Jääkiekko raaistuu, päähän kohdistuvat taklaukset lisääntyvät, vastustajan kunnioittaminen vähenee, polvitaklaukset yleistyvät, aivotärähdyksiä on yhä enemmän. Kaikki nämä väitteet ovat hyvin yleisiä niin mediassa kuin meidän tavallisten jääkiekon kuluttajien keskuudessa. Osaan näistä uskon ja olen huomannut, että suurin osa uskoo enempiä pureksimatta.
Näihin ongelmiin - olettakaamme, että ongelma on todellinen - etsitään kuumeisesti vastauksia. Yksi vastaus on: hankitaan kentälle poliisit, jotka pitävät huolen pelin puhtaudesta.
Tappeluille on monien mielestä tilaus myös niiden viihdearvon vuoksi. Niitä kutsutaan yleisesti "reiluksi" tavaksi mitellä voimia ja päästää paineita.
Ne eivät kuulu sääntöihin, eikä yhteiskunta - ulkopuolinen, eikä jääkiekon sisäinen - virallisesti niitä hyväksy. Kuitenkin yleinen mielipide näyttää kallistuvan vankasti tappeluita kannattavalle puolelle. Oletan, että esim. Jatkoajan kirjoittajien suuri enemmistö kannattaa tappeluita. Miksi näin?
Mikä tekee tappeluista reilun ja varteenotettavan tavan päästää höyryjä? Mikä erottaa kaukalon sisällä olevat tappelut muun yhteiskunnan moraalinormeista? Kuinka tappeluita voi eettisesti perustella? Itse en löydä näihin kysymyksiin rationaalisia perusteita, tai sitten olen vain niin idealisti, että minulle ei kelpaa kahdesta pahasta se vähemmän paha. Luultavimmin kysymys on kuitenkin siitä, että tappeluihin myönteisen kannan ottavat suhtautuvat asiaan tunteella.
Miksi tappelut tarjoavat viihdettä? Myöskään tähän kysymykseen en löydä vastausta. Minulle tappeluiden katsominen ei ole ollut koskaan miellyttävä kokemus. Kysymys on aina toisen ihmisen vahongoittamisesta tai sen yrittämisestä, usein kysymys on kostosta ja mikä harmittavinta silloin tällöin myös täydestä löysäpäisyydestä. Näistä asioista mikään ei ole sellainen, jota pitäisin arvostettavana.
Minua on turha haukkua Suvi Lindeniksi tai "Oliwa ei ole jääkiekkoilija"-tyypiksi. Kyllä minäkin itseäni puolustan, mutta suopeus virheitä ja kanssaihmisiä kohtaan on minulle parusarvo. Väkivallan ihannointi ei kuulu maailmaani.
Näihin ongelmiin - olettakaamme, että ongelma on todellinen - etsitään kuumeisesti vastauksia. Yksi vastaus on: hankitaan kentälle poliisit, jotka pitävät huolen pelin puhtaudesta.
Tappeluille on monien mielestä tilaus myös niiden viihdearvon vuoksi. Niitä kutsutaan yleisesti "reiluksi" tavaksi mitellä voimia ja päästää paineita.
Ne eivät kuulu sääntöihin, eikä yhteiskunta - ulkopuolinen, eikä jääkiekon sisäinen - virallisesti niitä hyväksy. Kuitenkin yleinen mielipide näyttää kallistuvan vankasti tappeluita kannattavalle puolelle. Oletan, että esim. Jatkoajan kirjoittajien suuri enemmistö kannattaa tappeluita. Miksi näin?
Mikä tekee tappeluista reilun ja varteenotettavan tavan päästää höyryjä? Mikä erottaa kaukalon sisällä olevat tappelut muun yhteiskunnan moraalinormeista? Kuinka tappeluita voi eettisesti perustella? Itse en löydä näihin kysymyksiin rationaalisia perusteita, tai sitten olen vain niin idealisti, että minulle ei kelpaa kahdesta pahasta se vähemmän paha. Luultavimmin kysymys on kuitenkin siitä, että tappeluihin myönteisen kannan ottavat suhtautuvat asiaan tunteella.
Miksi tappelut tarjoavat viihdettä? Myöskään tähän kysymykseen en löydä vastausta. Minulle tappeluiden katsominen ei ole ollut koskaan miellyttävä kokemus. Kysymys on aina toisen ihmisen vahongoittamisesta tai sen yrittämisestä, usein kysymys on kostosta ja mikä harmittavinta silloin tällöin myös täydestä löysäpäisyydestä. Näistä asioista mikään ei ole sellainen, jota pitäisin arvostettavana.
Minua on turha haukkua Suvi Lindeniksi tai "Oliwa ei ole jääkiekkoilija"-tyypiksi. Kyllä minäkin itseäni puolustan, mutta suopeus virheitä ja kanssaihmisiä kohtaan on minulle parusarvo. Väkivallan ihannointi ei kuulu maailmaani.