Tappelut - hyväksytty ja haluttu asia?

[polvipetteri]

Viestin lähetti HN
Muksu, Kaivanto ja Lapanen sanoivat lähes kaiken oleellisen. Kaikkien argumentit ovat päteviä ja perusteiltaan pitäviä, vaikka kirjoittajat suhtautuvat käsiteltävään asiaan keskenään eri tavoin. Toisenlaista keskustelutyyliä edustaa Polvipetteri, joka perustelee mielipiteensä tyhjällä sanahelinällä, joka on jo moneen kertaan monessa keskustelussa pätevästi osoitettu höpöhöpöksi. Tärkeää tappelukeskustelussa, kuten kaikessa muussakin, on tiedostaa ja hyväksyä tosiasiat. Se, pitääkö kaukalotappeluista, ei liity mitenkään siihen, kuuluvatko ne lajiin. Hyväksyykö sen, että tappelut kuuluvat jääkiekkoon, onkin eri asia, ja siitä voidaan keskustellakin.

Minäkään en noin yleensä ottaen tykkää katsoa, kun ihmistä lyödään oikeasti. Etenkin tappeluun haluttoman osapuolen muksiminen on mielestäni kuvottavaa. Olen sitä elämäni aikana nähnyt melko paljon, ja aina olen sitä inhonnut. Tämä siis "oikean elämän" puolella. Kaukalossa pelaaja tietää, että voi joutua nyrkkipokkasille, jos toimii tietyllä tavalla, ja siksi hän tavallaan tahtoo myös tapella. Ainakin hän on valmis saamaan yksipuolisen "koulutuksen", jos toimii tietyllä tavalla. SM-liigassa nähdään äärimmäisen harvoin tilanteita, jossa täysin pahaa-aavistamaton, "syytön", pelaaja joutuu nyrkkeilysäkiksi. Kyllä jokainen munille ronkkija, joka ottaa iskut kilpikonna-asennossa vastaan yrittämättä lyödä takaisin, tietää, miksi on saamassa köniinsä. Koska hän tietää pelin hengen, ja silti toimii niin kuin toimii, hän myös hyväksyy seuraukset.

Kaukalossa ollaan vapaaehtoisesti. Jokainen voi itse valita, siirtyykö pari kertaa viikossa pariksi tunniksi osittain normaaliyhteiskunnan sääntöjen ulkopuolelle hyvin tuntemiensa toisenlaisten lakien ja syy-seuraus-suhteiden maailmaan.

Kahden halukkaan osapuolen välisen nyrkkihippastelun hyväksyn jääkiekkoilussa poikkeuksetta, ellei meno karkaa käsistä ja ylly äärimmäisen väkivaltaiseksi. Sama pätee tiettyyn rajaan asti myös normaalielämään: otellaan rehdisti, maassa oleva jätetään rauhaan, ei yritetä tuottaa pahoja ruumiinvammoja, jne... Itse suosittelen pukareille aina Oxfordin koulukunnan nyrkkeilysääntöjen soveltamista. Kiekkotappelussakin on säännöt: ei potkita, ei lyödä mailalla tai hanskalla, ei pusketa, jne. Näiden sääntöjen rikkoja irrottautuu lajin säännöistä ja arvomaailmasta, ja häneen voidaan mielestäni soveltaa normaaliyhteiskunnan syyte- ja rangaistuskäytäntöjä.

Harvoin olen näin makeasti nauranut, kun luin tätä polvipetteri-vihassa kirjoittamaasi tekstiä. Piditkö oikein silmiäsi kiinni "lukiessasi" tekstiäni. Vai annoitko jonkun vanhan jutun vaikuttaa taas "mielipiteeseesi"? Lue, mitä sanoin tappelemisesta ja mieti sen jälkeen mitä kirjoitit. Se, että ollaan jostain eri mieltä (kuten meidän välillämme miltei kaikista asioista), ei minusta tarkoita sitä, että sinun täytyy alemmuudentunnoissasi hakea tyylisi aina saman kaavan mukaan. Tyylin, joka osoittaa voimakasta kapeakatseisuutta.

