Annoin itseni ymmärtää, että Tapparan suunnitelmiin kuului ajaa Mikko Saarista pikkuhiljaa sisään kakkosvalmentajana ja antaa hänelle paikka ykkösenä kun aika on kypsää. Näin olisi saatu ikään kuin oma mies penkin taakse. Noh, mies on nyt harjoitellut aika monta kautta, joten koskakohan hän on kypsä pääkäskiäksi?
Itse yllätyin melkoisesti, kun Urama valittiin Tapparan luotsiksi, sillä olin kuullut, että Saarisen suunniteltiin ottavan ohjat käsiinsä Rautakorven kaksivuotisen sopimuksen päätyttyä. Kun sopimus päättyi aikaisemmin, niin odotin Saarisen siirtyvän automaattisesti askeleen ylemmäs. Aikoinaan olisi ollut järkevää antaa Mikko Saarisen kokeilla siipiään kauden loppuun asti, kun Mika Saarinen potkaistiin kilometritehtaalle.
Se vaan on kumma juttu, että hyvin harvoin nämä kakkosesta ykköseksi samassa organisaatiossa nostettavat valmentajat onnistuvat menestymään.
Kakkosvalmentaja on yleensä se hyvä jätkä, pelaajien kaveri, jolla ei sitten riitäkään auktoriteetti, kun pitää alkaa tehdä kovia päätöksiä ja alkaa olemaan hieman ilkeä. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta jotenkin se auktoriteettiaseman muutos näkyy pelaajistossa todennäköisemmin negatiivisesti.
Lähestulkoon jokainen sen uransa kakkosena aloittaa, mutta moni huippuvalmentaja on sen kakkospestin jälkeen vaihtanut maisemaa ja totutellut ykkösen vastuuseen jossain muualla. Tämä skenaario tuntuu toistuvan niin SM-liigassa kuin NHL:ssäkin.
Urama on Rauman suunnasta katsottuna juuri tekemässä näin. Miestä ei haluttu nostaa suoraan ykköseksi vaan käykööt "tuulettumassa" hetken muualla. Sama se olisi Mikko Saarisellakin, jonnekin SaiPaan pariksi vuodeksi ykköseksi ja sitten Tapparaan takaisin.
Poikkeuksiakin toki on, riittää kun vilkaisee Petri Matikaisen tämän kauden touhuja.
