin enemmän nimen omaan tuoreita näyttöjä.
10. TODD FEDORUK (Philadelphia)
Muodostaa Donald Brashearin kanssa tällä hetkellä ehkäpä liigan kovimman saman seuran tappelijakaksikon. Fedorukin lyönneissä on paljon voimaa takana ja tappelut ovat yleensä viihdyttäviä. Voitto/tappio-suhde on kuitenkin huonompi kuin Brashearilla, joten Donald on ainakin vielä toistaiseksi joukkueen ykkösnyrkki. Yllättävä tippuminen tappelussa Rob Raytä vastaan pudotti hieman Fedorukin sijoitusta.
11. DALE PURINTON (NY Rangers)
Sandy McCarthy lopetettua tappelupuuhat, on Rangersin ykköspoliisin tehtävät jääneet Dale Purintonille. Hän onkin pärjännyt hyvin, eikä tappioita tullut viime kauden yhdeksästä tappelusta yhtäkään. Paras esitys oli hyvä ja tasainen tappelu Donald Brashearin kanssa. Tähän asti käytännössä pelkästään farmissa pelannut Richard Scott tullee ensi kaudella hoitamaan Rangersin poliisin hommia. Toivottavasti se ei kuitenkaan tarkoita, että Purintonin vähäinen tappelumäärä laskisi entisestään ja haittaisi hänen lupaavaa nousuaan kohti NHL-tappelijoiden kärkeä.
12. P.J. STOCK (Boston)
Tämän päivän Stan Jonathan - pieni, kova ja Boston-fanien suuri suosikki. Stock ei kerää tililleen suuria voittoja, mutta ei myöskään pahoja tappioita, vaan tappelut ovat lähes poikkeuksetta tasaisia ja viihdyttäviä toe-to-toe-matseja, joissa iskuja vaihdetaan puolin ja toisin. Varsinaisena pelotteena Stock ei kuulu liigan viidentoista parhaan poliisin joukkoon, mutta pelkkiä tappelutaitoja vertailtaessa hän on erittäin hyvä. Ilman hanskoja Stock ei päästä ketään liigassa helpolla, vaan nopeita iskuja satelee aina kun on paikka. Pienen kokonsa vuoksi Stock ei kuitenkaan todennäköisesti koskaan nousemaan tätä korkeammalle, mutta mikäli terveys kestää ja pelipaikka löytyy, niin 28-vuotias, kaikkien tappelufanien suosikki tulee viihdyttämään meitä vielä useita vuosia.
13. JIM McKENZIE (Nashville)
Vanhaa kunnon Jimmy Mac'iä alkaa pikkuhiljaa ikä jo painaa, eivätkä otteet olleet viime kaudella enää totutun kaltaisia. Vielä kauden 01/02 perusteella McKenzie olisi ehdottomasti kuulunut TOP-10:een, mutta nyt voitto/tappio-suhde laski ja nyhjäystappeluita kertyi epätavallisen paljon. Näin ollen myös sijoitusta oli pakko pudottaa. Ilman pitkää ja menestyksekästä uraa NHL-enforcerina McKenzien sijoitus olisi voinut tippua vieläkin enemmän. Toivottavasti tuore siirto Nashvilleen tuo McKenzien otteisiin uutta pirteyttä. Taidot eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään ja McKenzie on edelleen yksi parhaista vaihtamaan lyöntikättä kesken myllyn ja myös iskuvoimaa löytyy molemmista nyrkeistä, vaikka McKenzie vasuri varsinaisesti onkin.
14. DARREN LANGDON (Vancouver)
Langdon on varmasti liigan teknisin ja taktisin tappelija. Pieni koko ja varsinaisen tyrmäysiskun puute estävät Langdonin nousun aivan kärkiryhmään. Juuri loistavan tekniikkansa turvin hän kuitenkin ottaa voittoja kovimmiltakin kavereilta, kuten viime kaudella Peter Worrellilta. Kyseiseen temppuun ei kukaan muu viime kaudella pystynytkään. Ilman ko. voittoja ainoastaan 11 kertaa tapellut Langdon olisikin sijoittunut muutamaa pykälää alemmas.
15. TIE DOMI (Toronto)
33-vuotias Domi aloitti viime kauden hieman yskähdellen - tappio Kevin Sawyerille, mutta sen jälkeen tahti parani, eikä tappioita enää tullut. Vastustajien taso ei kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen. 14:stä tappelusta ainoat todelliset heavyweightit olivat Eric Godard, Todd Fedoruk, Rob Ray ja Jody Shelley. Joka tapauksessa OK kausi Domilta ja esim. tappelu Eric Godardin kanssa osoitti, että vanhalta taistelijalta löytyy edelleen puhtia ja nuorten kovanaamojen kannattaa olla Domin kanssa tarkkana. Lisäksi oli mukava nähdä, että Domin viime vuosilta tutut naurettavat cheap shotit, hanskanpudotusten feikkaamiset yms. pelleilyt ovat vähentyneet.
16. REED LOW (St. Louis)
Low kirjoitti tänä kesänä jatkosopimuksen St. Louisin kanssa ja aloittaa näin olleen jo seitsemännen kautensa samassa organisaatiossa. Se on nykypäivän NHL:ssä paljon kenelle tahansa, mutta varsinkin tappelijalle ja osoittaa, että Low on onnistunut hyvin hommassaan Bluesin kovanaamana. Viime kaudella Low hieman taantui hyvään edelliskauteensa verrattuna, mutta hän keräsi tasaisen varmaan tyyliinsä parisenkymmentä tappelua, voittaen niistä noin puolet ja kun vastuksen laatu oli hyvää, niin siinä lueteltiinkin TOP-20-fighterilta vaadittavat ominaisuudet.
17. MATT JOHNSON (Minnesota)
Johnson tuli aikoinaan liigaan suuret odotukset niskassaan. Hänestä povattiin jopa seuraavaa Bob Probertia. Totuus on kuitenkin ollut erilainen. Kokoa ja voimaa Johnsonilta kyllä löytyisi, mutta tasapaino on surkea ja tekniikkakaan ei missään nimessä hyvää tasoa. Lähinnä painimalla ja tappioita välttämällä sekä nimekkään fight cardin keräämällä Johnson on kuitenkin pysytellyt vuodesta toiseen sitkeästi TOP-15:n sisäpuolella. Viime kaudella Johnson kuitenkin kärsi yllättävän helppoja tappioita, mm. Reed Low'lle ja etenkin nöyryyttävästi yhden iskun tyrmäyksellä Todd Fedorukille, joten sijoitusta oli pakko jonkin verran pudottaa. Alkukaudesta kertyi kuitenkin hyviäkin tuloksia, kuten voitot Darcy Hordichukista ja Alex Henrystä.
18. DARCY HORDICHUK (Florida)
Loppukaudesta Hordichuk vaihdettiin Phoenixistä Floridaan, jossa hän kolmessa pelaamassaan ottelussa tappeli kolme kertaa. Ensi kaudella kiireet jatkuvat, sillä viimeisen vuoden aikana Panthers on menettänyt huomattavasti kovuuttaan, viimeisimpänä Peter Worrellin kauppaaminen Coloradoon. Hordichuk on kuitenkin nuori ja innokas tappelija ja mikäli saa pelata koko kauden ylhäällä, niin tappeluita kertyy tilille varmasti lähes 30 kappaletta, jos ei enemmänkin. Aivan TOP-10:een ei Hordichuk tule koskaan nousemaan, mutta halukkuutensa ja avoimen tappelutyylinsä takia 23-vuotias nuorukainen on yksi mielenkiintoisimmista tulevaisuuden nimistä.