Nuo, mitä luettelet lopuksi, ovat aivan samoja asioita, joita tuon esiin suppeammin omassa mielipiteessäni, viimeisessä kappaleessa. Mutta ethän sinä sitä ymmärrä, kun olen kerran erehtynyt yhdestä jääkiekkkosäännön kohdasta ja menettänyt näin uskottavuudeni sinun silmissäsi. Ymmärrän suhtautumisesi, sillä pidäthän itseäsi kaiken jääkiekkokeskustelun auktoriteettina. Ja minun vuokseni lopetit aikoinaan teatraalisesti kirjoittelun Kiekkopesäänkin.


Sitten nimimerkki Muksu

Viestin lähetti Muksu
Jääkiekkokaukalosta tekee erillisen saarekkeen se, että sen katsotaan juridisesti oleva erillinen saareke, aivan samalla tavalla kuin monien muidenkin paikkojen. Ennakkotapauksia syyttämättä jättämisestä on paljon jääkiekonkin piiristä, enkä enää kymmenettä kertaa ala kanssasi tästä inttää - usko tai älä - tai kysy joltain sellaiselta, joka tietää ja jonka sanomisen uskot. Näin asiat vain makaavat ja muutaman oman valintansa kautta tietämättömän vuosia jatkuva "ihmettely" ei muuta sitä miksikään. Tässä ei myöskään ole mitään kummallista - päinvastoin se on varsin luonnollinen ja käytännössä ainoa toimiva tapa moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Minä olen saanut käsityksen, että et ole tyhmä ja siksi asiaan puutunkin. Emme ole kiistelleet siitä, onko jääkiekon piirissä ennakkotapauksia. Totta ihmeessä on. Sitä paitsi, minulla ei ole tarvetta olla uskomatta sinua tai sinun tietämystäsi sen perusteella, että olemme joskus olleet asioista eri mieltä. Kuinka on sinun laitasi?

Se, onko asiassa mitään kummallista tai onko käytäntö luonnollinen, on keskustelun arvoinen asia. Puhumattakaan siitä, mitä lajille merkitsee se, että asiat ratkaistaan nykytavalla. Että "asiat vain makaavat". Niin ne makaavat itäisessä naapurimaassammekin, eikä kukaan ole sitä mieltä, etteikö parantamisen varaa olisi. Myönnän sinun olevan siinä oikeassa, että flegmaattinen ilmaukseni "ihmetellä" on väärä. Mutta selvitetään alkuun keskustelumme lähtökohdat ja jatketaan sitten tuosta aiheesta.

 

[Muksu]

Polvipetteri,

Come again? Mitä ihmettä tuo kaikki nyt sitten muka oli?

Ensiksikin minulla ei ole mitään kummoisempaa vihaa sinua kohtaan. Sotketkohan minut nyt johonkin muuhun? En myöskään pidä itseäni minään kiekkokeskustelujen auktoriteettina - se ongelma on kokonaan sinun kuvitelmaasi, enkä minä sille mitään voi.

Toiseksi minä puutuin vain ja ainoastaan tuohon ihmettelyyn siitä miksi oikeuslaitos ei puutu jääkiekkotappleuihin ja pari kertaa korostin rajaavani aiheen siihen. Kenellähän ne on silmät kiinni? Tappelemisesta yleensä sitten taas joku toinen kerta - tai todennäköisesti ei. "Näin asiat makaavat" viittasi nykyiseen tilanteeseen ja nähtävästi et sitten huomannut kohtaa, jossa erikseen huomautin, että joskus toiste voivat asiat sitten olla toisin. Kerro siis jollekin sellaiselle, jota kiinnostaa.

Kolmanneksi en muista mistä säännön kohdasta puhut, joten voit unohtaa tuon asian, jos tällaista on käynyt. Uskottavuutesi minun silmissäni on alhaalla lähinnä siksi, että perustelusi ovat niissä asioissa, joista olen sinun juttujasi lukenut yleensä höyhenen kevyitä ja sen jälkeen menet surutta henkilkohtaisuuksiin. Mikäs siinä tietysti - en voi väittää olevani mikään puhdas pulmunen itsekään.

Neljänneksi minulla ei ole hajuakaan mitä tarkoitat Kiekkopesään kirjoittamisen lopettamisella. Kirjoittelin sinne katkeraan loppuun asti ja ainoa pidempi taukokin oli jonain kesänä kun yritin rajoittaa vapaaehtoista kuvaruudun tuijottamista.

