Olkoon se valmentaja vaikka millainen kanadalainen vajaamielinen massamurhaaja, kunhan saa joukkueen pelaamaan yhteen ja uskomaan omaan tekemiseensä. Filosofiset keskustelut on taidettu jo nähdä.
Ei tarvita mitään sihvosmaisia pelikirjalässyttäjiä, vaan selkeä ja yksinkertainen, kova asenne.
Ensiksi sanon, että nauroin ääneen kun luin Tapparan henkisestä valmentautumisesta. Ei sillä, etteikö henkinen valmennus voisi olla ihan hyödyllistä mutta ei todellakaan tähän paikkaan mikään oikea ratkaisu. Kyllähän ne ongelmat kumpuavat nimenomaan pelilliseltä puolelta joten siihen sitä apua tarvittaisiin.
Sen sijaan olen täysin eri mieltä tuon "pelikirjalässyttäjän" kohdalla. Tappara mielestäni tarvitsee nimenomaan valmentajan jolla on olemassa hyvä pelikirja (jos sana ärsyttää niin käyttäkää omaa valinnaista) ja joka OSAA tuoda sen käytäntöön. Tuo joukkue on sellainen, että siitä voisi saada paljon enemmän irti kunnon valmennuksessa.
En ole ollut vakuuttunut koko Saarisen ajan valmennustiimistä, sieltä ei mielestäni löydy riittävästi osaamista. Esimerkiksi Barkovin asema mietityttää, onko hänestä riittävän paljon apua Saariselle ja pohtiiko hän itse kuinka paljon pelillisiä asioita. Sihvonen osuu ihan naulan kantaan sanoessaan, että päävalmentajaa pitää haastaa koko ajan, eikä vain peesailla mukana.
Jotenkin näen sellaisia merkkejä siinä, ettei Saarinen ole muuttanut oikeastaan mitään. Peli on edelleen sekavaa eikä siinä ole sellaista jatkuvaa otetta ollenkaan. Varsinkin tämä näkyy heikompien pelaajien esityksissä, he ovat lähes avuttomia kun pelikirja on mitä se on. Lehterä ja kaverit kyllä pelaavat vaikka minkälaisella pihapelikirjalla hyvin, mutta kun se tärkein pointti on nimenomaan siinä, että huonommat pelaajat pystyvät nostamaan tasoaan kun pohjat ovat kunnossa.
Luulen, että Villen tapainen ukkokin asettuu uomaansa kun peliä johtaa kaveri, joka uskooo itse omaan tekemiseensä ja saa muutkin uskomaan, että tällä voitetaan pelejä.
Tämä on täsmälleen se miksi puolustan sitä pelikirjavaihtoehtoa. Esimerkkinä voisi käyttää vaikka Suikkasen TPS:ää josta suorastaan huokui itseluottamus viime keväänä. Taitotasoltaan se ei ollut paras jengi, aivan kuten Tappara nyt, mutta silti se pelasi rohkeaa ja myös voittavaa lätkää.
Pelikirjan tehtävä on juuri auttaa pelaajaa uskomaan siihen asiaan ja kun pelaaja uskoo joukkueen pelitapaan, niin silloin hän uskoo myös itseensä ihan eri tavalla. Asenteesta en usko homman olevan kiinni tälläkään hetkellä. Vielä kun se asenne saataisiin suunnattua ihan oikeasti tehokkaisiin asioihin, niin kyllä tämäkin jengi nousee.
Lätkä ei ole rakettitiedettä mutta valmentajan rooli on merkittävä. Sen kiistäminen on turhaa sillä niin selkeitä esimerkkejä löytyy joka puolelta. Viestejä tulee, että joukkue on Saarisen takana ja tukee häntä, mutta kentällä signaalit ovat ihan erilaisia.
Toinen vaihtoehto tässä on, että joukkuehenki on täysin mätä. Ja sekin osaltaan on valmentajan vastuulla ja myös niitä "pelikirjalässytyksiä". Yksi iso asia tässä on jäänyt kaikilta huomaamatta: Janne Ojanen on ollut pois ja Tapparaa pidempään seuranneet muistavat mitä tapahtuu kun mies ei ole kopissa. Jopa 2000-luvun taitteessa.