19. ERIC BOULTON (Buffalo)
Viime kaudella Eric Boulton otti Buffalon enforcerin hommat lopullisesti haltuunsa vanhalta sotaratsulta Rob Rayltä, joka siirrettiinkin sitten tarpeettomaksi jäätyään Ottawaan. (Nyt tosin on huhuiltu, että vapaaksi agentiksi jäänyt Ray olisi tulossa takaisin Buffaloon.) Boulton kuuluu oikeastaan samaan kategoriaan Reed Low'n kanssa, eli hän tykkää tapella paljon, mutta voittoja ei kerry yhtään sen enempää kuin tappioitakaan, joten TOP-10:een ei ole asiaa. Viime kaudella Boulton oli yksi harvoista, joka pystyi ottamaan toe-to-toe-matsissa selvän voiton P.J. Stockista.
20. AARON DOWNEY (Dallas)
Downey pelasi Dallasissa 43 peliä, joissa tappeli 9 kertaa. Downeyn ehdottomasti komein meriitti viime kaudella oli hieno one-punch-KO-voitto Jesse Boulericesta. Harmi vaan, että Boulerice ei ole sen jälkeen pystynyt pelaamaan. On ollut mukava seurata kun Downey vihdoin löytänyt pelipaikan NHL:stä. Hänhän pelasi vuosia Bostonin farmissa, siirtyi sitten Chicagoon, jossa kaudella 01/02 pelasi jo yli 30 ottelua. Viime kaudeksi Downey siirtyi Dallasiin, jossa pelasi 43 ottelua ja tappeli 9 kertaa. Downeyn kannalta on hyvä asia, että joukkueen toinen tough guy, eli John Erskine on puolustaja, eikä näin ollen uhkaa laituri Downeyn pelipaikkaa. Downey ja Erskine muodostavatkin Dallasissa ihan mukavan tappelijakaksikon.
Ja yksi ylimääräinen kaveri listalla, eli...
RYAN VANDENBUSSCHE (Chicago)
Pienikokoinen VandenBussche on yksi liigan viihdyttävimmistä ja innokkaimmista tappelijoista sekä myös yksi henk. koht. suosikeistani. Pieni koko yhdistettynä Vandyn tappelutyyliin on vain kovin kuluttavaa ja onkin vaikea kuvitella VandenBusschea NHL-joukkueen ykköspoliisiksi. Se rooli hänelle on kuitenkin nyt Chicagossa lankeamassa, kun näyttää vahvasti siltä ettei joukkue ole enää hankkimassa lisäkovuutta. Apuja tarvitaan siis Jason Strudwickilta ja viime kaudella pääasiassa farmissa esiintyneeltä Shawn Thorntonilta, ettei Vandyn urakka kasva koventuneessa Läntisessä konferenssissa liian suureksi.
Olen tässä kesän aikana vääntänyt rankingia NHL-tappelijoista. Lähtökohtana listalle pääsyyn pidin sitä, että näyttöjä piti parin viime kauden ajalta löytyä yhteensä vähintään vajaan parinkymmenen tappelun verran. Eli mm. viime vuoden tulokkaat Eric Godard, Ryan Flinn, Kip Brennan ja Alex Henry puuttuvat juuri tästä syystä. Suurin painoarvo oli luonnollisesti viime kauden tappeluilla, mutta myös aikaisemmat meriitit vaikuttivat jonkin verran. Eli tässä tulee minun ehdotukseni NHL-tappelijoiden TOP-20-listaksi. Saa kommentoida vapaasti.
1. GEORGES LARAQUE (Edmonton)
Omissa listoissani tämän hetken kiistaton raskaansarjan mestari on pienen kylän voimat omaava Georges Laraque. Hän on lähes täydellinen tappelija, eli äärimmäisen vahva, isokokoinen, nopea lyömään sekä omaa hyvän tasapainon ja pystyy ottamaan iskuja vastaan. Laraquen viime kausi sujui jälleen tappioitta, eikä hän ole itse asiassa kunnon selkäsaunaa saanut vielä kertaakaan koko NHL-uransa aikana. Kovimman vastuksen Big Georgesille ovat vuosien varrella antaneet entiset mestarit Tony Twist ja Bob Probert. Viime kaudella Laraque keräsi jälleen joukon komeita päänahkoja, kuten esim. Eric Cairns, Wade Belak, Reed Low, Darcy Hordichuk, Jeff Odgers, Shawn Thornton ja Kevin Sawyer. Tällä hetkellä Laraque on vielä ilman jatkosopimusta, mutta uskon, että ko. paperin syntyminen Edmontonin kanssa on vain ajan kysymys.
2. ERIC CAIRNS (NY Islanders)
Joidenkin mielestä varmasti yllättäen nostan Laraquen ykköshaastajaksi Eric Cairnsin. Viime kaudella hän nosti tasoaan entisestään ja hyviä voittoja kirjautui plakkariin. Cairns ja listan kolmonen Donald Brashear pudottivat hanskat kerran, mutta tappelu oli lyhyt ja selvää voittajaa ei voi nimetä, koska Cairns sai heti alussa paidan hyvin Brashearin naamalla ja linjamiehet tulivat väliin. Cairns jäi kuitenkin niskan päälle. Lisäksi hänen fight cardinsa oli yksi kovimmista ja ainoa joka puuttui todella kovista oli Wade Belak. Olisikin mielenkiintoista nähdä näiden kahden liigan kovimman puolustajan yhteenotto nyt alkavalla kaudella.
3. DONALD BRASHEAR (Philadelphia)
Brashearin viime kauden fight card oli huonoin verrattuna muihin TOP 5 -tappelijoihin, eikä hänellä ollut yhtään kunnon tappelua kenenkään, ei Laraquen, Cairnsin, Worrellin kuin Belakinkaan kanssa. Hän kuitenkin otti voitot mm. Stephen Peatista, Reed Low'sta, Eric Boultonista, Brad Nortonista ja Darren McCartysta, eikä tappioita tullut yhtäkään, joten vaikea häntä on tämän alemmaksikaan sijoittaa. Pre seasonilla Brashear antoi Sandy McCarthylle kunnolla selkään ja se taisi olla McCarthylle viimeinen niitti päätöksessä muuttua tappelijasta "maalitykiksi". Todennäköisesti jo harjoitusotteluissa nähtävä Cairns-Brashear-matsi ratkaisee paljon ja voi nostaa Donaldin takaisin ykköshaastajan paikalle.
4. PETER WORRELL (Colorado)
Coloradoon kaupattu Worrell tappelee todella paljon ja lähes ketä vastaan tahansa. Viime kauden fight cardista ei kuitenkaan löydy Laraqueta eikä Brashearia. Lisäksi kaksi tappiota Darren Langdonille laskee Worrellin osakkeita verrattuna Cairnsiin ja Brasheariin. Joka tapauksessa Worrell voittaa paljon ja häviää vähän, joten paikka TOP 5:ssä on ansaittu. Nyt alkavalta kaudelta odottelen mielenkiinnolla Worrellin ja Laraquen kohtaamista, nyt kun molemmat pelaavat samassa divisioonassa ja yhteisiä pelejä kertyy paljon.