En minä halua jatkaa kanssasi keskustelua asiasta, enkä kenenkään muunkaan kanssa. Tämä vastauksesi vain oli niin merkillinen, että pakko kai tähän on jotain kommentoida. Toin teidän muiden keskusteluun vain näkemyksen yhteen yksityiskohtaan, ja se oli tuo yhteiskunnan puuttuminen jääkiekon väkivaltaan, miksi sitä ei tässä tilanteessa tapahdu ja että se ei ole ollenkaan niin outoa. Siinäpä se.

 

[polvipetteri]

Muksu: ole hyvä ja lue tekstini uudelleen. Alkuosa oli kohdistettu Hervannan Nälkijälle, ei siis sinulle. Yritin oikein jakaa tekstini nimeämällä sen alaosan sinulle kohdistetuksi. Siinä oli väliotsikko, jossa luki: "Sitten nimimerkki Muksu". Sen alapuolella oleva teksti oli sinulle suunnattu.

 

[Muksu]

PP, selkis. Niinhän siinä tosiaan lukeekin. Pakko myöntää, että olinkin aika ymmälläni. En kyllä tajua miten kykenin olemaan huomaamatta. Se etten lue lainauksia auttoi asiaa. Seli seli.

 

[JHag]

No, täällähän on melkein kaikki jo sanottu ja minun kantani ei liene kenellekään yllätys: ennemmin reilut nyrkkitappelut kuin raukkamainen kahvaaminen ja koukkiminen.

Monia keskustelijoita, alalla kuin alalla, vaivaa elitistinen näkökulma. Kun keskustellaan Vietnamin sodan kauheuksista, studiossa ovat yleensä Amerikan Mirja Pyykön seurana 3 lihavaa 70-80 -vuotiasta ansioitunutta professoria, tutkijaa tai kolumnistia. Kyllä, niin suuri on lehdistön arvostus USA:ssa. Sedät pohtivat asiaa perusteellisesti ja hienosti etiikan ja historian kannalta ja tuomitsevat hirmuteot puolin ja toisin. Tutkijankammiosta on vaikea ymmärtää sitä, miksi 23-vuotias maalaispoika Idahosta tappaa vietnamilaisen perheen heidän kotikylässään. Sedät ovat oikeassa, asia on eettisesti päin vittua. Päivänselvää. Mutta sedät ovat niin ylipääsemättömän viisaita, että eivät tiedustele tai tutki tilannetta itse sotilaiden, nuorukaisten, kannalta. Miltä heistä on juuri silloin tuntunut, kun pelko työntää suolen sisällön punttiin, sydän hakkaa kahtasataa ja vihollisia on kaikkialla? Myös pään sisällä. Siellä on eri säännöt kuin meillä täällä toimistoissa.

Aika karu aasinsilta, mutta ymmärtänette pointin.

Jääkiekkolijat ovat ammattiurheilijoita, joille maksetaan hyvää palkkaa tekemisistään. Samoin mäkihyppääjille, syöksylaskijoille, moottoriurheilijoille. Jokaiseen lajiin kuuluu tietty loukkaantumisriski, joka on lajinomainen. Ei ole kivaa tömäyttää sukset jalassa 200 km/h -vauhdissa puuta päin. Silti sellaista sattuu joskus lajissa nimeltä syöksylasku. Ainoa mitä lajin piirissä voidaan tehdä, on onnettomuuksista oppiminen ja turvallisuusasioiden jatkuva kehittäminen.

Vakavat loukkaantumiset jääkiekossa, ja rajataan vielä sen verran, että vakavat loukkaantumiset jääkiekkotappeluissa, ovat tilastollista hyttysenininää. Sellaisia tapahtuu niin vähän, että asiaa ei kannata oikein tilastoidakaan, kun katsotaan lajin suuruutta ja pelaajien määrää. Johtopäätös: jääkiekkotappeleminen ei ole fyysisesti kauhean vaarallista. Se on eettisesti (joidenkin mielestä) arveluttavaa. Sitä on ikävä katsoa. Jos joku jeesustelee hyvin suojattujen kavereiden lyöntikilpailujen kieltämistä loukkaantumisriskin varjolla, niin sama tyyppi asuu Oivan taloyhtiössä ja vaatii kypärän käyttämistä yhtiön alueella, sillä parvekkeelta saattaa pudota jotain. Esimerkiksi kissa. Tai vaimo.

