Tapparan peli on tosiaan sulanut käsiin. Tuossa tuli lueskeltua vanhoja viestejä ja Hirvonen puhui syyskuussa, että Tapparassa jatketaan toukokuussa päätetyllä linjalla. No nyt jälkiviisaana on helppo todeta, että sekin on taidettu haudata.
Varmasti muistissa on vielä ne alkukauden oman pään kiekottelut joista ei ikinä tullut mitään valmista. Silloin siinä pelissä oli jotain välähdyksiä kevään Tapparasta. Isossa kuvassa peli toki oli jo syyskuussa hyvin erilaista, taistelua ja voittoja yksilösuorituksilla. Jo silloin näkyi, että tuolla pelitavalla eväät syödään nopeasti ja niin siinä lopulta kävikin.
Taktista puolta enemmän minua harmittaa Tapparan kurittomuus. Se ei ole aikoihin ollut sellainen yhtenäinen ja voitontahtoinen joukkue, vaan enemmänkin duunipaikka jossa käydään kääntymässä ne pakolliset tunnit. Pelissä on ihan niitä klassisia merkkejä, eli tietyt pelaajat koittavat rajusti taistella ja täten ylipelaavat ja vastaavasti toiset taas vetävät puolivaloilla ja ns. mukavuusalueella.
Tuukka Mäntylä esimerkiksi yrittää tehdä kaikkea ja hänen pelinsä on kärsinyt siitä paljon, sitten taas Lucenius ja Toporowski pelaavat aina silloin tällöin. Tapparalta puuttuu kunnianhimo pelistä ihan täysin.
Pakko on myös miettiä Sami Hirvosen auktoriteetin riittävyyttä. Pelissä ei ainakaan näy mitään merkkejä niistä asioista mitä hän esim. eilen painotti. Jotenkin näyttää siltä, että jonkinlainen oppositio joukkueessa on olemassa. Aika pienelle huomiolle on jäänyt myös se fakta, että yleensä harjoitukset korreloivat aika suoraan peliesityksiä. Jos siellä on lupa oikoa ja vetää vähän sinnepäin niin todella nopeasti se sama asenne siirtyy myös peleihin. Tällä hetkellä pelaaminen näyttää juuri siltä, että liikaa on annettu mennä läpi sormien.
Se järjettömin asia on, ettei pelissä ole mitään toistuvuutta. Siinä ei liioin ole mitään virtausta. Tuollaisella pelillä ei oteta montaa voittoa ja toisekseen se on pelaajalle todella hankalaa ja ärsyttävää.