5. WADE BELAK (Toronto)
Belak on yksi suosikeistani. Hän tappelee paljon ja kaikkein kovimpia vastaan. Laraque'n kanssa hänellä on takanaan jo useita tappeluita ja joka kerta Belak on pärjännyt vähintään kohtuullisesti. Belakin tappelutyyli on kehittynyt vuosien kuluessa parempaan suuntaa. Nykyään yhä useammat hänen tappeluistaan ovat hyviä matseja, joissa iskuja vaihdetaan paljon; kun aiemmin nähtiin enemmän pelkkiä painimatseja. Tähän asti Belakin ura on ollut tasaista nousua tappelijarankingeissa, mutta ensi kaudella hänen täytyy onnistua erittäin hyvin, mikäli aikoo pitää paikkansa viiden parhaan joukossa. Takaa on tulossa kovia nuorukaisia - Scott Parker, Stephen Peat ja Eric Godard etunenässä.
6. SCOTT PARKER (San Jose)
Parker on yksi varteenotettava ehdokas aina raskaansarjan mestariksi asti. Hän ei Coloradossa kuitenkaan saanut tarpeeksi peliaikaa ja näin ollen myös tappelumäärät jäivät vähäisiksi. Viime kaudella tilille kertyi kahdeksan tappelua, joissa ei tosin tullut yhtään tappiota, vaikka vastassa oli kovia kavereita, kuten Ryan VandenBussche, Chris Simon, Ryan Flinn, Brad Brown ja Jody Shelley. Mikäli Parker saa San Josessa hyvin peliaikaa ja hänen annetaan tapella, niin saldoksi tulee varmasti tuollaiset noin 20 tappelua ja jos voittoja tulee samaan tahtiin kuin viime kaudella, niin paikka jopa TOP-3:ssa on mahdollinen. Vaikka viime kauden fight card ei sisältänyt ketään TOP 5-tappelijoista, niin Parker on jo aikaisemmin urallaan osoittanut, että hän pärjää hyvin myös silloin, kun vastassa ovat Worrell, Laraque ja kumppanit.
7. STEPHEN PEAT (Washington)
Entinen WHL-mestari on nyt parina NHL-kautenaan osoittanut, että kovuutta löytyy tarpeeksi myös miesten sarjoihin. Loukkaantumiset häiritsivät jonkin verran Peatin viime kautta. Hän pelasi Washingtonissa ainoastaan 27 peliä, joissa tappeli 7 kertaa. Jos Peat nyt pysyy terveenä ja saa peliaikaa, niin tulossa on erittäin mielenkiintoinen kausi. Viime kauden harvoissa tappeluissa Peat löi mm. Wade Belakin ja Jody Shelleyn sekä esitti muutenkin erinomaisia otteita. Onkin ainoastaan ajan kysymys milloin Stephen Peat murtautuu TOP-5:een. Kaiken lisäksi Peatin tappelut ovat todella mukavaa katseltavaa - hän lyö paljon ja kovaa, eikä suojauksesta ole tietoakaan.
8. JODY SHELLEY (Columbus)
Shelley on pari viimeistä kautta kuulunut liigan innokkaimpiin nyrkkimiehiin. Fighting majoreita kertyy kaudessa tuollaiset n. 30 kappaletta, joka on tämän päivän NHL:ssä erittäin paljon ja osoittaa että kaveri todellakin pitää työstään. Ja kyllä sen huomaa Shelleyn tappeluistakin, joissa iskuja satelee puolin ja toisin. Myönnän, että Shelleyn sijoitusta pohtiessani suuri tappelumäärä antoi muutaman tappion anteeksi.
9. BRAD BROWN (Minnesota)
Monien mielestä varmasti yllätysnimi näin korkealla. Tosiasia kuitenkin se, että tappelijana Brown on erittäin kova. Viime vuosina hän ei ole vaan tapellut (tai hänen ei olla annettu tapella) niin paljon mitä hän pystyisi. Viime keväänä hänelle sallittiin vapaammat kädet ja helmi-maaliskuun aikana Brownin tilille kertyi tappeluita mukavasti ja hyviä vastustajia vastaan. Tuli ihan mieleen Brownin päivät Chicagossa, jolloin hän matsasi paljon ja oli Laraquen ja Worrellin kanssa kovimpia rookiefightereita kaudella 1998-99. Omat sen kauden muistiinpanoni järjestivät tulokkaat: 1. Laraque, 2. Brown ja 3. Worrell. Tappelutaitojensa perusteella Brownilla voisi olla mahdollisuuksia jopa TOP-5:een, mutta siihen tarvittaisiin enemmän nimen omaan tuoreita näyttöjä.
10. TODD FEDORUK (Philadelphia)
Muodostaa Donald Brashearin kanssa tällä hetkellä ehkäpä liigan kovimman saman seuran tappelijakaksikon. Fedorukin lyönneissä on paljon voimaa takana ja tappelut ovat yleensä viihdyttäviä. Voitto/tappio-suhde on kuitenkin huonompi kuin Brashearilla, joten Donald on ainakin vielä toistaiseksi joukkueen ykkösnyrkki. Yllättävä tippuminen tappelussa Rob Raytä vastaan pudotti hieman Fedorukin sijoitusta.
11. DALE PURINTON (NY Rangers)
Sandy McCarthy lopetettua tappelupuuhat, on Rangersin ykköspoliisin tehtävät jääneet Dale Purintonille. Hän onkin pärjännyt hyvin, eikä tappioita tullut viime kauden yhdeksästä tappelusta yhtäkään. Paras esitys oli hyvä ja tasainen tappelu Donald Brashearin kanssa. Tähän asti käytännössä pelkästään farmissa pelannut Richard Scott tullee ensi kaudella hoitamaan Rangersin poliisin hommia. Toivottavasti se ei kuitenkaan tarkoita, että Purintonin vähäinen tappelumäärä laskisi entisestään ja haittaisi hänen lupaavaa nousuaan kohti NHL-tappelijoiden kärkeä.
12. P.J. STOCK (Boston)
Tämän päivän Stan Jonathan - pieni, kova ja Boston-fanien suuri suosikki. Stock ei kerää tililleen suuria voittoja, mutta ei myöskään pahoja tappioita, vaan tappelut ovat lähes poikkeuksetta tasaisia ja viihdyttäviä toe-to-toe-matseja, joissa iskuja vaihdetaan puolin ja toisin. Varsinaisena pelotteena Stock ei kuulu liigan viidentoista parhaan poliisin joukkoon, mutta pelkkiä tappelutaitoja vertailtaessa hän on erittäin hyvä. Ilman hanskoja Stock ei päästä ketään liigassa helpolla, vaan nopeita iskuja satelee aina kun on paikka. Pienen kokonsa vuoksi Stock ei kuitenkaan todennäköisesti koskaan nousemaan tätä korkeammalle, mutta mikäli terveys kestää ja pelipaikka löytyy, niin 28-vuotias, kaikkien tappelufanien suosikki tulee viihdyttämään meitä vielä useita vuosia.