Joten ongelma on jollain tavalla eettinen tai sen suuntainen. Yhteiskunnan normien vastainen. Samojen normien, jotka antavat 3 promillen humalassa ihmisen kuolleeksi ajaneelle 1,5 vuoden ehdollisen tuomion ja hoitoonohjauslapun. Tällaista yhteiskuntaa vastaan kannattaakin kapinoida.

Pelaajat ovat ne, jotka sen homman tekevät. Itse olen pelannut ja tiedän suunnilleen minkälainen tunnelma on pienessä kaukalossa, jossa 12 kpl 90-110 kiloista sonnia kilpailee yhdestä kiekosta. Kontakteja tulee ja adrenaliinia on niin paljon, että asioita sattuu ja tapahtuu. Jos sinua vedetään pohkeille tai munille takaapäin, niin aika kova sälli olet, jos et reagoi mitenkään.

En tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla vähintään liigatason pelaajia voidakseen osallistua keskusteluun. Yleisöllehän kiekkoakin tehdään ja sinä päivänä, kun yleisö OIKEASTI jättää tulematta matseihin jääkiekkotappeluiden takia, asiaan puututaan. Bisnesjuttu, ei sen kummempaa. Mutta soisin, että keskusteluun osallistujat eivät sortuisi samaan kuin ne Vietnamin sodan tutkijat, jotka eivät edes haastattele niitä, jotka siellä oikeasti olivat. Ottakaa huomioon, mitä pelaajat sanovat. Ja arvostakaa sitä. He tietävät, mistä puhuvat.

19 suomalaista NHL-pelaajaa 20:stä haluaa poliisit suojelemaan. Ovatko kaikki vastenmielisiä idiootteja? Joukossa on vääjäämättä myös turkulaisia kiekkoilijoita. (tähän hymiö)

Jan Caloun kertoo julkisesti, että HIFKissä sai tehtyä enemmän pisteitä ja annettua sitä kautta enemmän nautintoa katsojille, kuin Bluesissa, koska HIFKissä oli työrauha. Jan Caloun soisi Pasi Nielikäisen liittyvän Bluesiin.

Onko Jan Caloun psykopaatti?

Petteri Nummelin sanoo MM-kisojen haastattelun aikana kysyttäessä vastustajan mahdollisesta kovasta pelistä: "onneksi meillä on Jere, Lyde ja Janne vastaamassa kovuuteen".

Onko Petteri Nummelin väkivaltafriikki?

En tiedä toista sellaista yhteisöä kuin jääkiekkopelaajat, missä välit töissä ovat mahdollisimman kaukana väleistä vapaalla. Jos jotkut luulevat, että Kimmo Rintanen ja Jere Karalahti inhoavat toisiaan kaukalon ulkopuolella, niin väärässä ovat. Olen itse nähnyt nämä kaverit useammin kuin kerran baaritiskillä, golfia pelaamassa ynnä muuta.

Entäs Jukka Hentunen, jolta Nielikäinen uhkasi ruuvata pään irti? Viimeksi kun näin Hentusen, hän ja Pasi hakkasivat toisiaan iloisesti (huom! iloisesti) selkään Kaivon yläkerrassa yhdessä kuppia kallistellen pitkän kauden päätteeksi.

Jussi Pesonen, jonka kimppuun VP Kautonen kävi kuuluisassa Noutaja-episodissa. Oliko hän nostamassa oikeusjuttua tapahtumasta? Ei. Pesosen kommentti asiasta: "Kuuluu kuvaan, odotin Mäkiahoa, onneksi tuli Kautonen". Ja välit kunnossa.

Jääkiekkotappelut eivät näytä olevan kovinkaan suuri ongelma kaukalon sisällä. Miksi teemme siitä norsunluutornitason ongelman?

 

[Cairns]

Tappeluitakin harjoitellaan, on se sitten "hyväksyttävää" tai ei. (kuvassa Doug Smith treenauttaa Bostonin farmijoukkue Providencen pelaajaa)