13. JIM McKENZIE (Nashville)
Vanhaa kunnon Jimmy Mac'iä alkaa pikkuhiljaa ikä jo painaa, eivätkä otteet olleet viime kaudella enää totutun kaltaisia. Vielä kauden 01/02 perusteella McKenzie olisi ehdottomasti kuulunut TOP-10:een, mutta nyt voitto/tappio-suhde laski ja nyhjäystappeluita kertyi epätavallisen paljon. Näin ollen myös sijoitusta oli pakko pudottaa. Ilman pitkää ja menestyksekästä uraa NHL-enforcerina McKenzien sijoitus olisi voinut tippua vieläkin enemmän. Toivottavasti tuore siirto Nashvilleen tuo McKenzien otteisiin uutta pirteyttä. Taidot eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään ja McKenzie on edelleen yksi parhaista vaihtamaan lyöntikättä kesken myllyn ja myös iskuvoimaa löytyy molemmista nyrkeistä, vaikka McKenzie vasuri varsinaisesti onkin.
14. DARREN LANGDON (Vancouver)
Langdon on varmasti liigan teknisin ja taktisin tappelija. Pieni koko ja varsinaisen tyrmäysiskun puute estävät Langdonin nousun aivan kärkiryhmään. Juuri loistavan tekniikkansa turvin hän kuitenkin ottaa voittoja kovimmiltakin kavereilta, kuten viime kaudella Peter Worrellilta. Kyseiseen temppuun ei kukaan muu viime kaudella pystynytkään. Ilman ko. voittoja ainoastaan 11 kertaa tapellut Langdon olisikin sijoittunut muutamaa pykälää alemmas.
15. TIE DOMI (Toronto)
33-vuotias Domi aloitti viime kauden hieman yskähdellen - tappio Kevin Sawyerille, mutta sen jälkeen tahti parani, eikä tappioita enää tullut. Vastustajien taso ei kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen. 14:stä tappelusta ainoat todelliset heavyweightit olivat Eric Godard, Todd Fedoruk, Rob Ray ja Jody Shelley. Joka tapauksessa OK kausi Domilta ja esim. tappelu Eric Godardin kanssa osoitti, että vanhalta taistelijalta löytyy edelleen puhtia ja nuorten kovanaamojen kannattaa olla Domin kanssa tarkkana. Lisäksi oli mukava nähdä, että Domin viime vuosilta tutut naurettavat cheap shotit, hanskanpudotusten feikkaamiset yms. pelleilyt ovat vähentyneet.
16. REED LOW (St. Louis)
Low kirjoitti tänä kesänä jatkosopimuksen St. Louisin kanssa ja aloittaa näin olleen jo seitsemännen kautensa samassa organisaatiossa. Se on nykypäivän NHL:ssä paljon kenelle tahansa, mutta varsinkin tappelijalle ja osoittaa, että Low on onnistunut hyvin hommassaan Bluesin kovanaamana. Viime kaudella Low hieman taantui hyvään edelliskauteensa verrattuna, mutta hän keräsi tasaisen varmaan tyyliinsä parisenkymmentä tappelua, voittaen niistä noin puolet ja kun vastuksen laatu oli hyvää, niin siinä lueteltiinkin TOP-20-fighterilta vaadittavat ominaisuudet.
17. MATT JOHNSON (Minnesota)
Johnson tuli aikoinaan liigaan suuret odotukset niskassaan. Hänestä povattiin jopa seuraavaa Bob Probertia. Totuus on kuitenkin ollut erilainen. Kokoa ja voimaa Johnsonilta kyllä löytyisi, mutta tasapaino on surkea ja tekniikkakaan ei missään nimessä hyvää tasoa. Lähinnä painimalla ja tappioita välttämällä sekä nimekkään fight cardin keräämällä Johnson on kuitenkin pysytellyt vuodesta toiseen sitkeästi TOP-15:n sisäpuolella. Viime kaudella Johnson kuitenkin kärsi yllättävän helppoja tappioita, mm. Reed Low'lle ja etenkin nöyryyttävästi yhden iskun tyrmäyksellä Todd Fedorukille, joten sijoitusta oli pakko jonkin verran pudottaa. Alkukaudesta kertyi kuitenkin hyviäkin tuloksia, kuten voitot Darcy Hordichukista ja Alex Henrystä.
18. DARCY HORDICHUK (Florida)
Loppukaudesta Hordichuk vaihdettiin Phoenixistä Floridaan, jossa hän kolmessa pelaamassaan ottelussa tappeli kolme kertaa. Ensi kaudella kiireet jatkuvat, sillä viimeisen vuoden aikana Panthers on menettänyt huomattavasti kovuuttaan, viimeisimpänä Peter Worrellin kauppaaminen Coloradoon. Hordichuk on kuitenkin nuori ja innokas tappelija ja mikäli saa pelata koko kauden ylhäällä, niin tappeluita kertyy tilille varmasti lähes 30 kappaletta, jos ei enemmänkin. Aivan TOP-10:een ei Hordichuk tule koskaan nousemaan, mutta halukkuutensa ja avoimen tappelutyylinsä takia 23-vuotias nuorukainen on yksi mielenkiintoisimmista tulevaisuuden nimistä.
19. ERIC BOULTON (Buffalo)
Viime kaudella Eric Boulton otti Buffalon enforcerin hommat lopullisesti haltuunsa vanhalta sotaratsulta Rob Rayltä, joka siirrettiinkin sitten tarpeettomaksi jäätyään Ottawaan. (Nyt tosin on huhuiltu, että vapaaksi agentiksi jäänyt Ray olisi tulossa takaisin Buffaloon.) Boulton kuuluu oikeastaan samaan kategoriaan Reed Low'n kanssa, eli hän tykkää tapella paljon, mutta voittoja ei kerry yhtään sen enempää kuin tappioitakaan, joten TOP-10:een ei ole asiaa. Viime kaudella Boulton oli yksi harvoista, joka pystyi ottamaan toe-to-toe-matsissa selvän voiton P.J. Stockista.
20. AARON DOWNEY (Dallas)
Downey pelasi Dallasissa 43 peliä, joissa tappeli 9 kertaa. Downeyn ehdottomasti komein meriitti viime kaudella oli hieno one-punch-KO-voitto Jesse Boulericesta. Harmi vaan, että Boulerice ei ole sen jälkeen pystynyt pelaamaan. On ollut mukava seurata kun Downey vihdoin löytänyt pelipaikan NHL:stä. Hänhän pelasi vuosia Bostonin farmissa, siirtyi sitten Chicagoon, jossa kaudella 01/02 pelasi jo yli 30 ottelua. Viime kaudeksi Downey siirtyi Dallasiin, jossa pelasi 43 ottelua ja tappeli 9 kertaa. Downeyn kannalta on hyvä asia, että joukkueen toinen tough guy, eli John Erskine on puolustaja, eikä näin ollen uhkaa laituri Downeyn pelipaikkaa. Downey ja Erskine muodostavatkin Dallasissa ihan mukavan tappelijakaksikon.
Ja yksi ylimääräinen kaveri listalla, eli...
RYAN VANDENBUSSCHE (Chicago)
Pienikokoinen VandenBussche on yksi liigan viihdyttävimmistä ja innokkaimmista tappelijoista sekä myös yksi henk. koht. suosikeistani. Pieni koko yhdistettynä Vandyn tappelutyyliin on vain kovin kuluttavaa ja onkin vaikea kuvitella VandenBusschea NHL-joukkueen ykköspoliisiksi. Se rooli hänelle on kuitenkin nyt Chicagossa lankeamassa, kun näyttää vahvasti siltä ettei joukkue ole enää hankkimassa lisäkovuutta. Apuja tarvitaan siis Jason Strudwickilta ja viime kaudella pääasiassa farmissa esiintyneeltä Shawn Thorntonilta, ettei Vandyn urakka kasva koventuneessa Läntisessä konferenssissa liian suureksi.
Roman Vopat#38
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Hifk,Toronto Maple Leafs!
Nice! Todella mukavaa luettavaa. Ainoa josta olen hieman eri mieltä on Brad Brownin noin korkea sijoitus.
Mukavan näköinen lista. Yks pelaaja joka tuonne 20 joukkoon voi vielä nousta ja oikeastaan top-10 on Chris McAllister. Mies oli selvää top-6 kamaa ennenkuin loukkaantui. Ja sen jälkeen otteet ovat olleet mitä ovat. Mutta tämä mies tulee vielä. Näin uskallan sanoa. Ja miehellä on kaikki edellytykset olla siellä viiden sakissa jopa!! Kysykää vaikka S.Peatiltä miltä tuntuu kun McA antaa nyrkkiä :-)
Laraque todellakin on pärjännyt hyvin NHL kaukaloissa ja häviöitä ei hirveästi ole tullut. Ainoat tappiot jotka nyt tulevat mieleen ovat Probertia, Twistiä ja Shelleytä vastaan. Belak on myös tosiaan laittanut miehen pari kertaa aika koville.
Jim McKenzie ei minusta enään kuulu tuolle listalle. Tosiaan ikä alkaa tätä miestä jo painamaan. Legendaarinen tappelija jonka TOE-TO-TOE matsit muistetaan aina. Mutta ei enään kuulu tuolle listalle.
Brad Brown todellakin näytti jälleen viime kaudella että tappelut ovat vielä hallussa. Loistavia matseja mm. Brad Mayta ja Scott Parkeria vastaan. Jos tahti jatkuu samana tällä kaudella niin nousua tulee listalla. Aivan varmasti.
Ensi kaudella listalle voi olla jo haluamassa sellaiset nimet kuin Jim Vandermeer, Eric Godard, Richard Scott, Kip Brennan, Ryan Flinn ja jopa Rocky Thompson.
Laraque todellakin on pärjännyt hyvin NHL kaukaloissa ja häviöitä ei hirveästi ole tullut. Ainoat tappiot jotka nyt tulevat mieleen ovat Probertia, Twistiä ja Shelleytä vastaan. Belak on myös tosiaan laittanut miehen pari kertaa aika koville.
Jim McKenzie ei minusta enään kuulu tuolle listalle. Tosiaan ikä alkaa tätä miestä jo painamaan. Legendaarinen tappelija jonka TOE-TO-TOE matsit muistetaan aina. Mutta ei enään kuulu tuolle listalle.
Brad Brown todellakin näytti jälleen viime kaudella että tappelut ovat vielä hallussa. Loistavia matseja mm. Brad Mayta ja Scott Parkeria vastaan. Jos tahti jatkuu samana tällä kaudella niin nousua tulee listalla. Aivan varmasti.
Ensi kaudella listalle voi olla jo haluamassa sellaiset nimet kuin Jim Vandermeer, Eric Godard, Richard Scott, Kip Brennan, Ryan Flinn ja jopa Rocky Thompson.
Hyvä lista JimmyMaciltä.
Olen samaa mieltä Parkerin kanssa, että McAllister noussee ensi vuonna helposti tuohon joukkoon. Toisaalta myös toivoisi, että Varsovan vasara Krysztof Oliwa ja Sandra McCarthy vääntäytyisivät vanhojen päivien kunniaksi myös listalle.
Lindegren todennäköisesti ihmettelisi suuresti B.Brownin listalla keikkumista. Jossain C+ Chicago matsissa Brown alkoi mättää vastustajaa nenään maalin kulmalla ja se oli Pentille täysin vierasta: "Mitä, Brad Brown luulee olevansa joku poliisi..." Hävetti taas kerran Linkun puolesta.
Olen samaa mieltä Parkerin kanssa, että McAllister noussee ensi vuonna helposti tuohon joukkoon. Toisaalta myös toivoisi, että Varsovan vasara Krysztof Oliwa ja Sandra McCarthy vääntäytyisivät vanhojen päivien kunniaksi myös listalle.
Lindegren todennäköisesti ihmettelisi suuresti B.Brownin listalla keikkumista. Jossain C+ Chicago matsissa Brown alkoi mättää vastustajaa nenään maalin kulmalla ja se oli Pentille täysin vierasta: "Mitä, Brad Brown luulee olevansa joku poliisi..." Hävetti taas kerran Linkun puolesta.
Hieno on JimmyMac'in lista - hyvää luettavaa.
Olen samaa mieltä (mitä muutakaan mieltä Colorado-fanina voisin olla?) Parker27'n kanssa, että Chris McAllister kuuluu ehdottomasti tälle Top20-listalle. Tosin viime kausi oli surkea.
Olenko täysin väärässä jos väitän että Big Mac on ollut surkea (fightwise) sen jälkeen kun Keith Primeau Phillyn training campillä (ennen 02/03-kautta) mursi hänen nenänsä? Koko viime kaudella vain tasuri-painiottelu Dingmania vastaan, voitto Turner Stevensonista, ja kunnon turpiinotto Kip Brennanilta. Aika surkea lista ottaen huomioon miehen taidot ja koon.
Toivottavasti pysyvää "vammaa" ei jäänyt, ja mies palaa entiselleen ja ottaa ainakin 10 matsia ensi kaudella. Riippuen kaksikon saamasta peliajasta, yhdessä Worrellin kanssa he saattavat olla jopa Phillyn Brashearia ja Fedorukia kovempi saman joukkueen tappelijakaksikko.
Pitbull
- Kipu lisää tuskaa -
Olen samaa mieltä (mitä muutakaan mieltä Colorado-fanina voisin olla?) Parker27'n kanssa, että Chris McAllister kuuluu ehdottomasti tälle Top20-listalle. Tosin viime kausi oli surkea.
Olenko täysin väärässä jos väitän että Big Mac on ollut surkea (fightwise) sen jälkeen kun Keith Primeau Phillyn training campillä (ennen 02/03-kautta) mursi hänen nenänsä? Koko viime kaudella vain tasuri-painiottelu Dingmania vastaan, voitto Turner Stevensonista, ja kunnon turpiinotto Kip Brennanilta. Aika surkea lista ottaen huomioon miehen taidot ja koon.
Toivottavasti pysyvää "vammaa" ei jäänyt, ja mies palaa entiselleen ja ottaa ainakin 10 matsia ensi kaudella. Riippuen kaksikon saamasta peliajasta, yhdessä Worrellin kanssa he saattavat olla jopa Phillyn Brashearia ja Fedorukia kovempi saman joukkueen tappelijakaksikko.
Pitbull
- Kipu lisää tuskaa -
Re: NHL-tappelijat TOP-20
Dale mursi viime kaudella jalkansa ja oli kauan pois mikä selittää noinkin pienen tappelumäärän. Muun muassa Anaheimin Marc Chouinard sai Dalelta turpaansa: http://www.adamgraves9.com/dalefight.html
Purinton on harjoitellut kesän nyrkkeilijä Roy Jones juniorin ja legendaarisen Muhammad Alin tyttären Laila Alin ohjeilla.
Jos Boris Mironov jatkaa Manhattanilla niin silloin Dale jää ylimääräiseksi puolustajaksi.
Barnaby, Petrovicky, (ja toivottavasti Simon) osaavat tapella myös, joten Dale ei joudu yksin hoitamaan kaikkia heavyweights.
Richard Scottin täytyy ansaita itselleen paikka training campilla -- automaattisesti Scottilla ei ole joukkueeseen mitään asiaa, sillä miehen vauhti ja muut taidot eivät aina riitä edes AHL'ssa.
Viestin lähetti JimmyMac
11. DALE PURINTON (NY Rangers)
Sandy McCarthy lopetettua tappelupuuhat, on Rangersin ykköspoliisin tehtävät jääneet Dale Purintonille. Hän onkin pärjännyt hyvin, eikä tappioita tullut viime kauden yhdeksästä tappelusta yhtäkään. Paras esitys oli hyvä ja tasainen tappelu Donald Brashearin kanssa. Tähän asti käytännössä pelkästään farmissa pelannut Richard Scott tullee ensi kaudella hoitamaan Rangersin poliisin hommia. Toivottavasti se ei kuitenkaan tarkoita, että Purintonin vähäinen tappelumäärä laskisi entisestään ja haittaisi hänen lupaavaa nousuaan kohti NHL-tappelijoiden kärkeä.
Dale mursi viime kaudella jalkansa ja oli kauan pois mikä selittää noinkin pienen tappelumäärän. Muun muassa Anaheimin Marc Chouinard sai Dalelta turpaansa: http://www.adamgraves9.com/dalefight.html
Purinton on harjoitellut kesän nyrkkeilijä Roy Jones juniorin ja legendaarisen Muhammad Alin tyttären Laila Alin ohjeilla.
Jos Boris Mironov jatkaa Manhattanilla niin silloin Dale jää ylimääräiseksi puolustajaksi.
Barnaby, Petrovicky, (ja toivottavasti Simon) osaavat tapella myös, joten Dale ei joudu yksin hoitamaan kaikkia heavyweights.
Richard Scottin täytyy ansaita itselleen paikka training campilla -- automaattisesti Scottilla ei ole joukkueeseen mitään asiaa, sillä miehen vauhti ja muut taidot eivät aina riitä edes AHL'ssa.
Ensinnäkin, paljon kiitoksia positiivisesta palautteesta.
Samaa mieltä olen minäkin Chris McAllisteristä, eli jos saa peliaikaa ja tappelee kykyjensä mukaan, niin mahdollisuuksia voi olla jopa aina TOP-5:een.
Ja Laraquesta sen verran, että onkohan hän koko uransa (junioreista alkaen) aikana saanut kunnolla selkäänsä muutakuin Sylvain Blouinilta QMJHL:ssä? Todella vakuuttavaa jälkeä.
Ensi kauden listaan mahdollisesti nouseviin lisäisin vielä Washingtonin Alex Henryn, joka oli viime kaudella yllättävänkin kova.
Ja lopuksi JLandille vastaus Dale Purintonista. Eli viime kaudella Dale pelasi NHL:ssä 58 ottelua, joissa tappeli siis 9 kertaa. Aikaisempina vuosina samat tilastot olivat seuraavat: 01/02: 40 gp ja 11 fights; 00/01: 42 gp ja 18 fights sekä kaudella 99/00 yksi ottelu ja yksi tappelu. Eli viime kaudella Purinton pelasi eniten, mutta tappeli vähiten, joten jalkavammasta johtunutta poissaoloa ei voi laittaa vähäisen fighting major -määrän syyksi. Petrovicky ja etenkin Barnaby tappelevat aika paljon, mutta he ovat light-/middleweightejä, eli varsinaiset raskassarjalaiset jäävät nimen omaan Purintonin sekä nyt mahdollisesti myös Chris Simonin ja Richard Scottin urakaksi. Toki Barnabynkin fight card sisältää joitakin kovempiakin kavereita, mutta ei hän heitä vastaan kuitenkaan koskaan pärjää, eikä todellakaan ole heille minkäänlainen pelote. LISÄYS: Niin ja ei tuota Chouinard-voittoa kannata paljoa mainostaa, sillä hän on aika kaukana tappelijasta.
Samaa mieltä olen minäkin Chris McAllisteristä, eli jos saa peliaikaa ja tappelee kykyjensä mukaan, niin mahdollisuuksia voi olla jopa aina TOP-5:een.
Ja Laraquesta sen verran, että onkohan hän koko uransa (junioreista alkaen) aikana saanut kunnolla selkäänsä muutakuin Sylvain Blouinilta QMJHL:ssä? Todella vakuuttavaa jälkeä.
Ensi kauden listaan mahdollisesti nouseviin lisäisin vielä Washingtonin Alex Henryn, joka oli viime kaudella yllättävänkin kova.
Ja lopuksi JLandille vastaus Dale Purintonista. Eli viime kaudella Dale pelasi NHL:ssä 58 ottelua, joissa tappeli siis 9 kertaa. Aikaisempina vuosina samat tilastot olivat seuraavat: 01/02: 40 gp ja 11 fights; 00/01: 42 gp ja 18 fights sekä kaudella 99/00 yksi ottelu ja yksi tappelu. Eli viime kaudella Purinton pelasi eniten, mutta tappeli vähiten, joten jalkavammasta johtunutta poissaoloa ei voi laittaa vähäisen fighting major -määrän syyksi. Petrovicky ja etenkin Barnaby tappelevat aika paljon, mutta he ovat light-/middleweightejä, eli varsinaiset raskassarjalaiset jäävät nimen omaan Purintonin sekä nyt mahdollisesti myös Chris Simonin ja Richard Scottin urakaksi. Toki Barnabynkin fight card sisältää joitakin kovempiakin kavereita, mutta ei hän heitä vastaan kuitenkaan koskaan pärjää, eikä todellakaan ole heille minkäänlainen pelote. LISÄYS: Niin ja ei tuota Chouinard-voittoa kannata paljoa mainostaa, sillä hän on aika kaukana tappelijasta.
Viestin lähetti TaoTao
Olen samaa mieltä Parkerin kanssa, että McAllister noussee ensi vuonna helposti tuohon joukkoon.
McAllisterilla voi tulla peliajan kanssa ongelmia. Jos Worrell pelaa +70 ottelua, niin mistä McAllisterille löytyy peliaikaa? Pakeissa on viisi vakionimeä ja Tomas Slovakia on hehkutettu siihen tyyliin, että hänelle pitäisi antaa peliaikaa -> pakistossa ei oikein tilaa. Ja pitää muistaa että Granato käytti viime kaudella useamman kerran "no-goon" kokoonpanoa. Tosin tällä kaudella goonille on enemmän tarvetta kuin viime kaudella.
Itse veikkailin Worrelin hankkimisen jälkeen, että McAllister myydään johonkin, mutta ainakaan vielä ei ole kuulunut mitään. Varsinkin kun D.J. Smithin kanssa tehtiin vuoden jatkosopimus. En yllättyisi vaikka McAllister olisi throw-in jossakin isommassa kaupassa. Esim. silloin kun pakistoon hankitaan kova veteraani kauden puolivälin jälkeen.
En tiedä muistanko täysin väärin, mutta eikös esim. Phillyssä peluutettu McA'ta joskus laiturinakin? Kiva jarrukenttä olis esim. Worrell - Hahl - McAllister, tai Hinotekin kävisi isompana ja ok-luokan aloittajana sentterin paikalla.. Ois nimittäin vastustajan jengissä tiukat oltavat.. ;) Saattaa tosin olla ettei Big Mac'iä ole ikinä laiturina peluutettu, ja sekoitan hänet toiseen pelaajaan.
Chris McAllister pystyy pelaamaan myös laiturin paikalla. Hän on pelannut laituria niin Vancouverin kuin Philadelphian riveissäkin. Mutta Avsin hyökkäys näyttää niin kovalta että sinne on vaikea mahtua. Samoin kyllä puolustukseen. Mielenkiintoinen kausi tulossa. Jos peliaikaa ei McAalle irtoa niin toivottavasti pelipaikka löytyy jostain muusta joukkueesta.
Viestin lähetti Pitbull
En tiedä muistanko täysin väärin, mutta eikös esim. Phillyssä peluutettu McA'ta joskus laiturinakin?
En ole varma, mutta muistan otteluselostuksista lukeneeni että McA pelasi Avseissakin joitakin vaihtoja laidassa. Worrell - Hahl - McAllister kuullostaa ketjulta, mikä pelottaa sekä vieraita että omia. Tuossa ketjussa suomalaisen pitäisi olla koko ajan hereillä, sillä minkä laiturit ulottuvuudessa voittavat, niin nopeudessa häviävät. Mutta ottelun ensimmäiseen tai viimeiseen vaihtoon tuo ketju voisi olla piristävä poikkeus...
Ryan Barnes
Elikkä 23-vuotias Ryan Barnes, yksi harvoista Red Wingsin organisaation tappelijoista solmi eilen jatkosopimuksen Detroitin kanssa. Barnes ei ole kokonsa puolesta mikään raskassarjalainen (6-2, 205), mutta hyvä tappelija. Hän pelasi viime kaudella AHL:n Grand Rapidsissä 73 ottelua tilastoilla 5+6=11 ja 151 pim. Barnes hoiteli joukkueensa poliisin tehtäviä ensin yhdessä ison "huggybearin" Nick Greenoughin kanssa, kunnes tämä kaupattiin Lowelliin. Loppukaudesta apuna oli vielä Barnesiakin pienempi Sheldon Brookbank. Barnes tappeli viime kaudella AHL:ssä 17 kertaa ja fight card sisälsi ihan mukaviakin nimiä, kuten esim. John Erskine, Rocky Thompson, Sean McMorrow, Joey Tetarenko ja Mike Sgroi. Toivottavasti alkavalla kaudella Barnesille irtoaa peliaikaa myös Detroitista.
Elikkä 23-vuotias Ryan Barnes, yksi harvoista Red Wingsin organisaation tappelijoista solmi eilen jatkosopimuksen Detroitin kanssa. Barnes ei ole kokonsa puolesta mikään raskassarjalainen (6-2, 205), mutta hyvä tappelija. Hän pelasi viime kaudella AHL:n Grand Rapidsissä 73 ottelua tilastoilla 5+6=11 ja 151 pim. Barnes hoiteli joukkueensa poliisin tehtäviä ensin yhdessä ison "huggybearin" Nick Greenoughin kanssa, kunnes tämä kaupattiin Lowelliin. Loppukaudesta apuna oli vielä Barnesiakin pienempi Sheldon Brookbank. Barnes tappeli viime kaudella AHL:ssä 17 kertaa ja fight card sisälsi ihan mukaviakin nimiä, kuten esim. John Erskine, Rocky Thompson, Sean McMorrow, Joey Tetarenko ja Mike Sgroi. Toivottavasti alkavalla kaudella Barnesille irtoaa peliaikaa myös Detroitista.
Se on kyllä melko varmaa ettei Barnesille paikkaa Detroitista löydy. Ja jos siirtoa ei tule niin ura voi jäädä farmiliiga tasolle. Barnes on tosiaan suht hyvä tappelija mutta ei varsinainen pelota kuitenkaan. Barnes pelasi viime vuoden harjoitusleirillä/matseissa ihan hyvin ja tappeli ahkerasti. Mutta miehelle ei ole annettu näyttöpaikkoja runkosarjassa. Sikäli harmi kun olis kiva nähdä miten hän pärjäisi isojen äijen kanssa kuten Parker, Laraque ja Worrell.
Henk.kohtaisesti uskon että miestä ei Red Wings paidassa nähdä muuta kuin syksyllä harjoituspeleissä.
Henk.kohtaisesti uskon että miestä ei Red Wings paidassa nähdä muuta kuin syksyllä harjoituspeleissä.
Jim Cummins
Viime kauden kokonaan pelaamatta ollut 33-vuotias Jim Cummins osallistuu Colorado Avalanchen training campille PTO (professional tryout) -sopimuksella. Cummins on uransa aikana edustanut jo kahdeksaa NHL-joukkuetta (Detroit, Philadelphia, Tampa Bay, Chicago, Phoenix, Montreal, Anaheim ja NY Islanders). Hän on aina ollut innokas tappelija, mutta kuulunut enemmänkin punching bag -luokkaan. En millään usko, että näkisimme Cumminsin alkavalla kaudella Avalanchen paidassa. Muutaman preseason -pelin hän voi saada pelata.
Viime kauden kokonaan pelaamatta ollut 33-vuotias Jim Cummins osallistuu Colorado Avalanchen training campille PTO (professional tryout) -sopimuksella. Cummins on uransa aikana edustanut jo kahdeksaa NHL-joukkuetta (Detroit, Philadelphia, Tampa Bay, Chicago, Phoenix, Montreal, Anaheim ja NY Islanders). Hän on aina ollut innokas tappelija, mutta kuulunut enemmänkin punching bag -luokkaan. En millään usko, että näkisimme Cumminsin alkavalla kaudella Avalanchen paidassa. Muutaman preseason -pelin hän voi saada pelata.
Cumminsin on tosi vaikea saada paikka Coloradosta. Mutta tässä voi olla takana se että Coloradon farmijoukkueesta puuttuu se varsinainen tappelija. Ja ehkä Cumminsia ollaan kaavailemassa sinne. Koska Avsista hän ei paikkaa tule saamaan.
Cummins on aina kuulunut mun suosikkeihin. Vaikka hän häviää enemmän kuin hän voittaa niin hänen tappelunsa ovat todella hyviä. Pari kautta sitten Cummins ja Purinton hanskasivat New Yorkin paikallispelissä ja se tappelu oli tosi hyvä. Vasurilla kiinni ja oikealla pommeja sisään. Ei mitään Huggybear tyyliä vaan kunnon Toe - To - Toe matsia alusta loppuun asti. Cummins otti siinä pienoisen voiton. Seuraavassa erässä miehet tulivat peliin takaisin ja kummankin naama oli ihan tuusana. Cummins ei pystynyt oikeen pitään etes silmiä auki vaihtoaitiossa :-) Purintonin naamassa oli pahoja ruhjeita. Se tappelu oli kyllä sen vuoden parhaita liigassa. Vai mitä JimmyMac ja JLand :-)?
Cummins on aina kuulunut mun suosikkeihin. Vaikka hän häviää enemmän kuin hän voittaa niin hänen tappelunsa ovat todella hyviä. Pari kautta sitten Cummins ja Purinton hanskasivat New Yorkin paikallispelissä ja se tappelu oli tosi hyvä. Vasurilla kiinni ja oikealla pommeja sisään. Ei mitään Huggybear tyyliä vaan kunnon Toe - To - Toe matsia alusta loppuun asti. Cummins otti siinä pienoisen voiton. Seuraavassa erässä miehet tulivat peliin takaisin ja kummankin naama oli ihan tuusana. Cummins ei pystynyt oikeen pitään etes silmiä auki vaihtoaitiossa :-) Purintonin naamassa oli pahoja ruhjeita. Se tappelu oli kyllä sen vuoden parhaita liigassa. Vai mitä JimmyMac ja JLand :-)?
Darcy Verot
Huhuavat, että kyseinen herra olisi hankittu Portlandiin. Mitään virallista ilmoa asiasta en ole tosin nähnyt.
Minuutteja mies on kerännyt viime vuosina aika kivasti, mutta millaisesta goonista(?) on kyse? Jotkut Portland-fanit ovat sitä mieltä, että turha ukko, jota kuulemma mm. Angelstad ja Stroshein jo viime vuonna vetelivät pitkin jäitä kuin märkää rättiä.
Jos kyseinen herra tulee joukkueeseen niin olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa seuraamassa kuinka lämpimät välit hänen ja Matt Libbyn välillä syntyy. Verot nimittäin ajoi Libbyä kyynärpäällä päähän, sillä seurauksellaettä jälkimmäinen oli sivussa pitemmän pätkän viime kaudella. Portland vs. St Johns'n loppukauden pelit olivatkin sitten aika lämpimiä kuulemma.
Huhuavat, että kyseinen herra olisi hankittu Portlandiin. Mitään virallista ilmoa asiasta en ole tosin nähnyt.
Minuutteja mies on kerännyt viime vuosina aika kivasti, mutta millaisesta goonista(?) on kyse? Jotkut Portland-fanit ovat sitä mieltä, että turha ukko, jota kuulemma mm. Angelstad ja Stroshein jo viime vuonna vetelivät pitkin jäitä kuin märkää rättiä.
Jos kyseinen herra tulee joukkueeseen niin olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa seuraamassa kuinka lämpimät välit hänen ja Matt Libbyn välillä syntyy. Verot nimittäin ajoi Libbyä kyynärpäällä päähän, sillä seurauksellaettä jälkimmäinen oli sivussa pitemmän pätkän viime kaudella. Portland vs. St Johns'n loppukauden pelit olivatkin sitten aika lämpimiä kuulemma.
Darcy Verot ei varsinaisesti ole mikään poliisi. Jos johonkin pelaajaan pitäisi miestä verrata niin se olisi Darcy Tucker. Mies on samanlainen ärsyttävä pelaaja. Taklaa aina sääntöjenrajamailla. Käyttää kyynärpäätä ja suuta. Tappelee aika paljon juuri johtuen näistä hänen otteistaan. Todellinen ärsyttäjä jota kaikki vastapuolen pelaajat vihaavat. Omalle joukkueelle voi olla hyvinkin tärkeä mies. Tappelee kyllä ketä tahansa vastaan. Mutta voitot ovat monesti aika kaukana. Viihdyttävä pelaaja joka pystyy myös tekemään maaleja. Ei tule ainakaan Portlandin faneilla olemaan tylsä ensi kausi :-)
Viestin lähetti Parker27
Ei tule ainakaan Portlandin faneilla olemaan tylsä ensi kausi :-)
No joo, siellä alkaa olemaan ihan hyvä kertymä näitä nyrkkipirkkoja, jos Verot tosiaan tulee. Angelstad, Stroshein, Verot, Henry, Peat...
Viestin lähetti Parker27
Se on kyllä melko varmaa ettei Barnesille paikkaa Detroitista löydy.
...
Henk.kohtaisesti uskon että miestä ei Red Wings paidassa nähdä muuta kuin syksyllä harjoituspeleissä.
Jep! en oikein itsekään usko, että Barnesille varsinaista pelipaikkaa joukkueesta löytyy, mikäli pysyy organisaatiossa voi tilille tipahtaa muutamia otteluita runkosarjassa - riippuu paljon loukkaantumisista.
Tietty oikein hyvin sujuneet harjoitusottelut voivat muuttaa tilanteen mutta en oikein usko näin käyvän nimettömän Barnes'in kohdalla. Ei mikään helpoin tehtävä tunkeutua Wings'ien kokoonpanoon, ei ainakaan puhdasverisenä tappelijana, mihin rooliin herra vaikuttaa kyllä hivenen "heiveröiseltä". Ehkäpä roolin hiominen toiseen suuntaan voi tuoda yllättävän mahdollisuuden hänelle.
No, kattellaan ny mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
vlad#16.
Yksi omista all-time suosikeistani - Paul Laus - on todennäköisesti jäämässä pois kaukaloista lopullisesti. Harmi.
http://www.palmbeachpost.com/sports...tions/friday/sports_f354a9a740374069001e.html
http://www.palmbeachpost.com/sports...tions/friday/sports_f354a9a740374069001e.html
Viestin lähetti vlad
Jep! en oikein itsekään usko, että Barnesille varsinaista pelipaikkaa joukkueesta löytyy, mikäli pysyy organisaatiossa voi tilille tipahtaa muutamia otteluita runkosarjassa - riippuu paljon loukkaantumisista.
Mitä olen itse livenä Barnesia nähnyt niin miehen luistelu on ONNETONTA, oikeasti, ei edes Suomen b-junnujen tasolla. Ja kun mies ei ole varsinainen heavyweight, niin...
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Lukko rikkoi viime hetkillä Masi Härkösen unelman nollapelistä Liiga-debyytissäLue lisää »
-
Ässät ryösti pisteet Nokia-areenaltaLue lisää »
-
Liiga-kierros: Peter Abbandonatolle hattutemppu, Rami Määtälle maali ja Masi Härköselle debyyttivoittoLue lisää »
-
Otteluanalyysi: Jukureille täysi pistepotti Lahdesta – Pelicans menetti kolmannen erän johtoasemansaLue lisää »
-
Okko Kangasniemi on Mestiksen pistepörssin kärkinimi – henkilökohtaisten onnistumisten taustalla on monta tekijääLue lisää »
-
Maalivahti Jere Huhtamaa karistaa Suomen pölyt niskastaan – siirtyy eksoottiseen kiekkomaahanLue lisää »